Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus hylkäsi Kemiön­saa­rella tapah­tu­nee­seen äidin ja tyttären riitaan liit­ty­neet syytteet. Äidin näy­tet­tiin heit­tä­neen tyhjän lim­sa­töl­kin kohti tytärtään, mutta tölkki ei osunut. Oikeus arvioi teon lievän pahoin­pi­te­lyn yri­tyk­seksi, josta ei voitu tuomita ran­gais­tusta.

Riita tapahtui 8. jou­lu­kuuta 2024, kun tytär oli 14-vuotias. Nykyisin 49-vuotias äiti kiisti syytteet pahoin­pi­te­lystä ja lait­to­masta uhkauk­sesta. Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun puo­li­vä­lissä.

Tie­to­ko­neen heit­tä­mi­nen ja uhkaukset kiis­tet­tiin

Syyttäjän mukaan äiti heitti lastaan kohti lim­sa­töl­kin lisäksi kan­net­ta­van tie­to­ko­neen, joka osui kaulaan. Lapselle väi­tet­tiin aiheu­tu­neen kipua ja punertava jälki.

Lisäksi äitiä syy­tet­tiin uhkauk­sista hakata lapsi sai­raa­la­kun­toon ja heittää tämä ulos talosta. Syyttäjä piti tekoja vakavina muun muassa siksi, että ne koh­dis­tui­vat lapseen tämän omassa kodissa.

Äiti tunnusti tölkin heit­tä­mi­sen rii­ta­ti­lan­teessa, mutta kiisti heit­tä­neensä tie­to­ko­netta tai esit­tä­neensä uhkauksia. Hän sanoi, ettei tiennyt, mistä kaulan punertava jälki olisi tullut.

Tytär ei muistanut tapah­tu­mia oikeu­dessa

Tytär kertoi oikeu­dessa, ettei juuri muistanut tapah­tu­mia. Hänen aiempaa esi­tut­kin­ta­ker­to­mus­taan käy­tet­tiin siksi todis­teena.

Tölkin heit­tä­mistä tukivat sekä äidin tunnustus, että lapsen aiempi kertomus. Sen sijaan kiis­tet­ty­jen tie­to­ko­neen heit­tä­mi­sen ja uhkausten tueksi ei esitetty muuta näyttöä kuin lapsen kertomus.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei näyttö näissä oloissa riittänyt syyk­si­lu­ke­vaan tuomioon. Arvioon vaikutti myös se, ettei lapsi enää oikeu­dessa muistanut tapah­tu­mia.

Ohi mennyt tölkki jäi lievän pahoin­pi­te­lyn yri­tyk­seksi

Syyttäjä oli esittänyt tölkin heitosta vaih­toeh­toi­sen syytteen pahoin­pi­te­lyn yri­tyk­sestä siltä varalta, ettei tie­to­ko­neen heit­tä­mistä kat­sot­taisi näy­te­tyksi.

Kärä­jäoi­keus piti tölkin heit­tä­mistä vähäisenä ja ker­ta­luon­tei­sena väki­val­tana. Epä­sel­väksi jäi, oliko tölkki tar­koi­tettu osumaan vartaloon vai päähän.

Oikeuden koko­nai­sar­viossa teko oli lievä, vaikka se kohdistui läheiseen. Koska tölkki ei osunut lapseen, kyse oli lievän pahoin­pi­te­lyn yri­tyk­sestä. Oikeus totesi, ettei tällainen yritys ole ran­gais­tava.

Myös kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi pahoin­pi­te­lyä, pahoin­pi­te­lyn yritystä ja laitonta uhkausta koskevat syytteet sekä syyttäjän riko­suh­ri­maksu- ja todis­te­lu­ku­lu­vaa­ti­muk­set.

Lapsen edun­val­vo­jan sijainen oli vaatinut 200 euroa kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta sekä 800 euroa kär­si­myk­sestä. Äiti kiisti vaa­ti­muk­set koko­nai­suu­des­saan. Nämä rikokseen perus­tu­neet kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin. Lapsi itse oli ilmoit­ta­nut, ettei vaatinut äidilleen ran­gais­tusta tai kor­vauk­sia.

Edun­val­vo­jan sijaisen palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen oli 3 529,69 euroa. Se mak­set­tiin valtion varoista ja jäi valtion mak­set­ta­vaksi.