Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 21-vuotiaan miehen törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta 50 päi­vä­sak­koon.

Ajo­kiel­lossa ollut mies jätti nou­dat­ta­matta lii­ken­ne­va­loa ja poliisin pysäh­ty­mis­käs­kyä. Hän pakeni poliisia moot­to­ri­pyö­rällä kevyen lii­ken­teen väylää pitkin.

Mies kiisti olleensa moot­to­ri­pyö­rän kul­jet­taja. Kärä­jäoi­keus ei pitänyt uskot­ta­vana, että pyörää olisi käyttänyt joku muu pit­kä­hiuk­si­nen mies.

Rikokset tapah­tui­vat Nokialla

Rikokset tapah­tui­vat Nokialla kes­ki­viik­kona 9. hei­nä­kuuta 2025 noin kello 17.40.

Mies kuljetti moot­to­ri­pyö­rää yleisillä teillä muun muassa Nokian Val­ta­tiellä ja Yrit­tä­jän­ka­dulla.

Hän jatkoi ris­tey­sa­lueella ajoaan pysäh­ty­mättä ja kääntyi vasem­malle punaisen tai keltaisen lii­ken­ne­va­lon läpi.

Polii­si­par­tio lähti moot­to­ri­pyö­rän perään ja antoi kul­jet­ta­jalle pysäh­ty­mis­käs­kyn.

Mies pysähtyi hetkeksi Yrit­tä­jän­ka­dulla. Kun polii­si­par­tio pysähtyi hänen luokseen, mies kiihdytti uudelleen liik­keelle ja pakeni kevyen lii­ken­teen väylää pitkin.

Tapahtuma-aikaan lii­ken­teessä oli runsaasti muita tien­käyt­tä­jiä. Ajo tapahtui taajama-alueella ja osittain kevyen lii­ken­teen väylällä.

Mies oli rikosten tapah­tu­ma­het­kellä 20-vuotias.

Mies ajoi moot­to­ri­pyö­rää ajo­kiel­lossa

Miehellä ei ollut vaa­dit­ta­vaa ajo-oikeutta, vaan hän oli teko­het­kellä ajo­kiel­lossa.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehen menettely oli omiaan aiheut­ta­maan vakavaa vaaraa muiden hengelle tai ter­vey­delle.

Oikeus katsoi ajon täyt­tä­neen törkeän lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sen tun­nus­mer­kis­tön muun lii­ken­teen, taa­ja­mao­lo­suh­tei­den ja kevyen lii­ken­teen väylällä ajamisen vuoksi.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä lajia tai määrää.

Syyttäjä vaati lisäksi miehen vel­voit­ta­mista maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Vastaaja kiisti kul­jet­ta­neensa moot­to­ri­pyö­rää

Vastaaja kiisti molemmat syytteet.

Mies myönsi lai­nan­neensa kyseisen moot­to­ri­pyö­rän sen omis­ta­jalta ja huol­ta­neensa sitä tapah­tu­ma­päi­vänä. Hän kiisti kuitenkin ajaneensa pyörällä lainkaan.

Vastaajan mukaan hän oli ollut tapah­tu­ma­päi­vänä pitkään kaupassa. Moot­to­ri­pyörä oli jäänyt siksi ilman valvontaa, ja hänen mukaansa kuka tahansa olisi voinut käyttää sitä.

Mies ei osannut nimetä henkilöä, joka olisi voinut kuljettaa moot­to­ri­pyö­rää hänen poissa ollessaan.

Koska vastaaja kiisti ajaneensa moot­to­ri­pyö­rää, hän ei kertonut syytä lii­ken­ne­va­lon tai poliisin pysäh­ty­mis­käs­kyn nou­dat­ta­matta jät­tä­mi­selle eikä poliisia pake­ne­mi­selle.

Moot­to­ri­pyö­rän omistaja kertoi miehen tun­nus­ta­neen

Kärä­jäoi­keu­dessa esi­tet­tiin tallenne, jolla pit­kä­hiuk­si­nen mies kuljetti moot­to­ri­pyö­rää, rikkoi lii­ken­ne­va­loa koskevaa pysäh­ty­mis­vel­vol­li­suutta ja poistui paikalta poliisien saa­vu­tet­tua hänet.

Todis­te­lun mukaan vas­taa­jalla oli tapahtuma-aikaan pitkät hiukset.

Moot­to­ri­pyö­rän omistaja kertoi vastaajan palaut­ta­neen pyörän seu­raa­vana päivänä. Omistajan mukaan mies oli tuolloin kertonut tört­töil­leensä moot­to­ri­pyö­rällä ja ajaneensa poliisia karkuun.

Poliisin ja moot­to­ri­pyö­rän omistajan ker­to­muk­set olivat kärä­jäoi­keu­den mukaan yhden­mu­kai­set.

Vastaajan oikeu­dessa esittämä kertomus poikkesi lisäksi jonkin verran hänen esi­tut­kin­nassa anta­mas­taan ker­to­muk­sesta.

Oikeus ei uskonut moot­to­ri­pyö­rää käyt­tä­neen joku muu

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt uskot­ta­vana vastaajan vaih­toeh­toista tapah­tu­man­kul­kua.

Oikeuden mukaan ei ollut uskot­ta­vaa, että joku muu pit­kä­hiuk­si­nen mies olisi käyttänyt moot­to­ri­pyö­rää tapah­tu­ma­päi­vänä. Arvioin­nissa otettiin huomioon myös se, mitä vastaaja oli moot­to­ri­pyö­rän omistajan mukaan kertonut aja­mi­ses­taan seu­raa­vana päivänä.

Kärä­jäoi­keus katsoi syytteet näy­te­tyiksi toteen ja tuomitsi miehen törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta sekä kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta.

Mak­set­ta­vaa kertyi 530 euroa

Mies tuo­mit­tiin rikok­sista yhteiseen 50 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin yhdeksän euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi yhteensä 450 euroa.

Lisäksi miehen on mak­set­tava valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Sakosta ja riko­suh­ri­mak­susta kertyi mak­set­ta­vaa yhteensä 530 euroa.

Tuo­mio­lau­sel­massa ei määrätty miestä kor­vaa­maan todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia. Siinä ei myöskään määrätty hänelle uutta ajo­kiel­toa.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion elokuussa

Rikosasia tuli vireille Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa torstaina 21. tou­ko­kuuta.

Asia käsi­tel­tiin pää­kä­sit­te­lyssä, jossa kuultiin vastaajaa, moot­to­ri­pyö­rän omistajaa ja polii­si­par­tion jäsentä. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu pää­kä­sit­te­lyn tarkkaa päivää.

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa kes­ki­viik­kona 12. elokuuta.

Rat­kai­suun sai ilmoittaa tyy­ty­mät­tö­myyttä vii­meis­tään 19. elokuuta. Mikäli tyy­ty­mät­tö­myy­destä ilmoi­tet­tiin mää­räa­jassa, valitus on toi­mi­tet­tava vii­meis­tään 11. syyskuuta.