Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus tuomitsi 18-vuotiaan miehen 75 päi­vä­sak­koon nuorena henkilönä tehdystä törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Nuo­ru­kai­nen ajoi Hämeen­lin­nassa hen­ki­löau­toa 178 kilo­met­rin tun­ti­no­peu­della. Tieo­suu­den nopeus­ra­joi­tus oli 100 kilo­met­riä tunnissa, joten yli­no­peutta oli 78 kilo­met­riä tunnissa.

Autossa oli kul­jet­ta­jan lisäksi kolme mat­kus­ta­jaa.

Rikos tapahtui valtatie 3:lla

Törkeä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­nen tapahtui valtatie 3:lla Hämeen­lin­nassa sun­nun­taina 12. huh­ti­kuuta.

Syyttäjän mukaan mies ylitti sallitun enim­mäis­no­peu­den tahallaan tai ainakin törkeästä huo­li­mat­to­muu­desta. Ajo tapahtui yleisellä tiellä, ja auton kyydissä oli kolme mat­kus­ta­jaa.

Syyttäjä katsoi menet­te­lyn olleen omiaan aiheut­ta­maan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai ter­vey­delle.

Kul­jet­taja oli rikoksen tapah­tu­ma­het­kellä 17-vuotias. Hän ehti täyttää 18 vuotta ennen asian rat­kai­se­mista.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta törkeästä teosta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Ran­gais­tus­vaa­ti­mus perustui huo­mat­ta­vaan yli­no­peu­teen sekä siihen, että ajo tapahtui yleisellä tiellä kolmen mat­kus­ta­jan ollessa auton kyydissä.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa syyttäjä ei esittänyt tiettyä päi­vä­sak­ko­jen määrää koskevaa vaa­ti­musta.

Vastaaja tunnusti menet­te­lynsä

Vastaaja tunnusti kärä­jäoi­keu­den pää­kä­sit­te­lyssä mene­tel­leensä syyt­teessä kuvatulla tavalla.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta ei ollut aihetta epäillä. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei kerrota, miksi mies ajoi huo­mat­ta­vaa yli­no­peutta.

Oikeuden mukaan vakavan vaaran ei tarvinnut toteutua

Kärä­jäoi­keus totesi, ettei törkeä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­nen edellytä konk­reet­ti­sen vaa­ra­ti­lan­teen syn­ty­mistä. Ran­gais­tuk­seen tuo­mit­se­mi­seen riittää, että menettely on ollut omiaan aiheut­ta­maan vakavaa vaaraa.

Oikeus kiinnitti arvioin­nis­saan huomiota 78 kilo­met­rin tun­ti­no­peu­sy­li­tyk­seen, yleisellä tiellä ajamiseen ja auton kolmeen mat­kus­ta­jaan.

Näillä perus­teilla kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen törkeään lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­seen.

Koska mies oli rikoksen teh­des­sään alle 18-vuotias, ran­gais­tus mää­rät­tiin nuoria rikok­sen­te­ki­jöitä koskevan lie­ven­ne­tyn ran­gais­tu­sas­tei­kon mukai­sesti.

Mak­set­ta­vaa kertyi 450 euroa

Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen 75 päi­vä­sak­koon. Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin kuusi euroa, joten mak­set­ta­vaa kertyi yhteensä 450 euroa.

Päi­vä­sa­kon suuruus perustui vastaajan kärä­jäoi­keu­delle ilmoit­ta­miin kuu­kau­sit­tai­siin net­to­tu­loi­hin.

Tuo­mio­lau­sel­maan ei merkitty sakon lisäksi muita mak­su­vel­vol­li­suuk­sia tai kärä­jäoi­keu­den määräämiä seu­raa­muk­sia.

Poliisin tau­lu­kossa normaalin ajo­kiel­lon pituus on seitsemän kuukautta

Kärä­jäoi­keu­den tuomiossa ei määrätty ajo­kiel­lon pituutta. Törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta seuraavan ajo­kiel­lon ratkaisee poliisi eril­li­sellä pää­tök­sellä riko­sa­sian rat­kai­se­mi­sen jälkeen.

Poliisin ajo­kiel­to­tau­lu­kon mukaan 70–79 päi­vä­sa­kon ran­gais­tus vastaa ensi­ker­ta­lai­sella nor­maa­listi seitsemän kuukauden ajo­kiel­toa. Ajo­kiel­lon ohjeel­li­nen vaih­te­lu­väli on kuudesta kah­dek­saan kuukautta.

Ensi­ker­ta­lai­sena pidetään kul­jet­ta­jaa, joka ei ole edel­tä­nei­den viiden vuoden aikana syyl­lis­ty­nyt rat­ti­juo­pu­muk­seen, törkeään rat­ti­juo­pu­muk­seen, törkeään lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­seen tai vaa­ral­lis­ten aineiden kul­je­tus­ri­kok­seen.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei ilmene, onko miehellä aikai­sem­pia ajo­kiel­toon vai­kut­ta­via rikoksia. Sen vuoksi hänen ajo­kiel­tonsa täs­mäl­listä pituutta ei voi päätellä tuomiosta. Poliisin mukaan kestoon voivat vaikuttaa myös teon vakavuus sekä ajo­kiel­lon vai­ku­tuk­set toi­meen­tu­loon ja vält­tä­mät­tö­mään liik­ku­mi­seen.

Kärä­jäoi­keus ratkaisi asian elokuussa

Rikosasia tuli vireille Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keu­dessa 22. tou­ko­kuuta. Asia käsi­tel­tiin pää­kä­sit­te­lyssä, ja kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa per­jan­taina 7. elokuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä pää­kä­sit­te­ly­päi­vää.

Rat­kai­suun sai hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä piti ilmoittaa vii­meis­tään 14. elokuuta. Mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä ilmoit­ta­neen on toi­mi­tet­tava vali­tuk­sensa vii­meis­tään 7. syyskuuta. Vas­ta­va­li­tuk­sen mää­rä­päivä on 21. syyskuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei ilmene, ilmoi­tet­tiinko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä mää­räa­jassa.