Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus käsitteli 26. elokuuta kahta pahoin­pi­te­lyä, joiden väi­tet­tiin tapah­tu­neen Liperissä 1. tam­mi­kuuta 2021 ja 27. hel­mi­kuuta 2024 välisenä aikana. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion 26. elokuuta.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta pahoin­pi­te­lystä

Rikok­sista epäiltiin 37-vuotiasta naista. Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta kahdesta pahoin­pi­te­lystä sekä vel­voit­ta­mista kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set ja maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Syyttäjän mukaan äiti löi, potki ja töni tyt­tä­riään

Syyttäjän mukaan nainen käytti tois­tu­vasti väki­val­taa kahta alai­käistä tytärtään kohtaan lähinnä sii­vouk­sen ja muiden koti­töi­den yhtey­dessä.

Vanhempaa tytärtään nainen löi syyttäjän mukaan käsin ja toisinaan harjalla tai muulla esineellä päähän, vartaloon ja raajoihin. Lisäksi nainen potki tytärtä paka­roille ja jalkoihin, tönäisi häntä ja repi hiuksista.

Nuorempaa tytärtään nainen löi syyttäjän mukaan käsin päähän, vartaloon ja raajoihin sekä potki ja töni. Väi­te­tystä väki­val­lasta aiheutui lapsille mustelmia ja kipua.

Nainen kiisti käyt­tä­neensä väki­val­taa

Nainen kiisti molemmat syytteet ja vaati niiden hyl­kää­mistä. Hänen mukaansa hän ei ollut mene­tel­lyt syyt­teissä kuvatulla tavalla.

Nainen katsoi myös syy­teoi­keu­den van­hen­tu­neen. Hänen mukaansa mah­dol­li­set teot olisivat olleet kor­kein­taan lieviä pahoin­pi­te­lyjä. Jos kyse olisi ollut perus­muo­toi­sista pahoin­pi­te­lyistä, tekojen tarkkaa ajan­koh­taa ei hänen mukaansa voitu selvittää.

Nainen vastusti myös lasten kor­vaus­vaa­ti­muk­sia ja vaati valtiota kor­vaa­maan hänen oikeu­den­käyn­ti­ku­lunsa.

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt näyttöä riit­tä­vänä

Lasten oikeusp­sy­kiat­ri­sissa lau­sun­noissa heidän ker­to­muk­siaan pidettiin luo­tet­ta­vina. Lau­sun­no­nan­ta­jat pitivät epä­to­den­nä­köi­senä, että lapset olisivat tul­kin­neet tilanteet väärin tai keksineet ne. Kärä­jäoi­keus ei kui­ten­kaan ollut sidottu lau­sun­to­jen arvioihin.

Lasten lää­kä­rin­lau­sun­not eivät tukeneet syytteitä, mutta eivät myöskään puhuneet niitä vastaan.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan lasten ker­to­muk­set olivat yhteneviä yleisellä tasolla siltä osin, että äidin ker­rot­tiin suut­tu­neen sii­vous­ti­lan­teissa sekä alkaneen lyödä ja potkia. Ker­to­muk­sissa ei kui­ten­kaan kuvattu yhtäkään samaa konk­reet­tista väki­val­ta­ti­lan­netta.

Oikeus katsoi nuoremman lapsen ker­to­muk­sen täy­den­ty­neen, muut­tu­neen ja olleen osittain ris­ti­rii­tai­nen. Vanhemman lapsen kertomus oli joh­don­mu­kai­sempi, mutta myös siinä oli oikeuden mukaan muutoksia muun muassa väi­tet­ty­jen vammojen sijain­nissa.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan ker­to­muk­siin liittyi mer­kit­tä­viä niiden luo­tet­ta­vuutta hei­ken­tä­viä seikkoja. Lasten ker­to­mus­ten tueksi ei myöskään esitetty syytettä tukevaa välil­listä näyttöä. Oikeus katsoi, etteivät ker­to­muk­set muo­dos­ta­neet riittävän vakuut­ta­vaa näyttöä syyt­tei­den tueksi.

Lapset vaativat yhteensä 9 000 euroa

Kumpikin lapsi vaati naiselta 2 000 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta sekä 2 500 euroa kär­si­myk­sestä. Kor­vaus­vaa­ti­mus­ten yhteis­määrä oli 9 000 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Syytteet ja kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi molemmat pahoin­pi­te­ly­syyt­teet ja niihin perus­tu­neet kor­vaus­vaa­ti­muk­set. Naiselle ei määrätty ran­gais­tusta, riko­suh­ri­mak­sua tai todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Valtio mää­rät­tiin kor­vaa­maan naisen oikeu­den­käyn­ti­ku­luja 12 622,28 euroa kor­koi­neen. Lasten edun­val­vo­jan asia­na­jo­palk­kioita mak­set­tiin valtion varoista yhteensä 13 862,73 euroa, ja kus­tan­nuk­set jäivät valtion vahin­goksi.

Tyy­ty­mät­tö­myy­destä saa ilmoittaa 2. syyskuuta mennessä.