Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 18-vuotiaan naisen pahoin­pi­te­lystä ja 17-vuotiaan tytön lievästä pahoin­pi­te­lystä.

Rikokset tapah­tui­vat Tam­pe­reella 27. hei­nä­kuuta 2025. Pahoin­pi­te­lystä tuomittu nainen oli teko­het­kellä 17-vuotias ja lievästä pahoin­pi­te­lystä tuomittu tyttö 15-vuotias. Molempien ran­gais­tuk­set mää­rät­tiin tämän vuoksi nuorena henkilönä tehdyistä rikok­sista.

Toinen tarttui uhria kurkusta

Syyttäjän mukaan pahoin­pi­te­lystä tuomittu nainen tarttui asia­no­mis­ta­jaa kurkusta ja veti tätä hiuksista.

Syyttäjä katsoi menet­te­lyn aiheut­ta­neen uhrille ainakin kipua ja mustelman leukaan.

Nainen myönsi syyl­lis­ty­neensä pahoin­pi­te­lyyn ja tunnusti toi­mi­neensa syyt­teessä kuvatulla tavalla. Hän kiisti kuitenkin aiheut­ta­neensa asia­no­mis­ta­jan leukaan mustelman.

Kärä­jäoi­keus katsoi lää­kä­rin­lau­sun­non tukeneen syytettä ja naisen tun­nus­tusta. Mustelman aiheut­ta­mi­nen jäi oikeuden mukaan kuitenkin näyt­tä­mättä, joten syyte hylättiin tältä osin.

Nainen tuo­mit­tiin pahoin­pi­te­lystä sen perus­teella, että hän oli tarttunut uhria kurkusta ja vetänyt tätä hiuksista aiheut­taen ainakin kipua.

Toinen löi avo­käm­me­nellä poskelle

Lievästä pahoin­pi­te­lystä tuomittu tyttö löi samaa asia­no­mis­ta­jaa avo­käm­me­nellä poskelle.

Syyttäjän mukaan lyönti aiheutti uhrille ainakin kipua. Tekoa pidettiin väki­val­lan vähäi­syy­den vuoksi koko­nai­suu­tena arvos­tel­len vähäisenä.

Tyttö tunnusti mene­tel­leensä syyt­teessä kuvatulla tavalla ja myönsi syytteen oikeaksi. Kärä­jäoi­keu­den mukaan tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta ei ollut aihetta epäillä, ja sitä voitiin pitää riit­tä­vänä sel­vi­tyk­senä asiassa.

Tyttö tuo­mit­tiin lievästä pahoin­pi­te­lystä.

Syyttäjä vaati molem­mille ran­gais­tusta

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta pahoin­pi­te­lystä ja tytölle lievästä pahoin­pi­te­lystä.

Tuomion vaa­ti­muk­set-osiossa ei ilmoiteta syyttäjän vaatimia tarkkoja päi­vä­sak­ko­mää­riä.

Pahoin­pi­te­lystä syytetyn naisen vaa­dit­tiin lisäksi korvaavan valtiolle lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen 20 euron lunas­tus­ku­lut sekä muut todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Asia­no­mis­taja yhtyi syyttäjän ran­gais­tus­vaa­ti­muk­siin ja vaati kum­mal­ta­kin vas­taa­jalta erikseen 600 euroa akuutista stres­si­reak­tiosta ja 125 euroa lievistä pin­nal­li­sista vammoista. Kor­vauk­sille vaa­dit­tiin vii­väs­tys­kor­koa rikosten teko­päi­västä alkaen.

Vastaajat vaa­dit­tiin myös vel­voit­ta­maan yhteis­vas­tuul­li­sesti kor­vaa­maan valtiolle asia­no­mis­ta­jalle annetusta jul­ki­sesta oikeu­sa­vusta aiheu­tu­neet kulut.

Molemmat kiistivät stres­si­reak­tion

Pahoin­pi­te­lystä syytetty nainen myönsi syyttäjän lää­kä­rin­to­dis­tus- ja todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia koskevat vaa­ti­muk­set perus­teel­taan ja mää­räl­tään oikeiksi.

Vastaajat hyväk­syi­vät asia­no­mis­ta­jan kor­vaus­vaa­ti­muk­set lievien pin­nal­lis­ten vammojen osalta.

He kiistivät kuitenkin akuuttiin stres­si­reak­tioon perus­tu­neen 600 euron kor­vaus­vaa­ti­muk­sen kokonaan perus­teel­taan. Jos kor­vaus­pe­ruste olisi hyväk­sytty, molemmat ilmoit­ti­vat hyväk­sy­vänsä mää­räl­li­sesti 300 euron kor­vauk­sen.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei asiassa esitetty lää­ke­tie­teel­listä sel­vi­tystä siitä, että juuri syyt­teissä kuvatut teot olisivat aiheut­ta­neet asia­no­mis­ta­jalle akuutin stres­si­reak­tion. Tätä koskevat kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin.

Tekojen syytä ei kerrottu

Molemmat tun­nus­ti­vat oikeu­dessa syyt­teissä kuvatun menet­te­lyn. Pahoin­pi­te­lystä tuomittu nainen kiisti ainoas­taan leu­ka­mus­tel­man aiheut­ta­mi­sen.

Tuomioon ei ole kirjattu vas­taa­jien selitystä sille, miksi he koh­dis­ti­vat väki­val­taa asia­no­mis­ta­jaan. Asia­kir­jasta ei siten ilmene tekojen motiivia tai sitä, mitä tapah­tu­mia pahoin­pi­te­lyjä edelsi.

Ran­gais­tuk­set mää­rät­tiin alen­ne­tulta astei­kolta

Molemmat vastaajat olivat rikosten tapahtuma-aikaan alle 18-vuotiaita. Kärä­jäoi­keus määräsi ran­gais­tuk­set tämän vuoksi lie­ven­ne­tyn ran­gais­tu­sas­tei­kon perus­teella.

Pahoin­pi­te­lystä tuomittu 18-vuotias nainen sai 25 päi­vä­sak­koa. Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin kuusi euroa, joten sakkojen yhteis­mää­räksi tuli 150 euroa.

Lievästä pahoin­pi­te­lystä tuomittu 17-vuotias tyttö sai 16 päi­vä­sak­koa. Kuuden euron päi­vä­sa­kolla mak­set­ta­vaa tuli 96 euroa.

Sakkojen yhteis­määrä on 246 euroa.

Uhrille yhteensä 250 euroa kor­vauk­sia

Kärä­jäoi­keus hyväksyi lieviä pin­nal­li­sia vammoja koskevan kor­vaus­vaa­ti­muk­sen, mutta jakoi kor­vaus­vas­tuun naisten tekojen erilaisen sisällön perus­teella.

Pahoin­pi­te­lystä tuomittu nainen vel­voi­tet­tiin maksamaan asia­no­mis­ta­jalle kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta 150 euroa.

Lievästä pahoin­pi­te­lystä tuomittu tyttö mää­rät­tiin maksamaan samoilla perus­teilla 100 euroa.

Kor­vaus­ten yhteis­mää­räksi tuli 250 euroa. Molempien kor­vauk­sille on mak­set­tava korkolain mukaista vii­väs­tys­kor­koa rikosten teko­päi­västä eli 27. hei­nä­kuuta 2025 alkaen.

Yhteis­vas­tuul­li­sesti 270 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja

Molemmat vel­voi­tet­tiin yhteis­vas­tuul­li­sesti kor­vaa­maan valtiolle asia­no­mis­ta­jan oikeu­den­käyn­ti­ku­luja 270 euroa.

Yhteis­vas­tuul­li­suus tar­koit­taa, että summa voidaan periä kummalta tahansa vas­taa­jalta, mutta 270 euron määrää ei makseta kahteen kertaan.

Oikeu­den­käyn­ti­ku­luille on mak­set­tava vii­väs­tys­kor­koa siitä lähtien, kun tuomion anta­mi­sesta on kulunut kuukausi.

Pahoin­pi­te­lystä tuomitun naisen on lisäksi kor­vat­tava valtiolle lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen 20 euron lunas­tus­ku­lut.

Sakkojen, hen­ki­lö­koh­tais­ten vahin­gon­kor­vaus­ten, lää­kä­rin­to­dis­tus­ku­lun ja yhteis­vas­tuul­lis­ten oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jen yhteis­määrä on 786 euroa. Summaan lisätään määrätyt vii­väs­tys­ko­rot.

Avustajan palkkio jäi valtion vahin­goksi

Valtion varoista mää­rät­tiin mak­set­ta­vaksi pahoin­pi­te­lystä tuomitun naisen avus­ta­jalle palkkiona 780 euroa ja arvon­li­sä­ve­rona 198,90 euroa.

Avustajan palkkion yhteis­määrä oli 978,90 euroa. Summa jäi valtion vahin­goksi, joten naista ei vel­voi­tettu kor­vaa­maan sitä valtiolle.

Asia rat­kais­tiin Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa

Asia tuli Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa vireille 14. hei­nä­kuuta. Kärä­jäoi­keus ratkaisi asian ja antoi tuomion 13. elokuuta.

Tuomioon sai hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myys rat­kai­suun oli ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 20. elokuuta.

Jos tyy­ty­mät­tö­myys ilmoi­tet­tiin mää­räa­jassa, vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 14. syyskuuta ja vas­ta­va­li­tuk­sen mää­rä­päivä 28. syyskuuta. Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei ilmene, ilmoi­tet­tiinko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä tai onko tuomio lain­voi­mai­nen.