Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus tuomitsi 49-vuotiaan ulko­maa­lais­taus­tai­sen naisen lait­to­masta uhkauk­sesta ja kaval­luk­sesta yhteiseen 80 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Nainen oli laittoman uhkauksen tapah­tu­ma­het­kellä 46-vuotias ja kaval­luk­sen aikaan 47-vuotias.

Nainen lähetti tyt­tä­rel­leen uhkaavan ääni­vies­tin

Laiton uhkaus tapahtui Turussa maa­nan­taina 28. elokuuta 2023.

Nainen lähetti tyt­tä­rel­leen ääni­vies­tin, jossa hän uhkasi paloi­tella tämän ruumiin.

Tytär oli juuri muuttanut pois äitinsä luota. Kärä­jäoi­keu­den mukaan nainen ei ollut hyväk­sy­nyt tyt­tä­rensä muuttoa.

Tytär kertoi otta­neensa uhkauksen vakavasti äitinsä aikai­sem­man väki­val­tai­suu­den vuoksi. Viesti aiheutti hänelle suurta pelkoa, eikä hän uskal­ta­nut mennä kouluun.

Tytär menetti koti-irtai­mis­tonsa

Kavallus tapahtui Turussa 1. hei­nä­kuuta ja 31. elokuuta 2024 välisenä aikana.

Nainen sai haltuunsa tyt­tä­rensä asunnon avaimen ja tyhjensi asunnon tämän ollessa ulko­mailla.

Nainen myi asunnosta ainakin mik­roaal­touu­nin, tele­vi­sion, sohvan, rahin, sängyn ja maton. Tava­roista saatiin vähintään noin 600 euroa.

Nainen piti myynnistä saadut rahat itsellään. Hän hävitti lisäksi tyt­tä­rensä astiaston ja imurin heit­tä­mällä ne roskiin.

Tytär arvioi asunnossa olleen omai­suu­den arvoksi noin 4 000 euroa.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta lait­to­masta uhkauk­sesta ja kaval­luk­sesta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä lajia tai määrää.

Syyttäjä esitti astiaston ja imurin hävit­tä­mi­sestä myös vaih­toeh­toi­sen lievän vahin­gon­teon syytteen, mikäli tekojen ei kat­sot­taisi sisäl­ty­vän kaval­luk­seen.

Syyttäjä vaati lisäksi naiselle 80 euron riko­suh­ri­mak­sua ja vel­vol­li­suutta korvata valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Tytär vaati yli 18 000 euroa

Tytär yhtyi syyttäjän ran­gais­tus­vaa­ti­muk­siin.

Hän vaati äidiltään 950 euroa kor­vauk­sena laittoman uhkauksen aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä ja 9 600 euroa trau­ma­pe­räi­sen stres­si­häi­riön aiheut­ta­masta tila­päi­sestä haitasta.

Anas­te­tusta koti-irtai­mis­tosta tytär vaati 4 000 euroa. Lisäksi hän vaati 4 134,15 euroa muusta talou­del­li­sesta mene­tyk­sestä.

Kor­vaus­vaa­ti­muk­sia kertyi yhteensä 18 684,15 euroa kor­koi­neen.

Nainen myönsi laittoman uhkauksen

Nainen tunnusti lähet­tä­neensä syyt­teessä kuvatun ääni­vies­tin ja myönsi syyl­lis­ty­neensä lait­to­maan uhkauk­seen.

Hän hyväksyi tyt­tä­rensä kär­si­mys­kor­vauk­sen perusteen mutta piti oikeana kor­vaus­mää­ränä 350 euroa.

Nainen kertoi tyt­tä­rensä muut­ta­neen kotoa yllättäen ja ilmoit­ta­neen asiasta vain viestillä. Nainen oli ker­to­mansa mukaan ollut jär­kyt­ty­nyt ja erittäin huo­lis­saan tyt­tä­res­tään.

Hän kertoi myös suut­tu­neensa, koska tytär ei vastannut puhe­li­meen eikä ilmoit­ta­nut olin­paik­kaansa.

Nainen kiisti kaval­luk­sen

Nainen myönsi tyh­jen­tä­neensä asunnon, myyneensä huo­ne­ka­luja ja pitä­neensä myynnistä saadut rahat hal­lus­saan.

Hän kuitenkin kiisti syyl­lis­ty­neensä kaval­luk­seen. Naisen mukaan tytär oli antanut hänelle avaimen ja pyytänyt tyh­jen­tä­mään asunnon vuok­ra­räs­tien vuoksi.

Nainen kertoi, että asunnon tyh­jen­tä­mi­seen oli vain kuukausi aikaa. Vuo­ro­työnsä vuoksi hänellä oli vähän aikaa, joten tavarat myytiin halvalla niiden nopeaksi pois­ta­mi­seksi.

Naisen mukaan tava­roista saatiin 600–700 euroa. Hän väitti yrit­tä­neensä antaa rahat tyt­tä­rel­leen tämän palattua Suomeen, mutta tytär olisi kiel­täy­ty­nyt summan pienuuden vuoksi.

Nainen kertoi heit­tä­neensä pois vain muutamia vähäar­voi­sia astioita ja rik­ki­näi­sen imurin.

Hän kiisti myös vaih­toeh­toi­sen lievän vahin­gon­teon, koska katsoi toi­mi­neensa tyt­tä­rensä pyynnöstä.

Nainen kiisti suurimman osan kor­vauk­sista

Nainen kiisti trau­ma­pe­räistä stres­si­häi­riötä koskevan vaa­ti­muk­sen perusteen, koska diagnoosi oli tehty vasta noin kaksi vuotta uhkauksen jälkeen. Mää­räl­li­sesti hän hyväksyi 1 000 euroa.

Koti-irtai­mis­toa koskevan vaa­ti­muk­sen nainen kiisti perus­teel­taan mutta hyväksyi tava­roi­den arvoksi 600 euroa.

Muun talou­del­li­sen mene­tyk­sen hän kiisti kokonaan. Naisen mukaan velkojen ja hänen menet­te­lynsä välistä syy-yhteyttä ei ollut osoitettu, ja vaatimus oli osittain pääl­lek­käi­nen irtai­mis­tosta vaaditun kor­vauk­sen kanssa.

Kärä­jäoi­keus ei uskonut naisen saaneen lupaa

Tytär kertoi luo­vut­ta­neensa asunnon avaimen äidilleen ulko­mailla pai­nos­tuk­sen alaisena. Hänen mukaansa äidillä ei ollut lupaa tyhjentää asuntoa tai myydä sen irtai­mis­toa.

Kärä­jäoi­keus piti tyttären ker­to­musta yksi­tyis­koh­tai­sena, liioit­te­le­mat­to­mana ja ris­ti­rii­dat­to­mana.

Oikeuden mukaan avaimen luo­vut­ta­mista tapah­tu­mien olo­suh­teissa ei voitu pitää val­tuu­tuk­sena myydä asun­toir­tai­misto huo­mat­ta­vasti sen han­kin­ta­hin­taa hal­vem­malla.

Kärä­jäoi­keus ei myöskään uskonut naisen väitettä siitä, että tytär olisi kiel­täy­ty­nyt vas­taa­not­ta­masta myynnistä saatuja rahoja.

Tytär oli Suomeen palat­tuaan koditon, varaton ja työtön, minkä vuoksi kiel­täy­ty­mistä pidettiin erittäin epäus­kot­ta­vana. Nainen oli lisäksi esittänyt väitteen rahojen tar­joa­mi­sesta ensim­mäi­sen kerran vasta oikeu­den­käyn­nissä.

Poika tuki äitinsä ker­to­musta

Naisen poika kertoi olleensa paikalla, kun nainen tarjosi tava­roista saatuja rahoja tyt­tä­rel­leen.

Kärä­jäoi­keus piti pojan ker­to­musta vailla yksi­tyis­koh­tia. Poika oli myös kes­kus­tel­lut oikeu­den­käyn­nistä ja raha-asiasta äitinsä kanssa.

Oikeuden mukaan pojan ker­to­muk­sen uskot­ta­vuus oli varsin kysee­na­lai­nen, eikä sille annettu itse­näistä näyt­töar­voa.

Kärä­jäoi­keus katsoi naisen kaval­ta­neen tyt­tä­rensä koti-irtai­mis­ton ja sen myynnistä saadut rahat. Astiaston ja imurin hävit­tä­mi­nen sisältyi kaval­luk­seen, joten naista ei tuomittu erikseen lievästä vahin­gon­teosta.

Nainen sai 4 400 euron sakot

Nainen tuo­mit­tiin lait­to­masta uhkauk­sesta ja kaval­luk­sesta yhteiseen 80 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 55 euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi 4 400 euroa.

Kärä­jäoi­keus piti laittoman uhkauksen laatua erittäin vakavana. Oman tyttären uhkaa­mi­nen lisäsi teon moi­tit­ta­vuutta huo­mat­ta­vasti.

Kaval­luk­sen kohteena oli tyttären koko koti-irtai­misto ja sen myynnistä saadut rahat. Oikeus arvioi omai­suu­den arvoksi ainakin joitakin tuhansia euroja.

Naiselle ei ollut aikai­sem­min tuomittu van­keus­ran­gais­tusta, minkä vuoksi teot voitiin kärä­jäoi­keu­den mukaan vielä sovittaa ankaralla sak­ko­ran­gais­tuk­sella.

Tyt­tä­relle mää­rät­tiin 3 450 euroa

Nainen mää­rät­tiin maksamaan tyt­tä­rel­leen 950 euroa laittoman uhkauksen aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä.

Kaval­luk­sen aiheut­ta­masta talou­del­li­sesta vahin­gosta hänen on mak­set­tava tyt­tä­rel­leen 2 500 euroa.

Tyt­tä­relle mak­set­ta­via kor­vauk­sia kertyi siten yhteensä 3 450 euroa. Kor­vauk­sille kertyy lisäksi vii­väs­tys­kor­koa.

Kärä­jäoi­keus hylkäsi 9 600 euron vaa­ti­muk­sen trau­ma­pe­räi­sestä stres­si­häi­riöstä. Oikeuden mukaan oireilun taustalla oli laajempi tapah­tu­ma­ko­ko­nai­suus, eikä syy-yhteyttä yksi­no­maan lait­to­maan uhkauk­seen osoitettu.

Myös 4 134,15 euron vaatimus muusta talou­del­li­sesta mene­tyk­sestä hylättiin. Vaa­ti­muk­sen syy-yhteys naisen rikoksiin jäi näyt­tä­mättä, ja korvaus olisi voinut johtaa osittain saman vahingon kor­vaa­mi­seen kahdesti.

Mak­set­ta­vaa kertyi yli 10 000 euroa

Naisen on mak­set­tava valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vat­tava 94 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Tyttären oikeu­den­käyn­tia­vus­ta­jalle mak­set­tiin valtion varoista 3 211,29 euroa. Nainen mää­rät­tiin kor­vaa­maan tästä valtiolle kaksi kol­ma­so­saa eli 2 140,86 euroa kor­koi­neen.

Sakosta, kor­vauk­sista ja muista kiin­teistä mak­su­vel­vol­li­suuk­sista kertyi naiselle yhteensä 10 164,86 euroa vii­väs­tys­kor­ko­jen lisäksi.

Asia rat­kais­tiin Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keu­dessa

Rikosasia tuli vireille Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keu­dessa 9. syyskuuta 2025.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu pää­kä­sit­te­lyn tarkkaa päi­vä­mää­rää. Istun­to­kä­sit­tely kesti kolme tuntia.

Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa kes­ki­viik­kona 26. elokuuta.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 2. syyskuuta ja valitus on toi­mi­tet­tava vii­meis­tään 25. syyskuuta.