Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus on tuominnut rikosten aikaan 36-vuotiaan kan­ta­suo­ma­lai­sen miehen rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Mies ajoi alkoholin vai­ku­tuk­sen alaisena Tam­pe­reella ja törmäsi edellä ajaneen hen­ki­löau­ton perään.

Tör­mäyk­sessä aiheutui vahinkoja. Mies tuo­mit­tiin 85 päi­vä­sak­koon, joista kertyi mak­set­ta­vaa 3 060 euroa.

Tark­kuu­sal­ko­metri näytti 0,47 mil­lig­ram­maa

Rat­ti­juo­pu­mus tapahtui Tam­pe­reella 20. tam­mi­kuuta.

Mies kuljetti hen­ki­löau­toa nau­tit­tuaan alkoholia. Hänelle ajon jälkeen tehdyssä tark­kuu­sal­ko­met­ri­ko­keessa oli 0,47 mil­lig­ram­maa alkoholia litrassa ulos­hen­gi­ty­sil­maa, mikä vastaa 1,07 promillea.

Törmäsi edellä ajaneen auton perään

Lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­nen tapahtui samana päivänä Tampereen Teso­man­ka­dulla.

Syyttäjän mukaan mies laiminlöi riittävän tur­va­vä­lin pitämisen edellä aja­nee­seen hen­ki­löau­toon. Hän ei myöskään sovit­ta­nut ajo­no­peut­taan ja etäi­syyt­tään tien kunnon, sään, näky­vyy­den ja muiden olo­suh­tei­den edel­lyt­tä­mälle tasolle.

Mies törmäsi liian suuren tilan­ne­no­peu­den, liian lyhyen tur­va­vä­lin, päih­ty­myk­sensä tai muun vastaavan syyn vuoksi edellä ajaneen auton perään. Tör­mäyk­sessä aiheutui vahinkoja.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehen menettely oli omiaan aiheut­ta­maan vaaraa toisen tur­val­li­suu­delle.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei yksilöidä, kuinka monta päi­vä­sak­koa tai millaista muuta täs­mäl­listä ran­gais­tusta syyttäjä vaati.

Syyttäjä vaati lisäksi miehen vel­voit­ta­mista maksamaan valtiolle 60 euron riko­suh­ri­mak­sun.

Vastaaja tunnusti teot

Vastaaja tunnusti esi­tut­kin­nassa mene­tel­leensä syyt­teissä kuvatulla tavalla.

Rat­ti­juo­pu­musta koskevana kir­jal­li­sena todis­teena kärä­jäoi­keu­delle esi­tet­tiin tark­kuu­sal­ko­met­rin mit­taus­tu­los. Oikeuden mukaan tun­nus­tusta tuki kir­jal­li­nen todistelu.

Lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sen osalta tun­nus­tusta tukivat tapah­tu­nut peräänajo ja tör­mäyk­sessä syntyneet vahingot. Kärä­jäoi­keus katsoi molemmat syytteet näy­te­tyiksi.

85 päi­vä­sak­koa – mak­set­ta­vaa 3 060 euroa

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta yhteiseen 85 päi­vä­sa­kon sak­ko­ran­gais­tuk­seen.

Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 36 euroa, joten sakkoja kertyi mak­set­ta­vaksi yhteensä 3 060 euroa.

Päi­vä­sa­kon rahamäärä perustui miehen vuoden 2024 vah­vis­tet­tui­hin vero­tus­tie­toi­hin.

Rahal­li­sia seu­raa­muk­sia yhteensä 3 120 euroa

Sakkojen lisäksi mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 60 euron riko­suh­ri­maksu.

Miehen mak­set­ta­vaksi mää­rä­ty­taksi määrätyt rahal­li­set seu­raa­muk­set olivat siten yhteensä 3 120 euroa.

Tuomiossa ei määrätty miehen mak­set­ta­vaksi vahin­gon­kor­vauk­sia.

Poliisi ratkaisee ajo­kiel­lon pituuden erikseen

Kärä­jäoi­keu­den tuomiossa ei määrätty miehelle ajo­kiel­toa. Rat­ti­juo­pu­muk­seen perus­tu­van ajo­kiel­lon pituuden ratkaisee poliisi eril­li­sessä hal­lin­nol­li­sessa menet­te­lyssä.

Vaikka mies tuo­mit­tiin 85 päi­vä­sak­koon, alko­ho­li­rat­ti­juo­pu­musta kos­ke­vassa tau­lu­kossa ajo­kiel­lon pituus määräytyy mitatun alko­ho­li­pi­toi­suu­den eikä päi­vä­sak­ko­jen luku­mää­rän perus­teella.

Poliisin ajo­kiel­to­tau­lu­kon mukaan 0,44–0,48 mil­lig­ram­man lukemasta mää­rät­tä­vän ajo­kiel­lon normaali pituus on ensi­ker­ta­lai­selle viisi kuukautta. Ajo­kiel­lon liukuma on neljästä kuuteen kuu­kau­teen.

Uusijalle ajo­kiel­lon normaali pituus on yhdeksän kuukautta ja kaksi viikkoa. Liukuma on kah­dek­sasta kuu­kau­desta ja kahdesta viikosta kymmeneen kuu­kau­teen ja kahteen viikkoon.

Ensi­ker­ta­lai­sella tar­koi­te­taan kul­jet­ta­jaa, joka ei ole edel­tä­vien viiden vuoden aikana syyl­lis­ty­nyt rat­ti­juo­pu­muk­seen, törkeään rat­ti­juo­pu­muk­seen, törkeään lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­seen tai vaa­ral­lis­ten aineiden kul­je­tus­ri­kok­seen.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei käy ilmi, onko miehellä aikai­sem­pia ajo­kiel­to­ri­kok­sia. Tämän vuoksi hänen lopul­lista ajo­kiel­toaan ei voida päätellä asia­kir­jasta. Poliisi voi ottaa ajo­kiel­lon pituu­dessa huomioon myös teon vaka­vuu­den sekä ajo­kiel­lon vai­ku­tuk­set toi­meen­tu­loon ja vält­tä­mät­tö­mään liik­ku­mi­seen.

Asia rat­kais­tiin Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa

Asia tuli vireille Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa 10. kesäkuuta. Se rat­kais­tiin ilman suullista pää­kä­sit­te­lyä kir­jal­li­sessa menet­te­lyssä.

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa 6. elokuuta.

Tyy­ty­mät­tö­myy­destä oli ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 13. elokuuta. Vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 7. syyskuuta ja vas­ta­va­li­tuk­sen mää­rä­päivä 21. syyskuuta.