Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus on tuominnut 22-vuotiaan roma­ni­mie­hen huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kok­sesta, rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta. Mies ajoi hen­ki­löau­toa Janak­ka­lassa ilman ajo-oikeutta, ja hänen verestään todettiin ajon jälkeen useita huu­mau­sai­neita ja huu­mau­sai­neeksi luo­ki­tel­ta­vaa lää­keai­netta.

Kärä­jäoi­keus määräsi miehelle 60 päivää ehdotonta vankeutta. Oikeus sovelsi ran­gais­tusta koven­ta­vana perus­teena miehen aikai­sem­paa rikol­li­suutta.

Verestä löytyi useita aineita

Huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kos tapahtui Janak­ka­lassa 19.–20. hel­mi­kuuta.

Syyttäjän mukaan mies käytti lait­to­masti huu­mau­sai­neita ja huu­mau­sai­neeksi luo­ki­tel­ta­vaa lää­keai­netta. Hänen verestään todettiin amfe­ta­mii­nia, bent­soyy­liek­go­nii­nia, tet­ra­hyd­ro­kan­na­bi­no­lia, diat­se­paa­mia ja nor­diat­se­paa­mia.

Rat­ti­juo­pu­mus tapahtui Janak­ka­lassa 20. hel­mi­kuuta. Mies kuljetti hen­ki­löau­toa lii­ken­teessä huu­mau­sai­nei­den ja huu­mau­sai­neeksi luo­ki­tel­ta­van lää­keai­neen käytön jälkeen. Ajon jälkeen hänen verestään todettiin amfe­ta­mii­nia, tet­ra­hyd­ro­kan­na­bi­no­lia, diat­se­paa­mia ja nor­diat­se­paa­mia.

Samalla mies ajoi hen­ki­löau­toa ilman ajo-oikeutta.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kolmesta rikok­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kok­sesta, rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta.

Lisäksi syyttäjä vaati miehen aikai­sem­man rikol­li­suu­den käyt­tä­mistä ran­gais­tuk­sen koven­ta­mis­pe­rus­teena rat­ti­juo­pu­muk­sen ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sen oikeu­detta osalta. Syyttäjän mukaan aikai­sem­pien ja uusien rikosten suhde osoitti miehessä ilmeistä piit­taa­mat­to­muutta lain kiel­loista ja käskyistä.

Syyttäjä vaati lisäksi 160 euron päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mista valtiolle sekä 60 euron riko­suh­ri­mak­sua.

Vastaaja myönsi teot mutta vastusti ran­gais­tuk­sen koven­ta­mista

Mies ei saapunut hen­ki­lö­koh­tai­sesti kärä­jäoi­keu­den pää­kä­sit­te­lyyn, vaikka hänet oli haastettu sillä uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen pois­sao­los­taan huo­li­matta.

Miehen oikeu­den­käyn­tia­vus­taja ilmoitti pää­kä­sit­te­lyssä hänen puo­les­taan, että mies myönsi kaikkien kolmen syy­te­koh­dan teon­ku­vauk­set oikeiksi. Hän hyväksyi myös päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­set ja riko­suh­ri­mak­sun perus­teel­taan ja mää­räl­tään.

Mies kuitenkin vastusti syyttäjän vaatimaa ran­gais­tuk­sen koven­ta­mista. Hänen mukaansa nyt käsi­tel­lyt asiat ja aikai­sem­mat rikokset eivät puol­ta­neet koven­ta­mis­pe­rus­teen käyt­tä­mistä.

Mies oli tun­nus­ta­nut teot myös esi­tut­kin­nassa. Kes­kus­ri­kos­po­lii­sin rikos­tek­ni­sen labo­ra­to­rion lausunto tuki tun­nus­tusta.

Oikeus hyväksyi koven­ta­mis­pe­rus­teen

Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen kaikista kolmesta rikok­sesta.

Kärä­jäoi­keus hyväksyi syyttäjän vaa­ti­muk­sen aikai­sem­man rikol­li­suu­den huo­mioi­mi­sesta ran­gais­tusta koven­ta­vana perus­teena. Oikeuden mukaan rikos­re­kis­te­ristä ilme­ne­vien aikai­sem­pien rikosten ja nyt käsi­tel­ty­jen tekojen saman­kal­tai­suus osoitti miehessä ilmeistä piit­taa­mat­to­muutta lain kiel­loista ja käskyistä.

Yhtei­seksi ran­gais­tuk­seksi mää­rät­tiin 60 päivää vankeutta.

Van­keus­ran­gais­tus mää­rät­tiin ehdot­to­mana

Kärä­jäoi­keus ei määrännyt vankeutta ehdol­li­sena.

Oikeuden mukaan miehen aikai­sempi rikol­li­suus esti ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen. Aikai­sem­mat van­keus­ran­gais­tuk­set olivat oikeuden mukaan esteenä myös yhdys­kun­ta­pal­ve­lun tai val­von­ta­ran­gais­tuk­sen mää­rää­mi­selle.

Mies tuo­mit­tiin siten 60 päivän ehdot­to­maan van­keu­teen.

Lisäksi hänet mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 60 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 160 euroa päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia. Hänelle mää­rät­tiin näin 220 euroa raha­mää­räi­siä seu­raa­muk­sia van­keus­ran­gais­tuk­sen lisäksi.

Miehen oikeu­sa­vus­ta­jien palkkiot, yhteensä 1 656,60 euroa, mak­set­tiin valtion varoista ja jätettiin valtion vahin­goksi, joten niitä ei määrätty miehen mak­set­ta­vaksi.

Asia käsi­tel­tiin Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keu­dessa

Asia tuli vireille Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keu­dessa 9. huh­ti­kuuta. Asiassa jär­jes­tet­tiin pää­kä­sit­tely, johon mies ei itse saapunut, mutta jossa hänen oikeu­den­käyn­tia­vus­ta­jansa oli paikalla. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoiteta pää­kä­sit­te­lyn tarkkaa päi­vä­mää­rää.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa 3. elokuuta. Mies on ilmoit­ta­nut mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon, joten tuomio ei ole hänen osaltaan jäänyt muu­tok­sen­ha­kua vaille. Vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 2. syyskuuta.

Ajokielto määräytyy tässä tapauk­sessa van­keus­ran­gais­tuk­sen perus­teella

Tässä tuomiossa ei määrätty päi­vä­sak­koja, joten ajo­kiel­lon pituutta ei voida hakea poliisin tau­lu­kosta päi­vä­sak­ko­jen määrän perus­teella. Rat­ti­juo­pu­muk­sesta tuo­mit­tiin osana yhteistä ran­gais­tusta 60 päivää vankeutta.

Poliisin voimassa olevassa huu­mau­sai­ne­rat­ti­juo­pu­muk­sia kos­ke­vassa ajo­kiel­to­tau­lu­kossa van­keus­ran­gais­tuk­sen saaneen ensi­ker­ta­lai­sen ajo­kiel­lon normaali kesto on kuusi kuukautta. Taulukon mukainen liukuma on viidestä kuu­kau­desta viiteen vuoteen.

Jos kul­jet­taja on poliisin mää­ri­tel­män mukainen uusija eli hän on edeltävän viiden vuoden aikana syyl­lis­ty­nyt rat­ti­juo­pu­muk­seen, törkeään rat­ti­juo­pu­muk­seen, törkeään lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­seen tai vaa­ral­lis­ten aineiden kul­je­tus­ri­kok­seen, van­keus­ran­gais­tusta vastaava normaali ajokielto on 10 kuukautta. Liukuma on yhdek­sästä kuu­kau­desta viiteen vuoteen.

Kärä­jäoi­keu­den tuomiosta ilmenee miehellä olevan aikai­sem­paa saman­kal­taista rikol­li­suutta, mutta asia­kir­jassa ei yksilöidä, täyt­tä­vätkö aiemmat rikokset juuri poliisin ajo­kiel­to­tau­lu­kon uusijan mää­ri­tel­män. Siksi asia­kir­jo­jen perus­teella ei voida varmasti ratkaista, sovel­let­tai­siinko kuuden vai 10 kuukauden nor­maa­li­pi­tuutta. Poliisi tekee var­si­nai­sen ajo­kiel­to­pää­tök­sen, ja ajo­kiel­lon enim­mäis­kesto voi taulukon mukaan olla viisi vuotta.