Lapin kärä­jäoi­keus ratkaisi törkeää rat­ti­juo­pu­musta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mista koskeneen asian, jossa 17-vuotiaan kul­jet­tama paket­tiauto suistui tieltä Torniossa. Auto päätyi oikealle ojaan ja törmäsi valai­sin­pyl­vää­seen.

Nykyisin 19-vuotias mies oli ajanut paket­tiau­toa heinäkuun 4. päivänä vuonna 2025. Hänen verensä alko­ho­li­pi­toi­suu­deksi todettiin 1,36 promillea. Auto ja valai­sin­pyl­väs vau­rioi­tui­vat.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Kul­jet­taja myönsi rikokset, mutta kiisti osan kor­vaus­vaa­ti­muk­sista

Syyttäjä vaati nuorelle ran­gais­tusta törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta. Syytteen mukaan hän oli lai­min­lyö­nyt olo­suh­tei­den edel­lyt­tä­män huo­lel­li­suu­den ja menet­tä­nyt auton hallinnan.

Mies myönsi rikokset. Alko­ho­li­pi­toi­suutta tuki kes­kus­ri­kos­po­lii­sin lausunto aamuyöllä kello 4.16 otetusta veri­näyt­teestä.

Riidaksi jäi osa valai­sin­pyl­vään kor­jaa­mi­sesta vaa­di­tuista kor­vauk­sista. Puolustus piti vakuu­tu­syh­tiön vaa­ti­muk­seen sisäl­ty­neitä työ­tun­teja liial­li­sina.

Lisäksi puolustus vastusti kor­jaus­työn tehneen yhtiön erillistä vaa­ti­musta, koska vakuu­tu­syh­tiö oli jo maksanut kor­jauk­sen. Samaa vahinkoa ei sen mukaan voitu periä kul­jet­ta­jalta kahteen kertaan.

Kor­vaus­vaa­ti­musta lei­kat­tiin työ­tun­tien osalta

Kärä­jäoi­keus katsoi kul­jet­ta­jan syyl­lis­ty­neen molempiin rikoksiin. Hän oli ajanut selvästi päih­ty­neenä ja menet­tä­nyt ajoneuvon hallinnan niin, että auto oli päätynyt ojaan ja osunut pyl­vää­seen.

Vahin­gon­kor­vauk­sia arvioi­des­saan oikeus hyväksyi vakuu­tu­syh­tiön oikeuden periä kul­jet­ta­jalta mak­sa­maansa korvausta. Kaikkia vaa­dit­tuja kor­jaus­työ­tun­teja ei kui­ten­kaan pidetty perus­tel­tuina, joten mak­set­ta­vaa määrää alen­net­tiin.

Kor­jau­syh­tiön erillinen vaatimus hylättiin perus­teet­to­mana, koska se koski jo vakuu­tuk­sesta korvattua vahinkoa.

Nuori ikä ja kor­vaus­ra­si­tus vai­kut­ti­vat sak­ko­ran­gais­tuk­seen

Mies tuo­mit­tiin nuorena henkilönä tehdyistä törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta yhteiseen 80 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen. Kuuden euron päi­vä­sa­kolla mak­set­ta­vaa tuli 480 euroa.

Kärä­jäoi­keus otti seu­raa­musta lie­ven­tä­vinä seikkoina huomioon teko­het­ken alai­käi­syy­den, nuoresta laaditun myön­tei­sen seu­raa­mus­sel­vi­tyk­sen sekä hänen ikäänsä nähden huo­mat­ta­van vahin­gon­kor­vaus­vel­vol­li­suu­den. Näiden perus­teella oikeus päätyi vankeuden sijasta sakkoon.

Vakuu­tu­syh­tiölle mies mää­rät­tiin maksamaan 4 597,07 euroa korvausta ja 210 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja vii­väs­tys­kor­koi­neen. Lisäksi hänen tuli korvata valtiolle 123,32 euron päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­set.

Tuomio on lain­voi­mai­nen.