Kymen­laak­son kärä­jäoi­keus ratkaisi Kou­vo­lassa tapah­tu­neen ryös­töy­ri­tyk­sen, jossa alai­käi­nen poika vaati entiseltä seu­rus­te­lu­kump­pa­nil­taan rahaa väki­val­lalla ja teräa­seilla uhaten. Uhri pääsi ensin karkuun matkalla pank­kiau­to­maa­tille, mutta palasi takaisin sovit­tuaan nuoren kanssa rau­hoit­tu­mi­sesta ja veitsen luo­vut­ta­mi­sesta. Väkivalta jatkui rap­pu­käy­tä­vässä.

Tapah­tu­mat sattuivat 19. tam­mi­kuuta 2025. Vastaaja oli silloin 16-vuotias ja on nykyisin 18-vuotias. Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun lopussa.

Ensim­mäi­nen pako onnistui matkalla auto­maa­tille

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta törkeän ryöstön yri­tyk­sestä. Ensim­mäi­nen tapah­tu­ma­jakso sijoittui uhrin kotiin. Oikeuden mukaan vastaaja löi uhria kädellä, potkaisi tätä päähän, piti hedel­mä­veistä tämän kaulalla ja kuristi tätä rahaa vaatien.

Kaksikko lähti kohti Voik­kaan­to­rin pank­kiau­to­maat­tia. Matkalla uhri lähti juok­se­maan ja pääsi pakoon. Riittävän kauas päästyään hän ryhtyi vies­tit­te­le­mään vastaajan kanssa.

Uhrin mukaan he sopivat, että hän palaisi, jos vastaaja rau­hoit­tuisi ja luo­vut­taisi hedel­mä­veit­sen. He tapasivat uudestaan ja lähtivät takaisin asunnolle. Vastaaja antoi veitsen pois.

Rap­pu­käy­tä­vässä vastaaja kuitenkin tönäisi uhria niin, että tämän pää osui rappuun. Hän otti esiin puukon, vaati uudelleen rahaa ja uhkasi tap­pa­mi­sella. Uhri pääsi pake­ne­maan myös tästä tilan­teesta.

Vastaaja myönsi yhden yrityksen, mutta kiisti osan väki­val­lasta

Vastaaja myönsi syyl­lis­ty­neensä yhteen törkeän ryöstön yri­tyk­seen. Hän kiisti pot­kais­seensa uhria päähän, pitä­neensä hedel­mä­veistä tämän kaulalla ja kuris­ta­neensa tätä. Hän kiisti myös tap­pouh­kauk­set rap­pu­käy­tä­vässä.

Lisäksi vastaaja huomautti, etteivät osapuolet enää tapah­tu­mien aikaan olleet pari­suh­teessa. Tämä vastasi myös uhrin ker­to­musta. Oikeus ei siksi ottanut syyt­teessä mainittua pari­suh­detta huomioon teon törkeyttä arvioi­des­saan.

Oikeus piti uhrin ker­to­musta luo­tet­ta­vana. Kaikki tapah­tu­mien yksi­tyis­koh­dat eivät enää olleet tämän muistissa, mutta kuvaus väki­val­lasta oli säilynyt olen­nai­sesti saman­lai­sena. Sitä tukivat valokuvat, lää­kä­rin­lau­sunto ja heti tapah­tu­mien jälkeen ker­rot­tuja tietoja välit­tä­nyt todis­ta­jan­ker­to­mus.

Lää­kä­rin­tut­ki­muk­sessa ei havaittu kuris­ta­mi­sen merkkejä. Oikeuden mukaan tämä ei sulkenut kuris­ta­mista pois, vaan viittasi siihen, ettei se ollut ollut kovin voi­ma­kasta. DNA-lausunto puo­les­taan ei tukenut eikä sulkenut pois syytettä.

Yksi todistaja kertoi pitä­neensä vastaajaa puhe­li­messa saa­dak­seen uhrin turvaan. Video­pu­he­lussa oli vilah­ta­nut puukko. Uhrin myöhemmin koh­dan­neet todis­ta­jat kuvasivat tätä pelok­kaaksi ja jär­kyt­ty­neeksi.

Kaksi tapah­tu­ma­jak­soa kat­sot­tiin yhdeksi rikok­seksi

Kärä­jäoi­keus katsoi väki­val­lan ja uhkailun näy­te­tyiksi. Se hyväksyi kuitenkin vastaajan kannan tekojen luku­mää­rästä: kyse oli yhdestä törkeän ryöstön yri­tyk­sestä.

Tapah­tu­mat seu­ra­si­vat toisiaan lyhyen ajan sisällä, koh­dis­tui­vat samaan uhriin ja täh­tä­si­vät samaan pää­mää­rään. Osa­puol­ten yhteys ei katkennut kokonaan ensim­mäi­sen paon aikana.

Teräaseen pitäminen kaulalla, monen­lai­nen väkivalta ja teon jat­ka­mi­nen tap­pouh­kauk­sin tekivät koko­nai­suu­desta oikeuden mukaan törkeän. Ryöstö jäi yri­tyk­seksi, koska uhri pääsi pake­ne­maan.

Ehdol­li­sen vankeuden ohessa yhdys­kun­ta­pal­ve­lua

Kärä­jäoi­keus tuomitsi vastaajan nuorena henkilönä tehdystä törkeän ryöstön yri­tyk­sestä vuoden ja seitsemän kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 30. syyskuuta 2028. Ran­gais­tuk­sesta vähen­ne­tään vapau­den­me­ne­tys 19.–21. tam­mi­kuuta 2025.

Ran­gais­tu­sas­teik­koa lie­ven­net­tiin vastaajan alai­käi­syy­den ja teon yri­tyk­seksi jäämisen vuoksi. Hänellä ei ollut aiempia rikos­re­kis­te­ri­mer­kin­töjä. Oikeus ei pitänyt ehdotonta vankeutta edel­lyt­tä­viä painavia syitä käsillä, mutta katsoi pelkän ehdol­li­sen vankeuden riit­tä­mät­tö­mäksi. Sen ohessa mää­rät­tiin 30 tuntia yhdys­kun­ta­pal­ve­lua.

Vastaajan on kor­vat­tava valtiolle 85 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia. Kahdelle puo­lus­ta­jalle tässä tuomiossa määrätyt palkkiot, yhteensä 1 731,90 euroa, jäävät valtion mak­set­ta­viksi. Uhri ei esittänyt vas­taa­jalle kor­vaus­vaa­ti­muk­sia.