Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus ratkaisi kahden nuoren välisiin tapah­tu­miin liit­ty­neen rais­kaus­syyt­teen Turussa. Oikeus piti sel­vi­tet­tynä, ettei asia­no­mis­taja ollut halunnut sek­suaa­lista kans­sa­käy­mistä, mutta epä­sel­väksi jäi, oliko vastaajan pitänyt ymmärtää tämän olevan pel­ko­ti­lassa tai vas­taa­vassa avut­to­massa tilassa.

Tapah­tu­mat sattuivat 30. lokakuuta 2022. Asia­no­mis­taja oli tuolloin 15-vuotias ja vastaaja 16-vuotias. Nykyisin 20-vuotias mies kiisti rikoksen ja kertoi pitä­neensä tilan­netta yhtei­sym­mär­ryk­sessä tapah­tu­neena.

Kärä­jäoi­keus antoi yksi­mie­li­sen rat­kai­sunsa syyskuun lop­pu­puo­lella. Se sovelsi teko­het­kellä voimassa ollutta rais­kaus­sään­nöstä.

Suu­te­le­mi­nen oli yhteistä, pidem­mälle nuori ei halunnut

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta nuorena henkilönä tehdystä rais­kauk­sesta. Syytteen mukaan hän oli käyttänyt hyväkseen nuoren pel­ko­ti­laa ja lamaan­tu­mista.

Nuoret olivat ihas­tu­neet toisiinsa, ja vastaaja oli tullut asia­no­mis­ta­jan kutsusta tämän kotiin. Molempien mukaan suu­te­le­mi­nen oli tapah­tu­nut yhtei­sym­mär­ryk­sessä. Asia­no­mis­taja kertoi kuitenkin, ettei ollut halunnut tilanteen etenevän pidem­mälle.

Asia­no­mis­ta­jan mukaan hän joutui paniik­kiin ja lamaantui. Hän kertoi yrit­tä­neensä osoittaa kiel­teistä suh­tau­tu­mis­taan kehon­kie­lellä ja työn­tä­mällä toista pois, mutta ei pystynyt sanomaan mitään eikä uskal­ta­nut kieltää tätä. Hän ajatteli tilanteen menevän nopeammin ohi, jos vain menisi mukaan.

Vastaaja kertoi havain­neensa sen sijaan molem­min­puo­lista haluk­kuutta. Hänen mukaansa tilan­teessa oli edetty yhtei­sestä pää­tök­sestä, eikä hän ollut havainnut toisen kiel­teistä suh­tau­tu­mista. Hän kiisti myös ymmär­tä­neensä asia­no­mis­ta­jan olevan pel­ko­ti­lassa tai avut­to­massa tilassa.

Oikeus piti nuoren kokemusta uskot­ta­vana

Kärä­jäoi­keus piti asia­no­mis­ta­jan ker­to­musta joh­don­mu­kai­sena, asial­li­sena ja liioit­te­le­mat­to­mana. Se katsoi, ettei nuori ollut valmis sek­suaa­li­seen kans­sa­käy­mi­seen eikä olisi sitä halunnut.

Tapah­tu­mien jälkeen nuoren luona käynyt todistaja kertoi tämän olleen itkuinen ja jär­kyt­ty­nyt. Todis­ta­jan käsitys yksi­tyis­koh­dista poikkesi kuitenkin osittain nuoren omasta kuvauk­sesta. Todistaja oli esi­mer­kiksi ymmär­tä­nyt tämän vas­tus­ta­neen lähei­syyttä jo suu­te­le­mi­sen aikana.

OmaKanta-kir­jauk­sista ei ilmennyt tarkkaa kuvausta tapah­tu­mista, eikä oikeus voinut tehdä niistä asian rat­kai­se­via joh­to­pää­tök­siä.

Rat­kai­seva epäily koski vastaajan tie­toi­suutta

Syyt­teessä oli kyse siitä, oliko nuori pel­ko­ti­lan tai muun avuttoman tilan vuoksi kyke­ne­mä­tön puo­lus­tau­tu­maan tai ilmai­se­maan tahtoaan ja oliko vastaaja käyttänyt tätä tilaa hyväkseen.

Oikeuden mukaan nuoren pelko liittyi hänen sek­suaa­li­seen koke­mat­to­muu­teensa. Näytössä ei tullut esille vastaajan uhkaavaa tai pai­nos­ta­vaa käyt­täy­ty­mistä, jolla tämä olisi luonut pel­ko­ti­lan. Epä­sel­väksi jäi myös, missä määrin vastaaja oli voinut havaita nuoren pelok­kuu­den.

Kärä­jäoi­keus piti vas­taa­jan­kin ker­to­musta joh­don­mu­kai­sena. Oikeuden mukaan näyttö ei riittänyt osoit­ta­maan syyk­si­lu­ke­mi­sen edel­lyt­tä­mällä var­muu­della, että hänen olisi pitänyt ymmärtää toisen olevan pel­ko­ti­lassa tai vas­taa­vassa avut­to­massa tilassa.

Oikeus tar­kas­teli myös nuorten läheistä ikää ja tilanteen olo­suh­teita. Asiassa ei ollut nostettu erillistä syytettä lapsen sek­suaa­li­sesta hyväk­si­käy­töstä.

Rais­kaus­syyte ja vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi rais­kaus­syyt­teen, koska syyl­li­syy­destä jäi var­tee­no­tet­tava epäily. Samalla hylättiin asia­no­mis­ta­jan vaa­ti­muk­set 5 000 euron kär­si­mys­kor­vauk­sesta ja 600 euron kipua, särkyä ja muuta tila­päistä haittaa kos­ke­vasta kor­vauk­sesta kor­koi­neen.

Asia­no­mis­ta­jan avus­ta­jalle maksetut 1 511,69 euroa jäivät valtion kus­tan­nuk­siksi. Valtio mää­rät­tiin kor­vaa­maan vas­taa­jalle 25 euroa puo­li­päi­vä­ra­haa vii­väs­tys­kor­koi­neen kuukauden kuluttua tuomion anta­mi­sesta.

Vastaajaa avusti julkinen oikeu­sa­vus­taja, jonka laskusta kärä­jäoi­keus ei antanut erillistä ratkaisua. Todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia ei syntynyt.