Aamuyöllä ajelulle lähtenyt nainen kielsi sukupuoliyhteyden useita kertoja, mutta auton kuljettaja jatkoi. Hämeenlinnassa sattunutta tapausta arvioinut Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsoi, ettei nainen ollut osallistunut tekoon vapaaehtoisesti.
Nykyisin 24-vuotias ulkomaalaistaustainen mies kiisti raiskauksen ja kertoi seksin olleen yhteisymmärryksessä tapahtunutta. Hän vetosi muun muassa suuteluun ja halailuun. Oikeus piti hänen kertomustaan keskeisiltä osin ristiriitaisena muun näytön ja aiempien kuulustelukertomusten kanssa.
Syyte ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi kaikilta osin. Oikeus katsoi ranteista kiinnipitämisen näytetyksi, mutta väite naisen pakottamisesta sukupuoliyhteyteen väkivaltaa käyttämällä jäi näyttämättä.
Lyhyt ajelu ruokatilausta odotellessa
Toisilleen entuudestaan tuntemattomat kohtasivat ravintolan edustalla hieman ennen aamuviittä 22. joulukuuta 2024. Nainen oli humalassa ja itkuinen riideltyään läheisensä kanssa. Vastaaja oli selvin päin odottamassa ruokatilaustaan.
Noin 10–15 minuutin tutustumisen jälkeen vastaaja ehdotti ajelua, johon nainen suostui. Auto ajettiin lumiselle pysäköintipaikalle. Siellä osapuolet suutelivat, minkä jälkeen tapahtumat etenivät auton takapenkille ja sukupuoliyhteyteen.
Vastaaja palasi tämän jälkeen ravintolalle hakemaan ruokansa ja vei naisen tämän pyynnöstä ystävän kotiin. Ystävä löysi kotiin tullessaan naisen itkemästä rappukäytävästä. Nainen kertoi tulleensa raiskatuksi, ja ystävä soitti poliisille.
Tutustuminen, ajelu ja pysäköintipaikan tapahtumat olivat kaikki mahtuneet aikaan, jonka vastaaja odotti ruokatilauksensa valmistumista.
Vastaaja kertoi vapaaehtoisesta seksistä
Vastaajan mukaan nainen oli aloittanut suutelun ja halailun ja ilmaissut käytöksellään haluavansa seksiä. Hän kiisti vetäneensä naista tilanteeseen vastoin tämän tahtoa sekä ranteista pitämisen ja naisen esittämät kiellot. Hänen mukaansa kädet olivat olleet naisen lanteilla.
Vastaaja katsoi, ettei hän voinut naisen sanoista, eleistä tai käytöksestä päätellä tämän olevan haluton. Hän myös kiisti päihtymyksen vieneen naiselta kyvyn muodostaa tahtonsa. Toissijaisesti hän piti tekoa hyvin lievänä, jos oikeus katsoisi raiskauksen tapahtuneen.
Oikeudessa vastaaja kertoi ehdottaneensa seksiä sanallisesti ja naisen vastanneen myöntävästi. Tätä hän ei ollut kertonut kummassakaan esitutkintakuulustelussa, vaan oli aiemmin sanonut päätelleensä suostumuksen naisen aloitteellisesta suutelusta. Myös väite sanallisesta sopimisesta takapenkille siirtymisestä tuli esiin vasta pääkäsittelyssä.
Kertomusta punnittiin vammojen ja tallenteiden rinnalla
Käräjäoikeus piti naisen kertomusta johdonmukaisena ja suhteellisen yksityiskohtaisena. Se huomioi silti vahvan humalan, tunnekuohun ja aamuyön väsymyksen rajoittaneen hänen kykyään havaita ja muistaa yksityiskohtia.
Naisen jo noin viisi tuntia tapahtuman jälkeen seksuaaliväkivallan tukikeskuksessa antama kertomus vastasi olennaisesti hänen oikeudessa kertomaansa. Lääkärinlausunto, vammoista otetut kuvat ja ystävän havainnot tukivat kertomusta. Ystävän todistelussa olennaista oli etenkin naisen välitön kokemus raiskatuksi tulemisesta.
Ranteiden ja käsivarsien mustelmien sekä muiden vähäisten vammojen katsottiin liittyvän vastaajan menettelyyn. Oikeus ei kuitenkaan pitänyt vammoja yksinään osoituksena suostumuksen puuttumisesta, sillä samankaltaisia vammoja voi syntyä myös vapaaehtoisessa seksissä. Nainen ei ollut lääkärissä osannut sanoa, oliko vastaaja käyttänyt väkivaltaa. Väkivallalla pakottamisesta jäi siksi varteenotettava epäily.
Vastaajan omaksi todistajakseen kutsuma tuttu oli nähnyt hänet kaupungilla kyseisenä yönä. Todistajalla ei oikeuden mukaan ollut asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä havaintoja.
Selitys naisen auttamisesta ei sopinut muuhun näyttöön
Vastaaja kertoi puuttuneensa ravintolan edustalla tilanteeseen, jossa hän piti naisen miesseuraa uhkaavana. Naisen ja ystävän kertomusten mukaan seurue oli hänelle tuttu eikä muodostanut uhkaa. Oikeus ei pitänyt vastaajan kuvausta ensikohtaamisesta uskottavana.
Oikeus katsoi vastaajan erottaneen naisen seurueestaan valheellisella väitteellä, jonka mukaan ystävä olisi pyytänyt naista takaisin ravintolaan. Myös autoon houkuttelussa käytettyä ystävään liittyvää tarinaa tukivat esitutkintakertomuksen tiedot. Oikeuden mukaan vastaaja tavoitteli seksiä, mutta tämä tarkoitus ei yksin osoittanut suostumuksen puuttumista.
Vastaajan mukaan pysäköintipaikalle oli ajettu hankalan kelin vuoksi, jotta hän saattoi keskittyä kuuntelemaan naisen huolia. Oikeus huomautti kelin ja huolten olleen hänen tiedossaan jo ennen ajelulle lähtöä.
Valvontatallenteessa kuljettaja kiersi matkustajan ovelle ja odotti avoimella ovella noin kaksi minuuttia. Nainen siirtyi sen jälkeen takapenkille vastaajan avustamana. Oikeuden mukaan tallenteella vastaaja oli aloitteellinen toimija ja nainen autettava. Tämä ei sopinut ongelmitta vastaajan kuvaukseen naisen tekemästä spontaanista aloitteesta.
Kokonaisarviossa oikeus sulki vastaajan vaihtoehtoisen tapahtumankulun pois. Hänen katsottiin jatkaneen sukupuoliyhteyttä naisen toistuvista kielloista huolimatta ja syyllistyneen tahalliseen raiskaukseen. Väkivallalla pakottaminen rajattiin syyksiluvun ulkopuolelle.
Raiskauksesta ehdotonta vankeutta ja korvauksia
Vastaaja tuomittiin yhden vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Oikeus huomioi teon kohdistuneen tuntemattomaan henkilöön julkisella paikalla ja aiheuttaneen vähäisiä vammoja. Lähes kahden vuoden rangaistuksen pituus ja yksittäisen seksuaalirikoksen vakavuus puolsivat ehdotonta vankeutta. Vastaajan terveydentilastaan toimittamille asiakirjoille ei annettu merkitystä seuraamusharkinnassa.
Naiselle määrättiin 3 000 euroa kärsimyksestä sekä 250 euroa kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta. Molemmille summille kertyy korkolain mukaista viivästyskorkoa 22. joulukuuta 2024 alkaen. Nainen oli vaatinut 3 600 ja 600 euroa. Vastaaja kiisti korvausperusteet ja hyväksyi määrällisesti enintään 2 400 ja 250 euroa.
Kärsimyskorvauksessa painoi julkisella paikalla tapahtuneen teon nöyryyttävyys. Fyysiset vammat arvioitiin lieviksi pinnallisiksi vammoiksi, joiden korvaamiseen vastaajan määrällisesti hyväksymä 250 euroa riitti.
Valtiolle vastaajan on maksettava 80 euron rikosuhrimaksu, 130 euroa todistelukustannuksia ja 20 euroa lääkärintodistuksesta. Lisäksi hänen on korvattava naisen avustajalle valtion varoista maksetut 2 673,15 euroa. Summa koostuu 2 130 euron palkkiosta ja 543,15 euron arvonlisäverosta, ja sille kertyy viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomiosta.
Vastaajan oman puolustajan palkkio ja kulut olivat 2 359,60 euroa sekä arvonlisävero 499,70 euroa, yhteensä 2 859,30 euroa. Ne jäivät valtion maksettaviksi vastaajan taloudellisen tilanteen perusteella. Puolustajan valmistelupalkkio rajattiin vaaditusta 12 tunnista kymmeneen tuntiin. Vieraan kielen perusteella vaadittu korotus hylättiin, koska tulkkia oli käytetty eikä puolustajan vieraskielistä työskentelyä ollut yksilöity.
Vastaaja on ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon.





