Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus ratkaisi pahoin­pi­te­lya­sian, jossa kaksi nuorta miestä löi samaa miestä Joensuun kes­kus­tassa. Toinen käytti kyy­när­päätä puistossa ja toinen avo­käm­mentä torilla. Uhrilta murtui sil­mä­kuo­pan pohja ja pos­kion­te­lon etu­sei­nämä.

Väkivalta tapahtui 7. elokuuta 2024. Nykyisin 21- ja 20-vuotiaat miehet myönsivät kumpikin yhden lyönnin, mutta kiistivät osal­lis­tu­neensa syyt­teessä kuvattuun laa­jem­paan pahoin­pi­te­lyyn yhdessä muiden kanssa.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Itkevän tytön kertomus edelsi iskuja

Syyttäjä vaati miehille ran­gais­tusta yhdessä kolmen tun­te­mat­to­maksi jääneen henkilön kanssa tehdystä pahoin­pi­te­lystä. Syytteen mukaan uhria oli lyöty kasvoihin ja potkittu päähän sekä vartaloon.

Vastaajat olivat saapuneet Vapau­den­puis­toon, jossa vanhemman miehen tyt­töys­tävä vietti iltaa. Paikalla ollut tyttö oli alkanut itkeä ja kertonut jou­tu­neensa ahdis­tel­luksi. Tekijäksi oli nimetty lähellä ollut mies. Kärä­jäoi­keus käsitteli tätä tapah­tu­mia edel­tä­neenä epäilynä.

Nuorempi vastaaja meni miehen luokse ja löi tätä kyy­när­päällä kasvoihin. Uhrin siir­ryt­tyä kadun yli torille vanhempi vastaaja seurasi perässä ja läpsäisi häntä kasvoihin tak­si­tol­pan lähellä.

Vanhempi vastaaja kertoi havain­neensa uhrin kasvoilla verta jo ennen omaa lyöntiään. Hän katsoi syyl­lis­ty­neensä enintään lievään pahoin­pi­te­lyyn eikä ollut mie­les­tään vastuussa muusta väki­val­lasta. Nuorempi puo­les­taan väitti kolmen miehen hyö­kän­neen uhrin kimppuun hänen kyy­när­pääis­kunsa jälkeen.

Pot­ki­mi­sesta ja muista teki­jöistä ei saatu riittävää näyttöä

Uhri kertoi useiden ihmisten lyöneen ja potkineen häntä. Hän oli ollut vahvasti päihtynyt eikä kyennyt yksi­löi­mään tarkasti tekijöitä, iskujen määrää tai niiden osu­ma­koh­tia. Kärä­jäoi­keu­den mukaan päihtymys oli voinut vaikuttaa muis­ti­ku­viin.

Paikalla ollut todistaja näki vanhemman vastaajan läpsäisyn ja havaitsi verta uhrin kasvoilla jo sitä ennen. Hänellä ei ollut havain­toja muiden hen­ki­löi­den tekemästä väki­val­lasta. Nuoremman vastaajan heti tapah­tu­mien jälkeen lähettämä viesti puo­les­taan kertoi kyy­när­pääis­kusta ja uhrin kasvoihin syn­ty­neestä vammasta.

Lää­kä­rin­lau­sunto osoitti kasvojen murtumat ja mustelmat. Vammat eivät vaatineet leik­kausta. Oikeus piti kyy­när­pääis­kua niiden toden­nä­köi­senä syn­ty­me­ka­nis­mina. Päähän ja vartaloon pot­ki­mi­nen sekä kolmen muun tekijän osal­lis­tu­mi­nen jäivät näyt­tä­mättä.

Yksi läpsäisy ei irrot­ta­nut miestä yhtei­sestä pahoin­pi­te­lystä

Kärä­jäoi­keus katsoi vas­taa­jien toimineen yhdessä. He olivat saapuneet paikalle yhdessä ja saaneet tietoonsa saman ahdis­te­lue­päi­lyn. Vanhempi vastaaja oli ollut noin kahden metrin päässä kyy­när­pääis­kun aikana, joten oikeuden mukaan hänen täytyi tietää kaverinsa teosta.

Tämän jälkeen hän seurasi uhria torille ja jatkoi väki­val­taa. Tekojen yhtey­delle ei esitetty uskot­ta­vaa vaih­toeh­toista selitystä. Oikeus katsoi molempien syyl­lis­ty­neen pahoin­pi­te­lyyn, jota ei voitu pitää lievänä teki­jöi­den määrän, väki­val­lan laadun ja vammojen vuoksi.

Molem­mille ehdol­lista vankeutta ja yhteiset kor­vaus­vel­voit­teet

Kumpikin mies tuo­mit­tiin 60 päivän ehdol­li­seen van­keu­teen. Molempien koeaika päättyy 24. syyskuuta 2028. Vanhemman miehen ran­gais­tuk­sesta vähen­ne­tään vapau­den­me­ne­tys 8.–9. elokuuta 2024.

Nuorempi oli tehnyt pahoin­pi­te­lyn aiemman ehdol­li­sen van­keu­tensa koeaikana. Oikeus piti uutta ehdol­lista silti mah­dol­li­sena hänen nuoren ikänsä ja aiempien rikosten erilaisen laadun vuoksi. Hänelle ei määrätty valvontaa.

Miehet mää­rät­tiin maksamaan yhteis­vas­tuul­li­sesti uhrille 2 000 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta vii­väs­tys­kor­koi­neen teko­päi­västä lukien. Suurempi kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin.

Yhteis­vas­tuul­li­sesti heidän mak­set­ta­vik­seen tulivat myös 20 euron lää­kä­rin­to­dis­tus­ku­lut ja uhrin oikeu­sa­vun 978,90 euron kus­tan­nuk­set valtiolle. Oikeu­sa­pu­ku­luille mää­rät­tiin vii­väs­tys­kor­koa 24. lokakuuta lukien. Lisäksi kumpikin maksaa 80 euron riko­suh­ri­mak­sun.

Vanhemman vastaajan oman avustajan 1 355,40 euron palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen jäi valtion mak­set­ta­vaksi. Myös valtion varoista maksetut todis­te­lu­kus­tan­nuk­set jäivät valtion vahin­goksi.