Etelä-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi Piek­sä­mäellä tapah­tu­nutta kuolemaan joh­ta­nutta perää­na­joa koskeneen asian. Hen­ki­löauto törmäsi Jär­vi­suo­men­tiellä moot­to­ri­pyö­rän perään 11. tou­ko­kuuta 2025, ja moot­to­ri­pyö­rän kul­jet­taja kuoli onnet­to­muus­pai­kalla.

Auto törmäsi edellään kul­ke­nee­seen moot­to­ri­pyö­rään vähintään sadan kilo­met­rin tun­ti­no­peu­della ja kääntyi katolleen. Moot­to­ri­pyö­räi­lijä sinkoutui tielle. Ensi­hoi­don elvy­ty­sy­ri­tyk­set eivät pelas­ta­neet häntä.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Kul­jet­taja kertoi vil­kais­seensa juo­ma­te­li­nettä

Syyttäjä vaati nykyisin 22-vuo­tiaalle naiselle ran­gais­tusta törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta ja törkeästä kuo­le­man­tuot­ta­muk­sesta. Syyttäjän mukaan nainen laiminlöi muun muassa tur­val­li­sen etäi­syy­den pitämisen edellä aja­nee­seen moot­to­ri­pyö­rään.

Nainen myönsi aiheut­ta­neensa kuoleman huo­li­mat­to­muu­del­laan, mutta kiisti molempien rikosten törkeät teko­muo­dot. Hänen mukaansa moot­to­ri­pyö­räi­lijä oli ajanut vaih­te­le­valla nopeu­della, kiih­dyt­tä­nyt ja jar­rut­ta­nut. Nainen katsoi jät­tä­neensä riittävän tur­va­vä­lin.

Kul­jet­taja kertoi otta­neensa ennen törmäystä huikan juo­ma­töl­kistä ja vil­kais­seensa nopeasti kes­ki­kon­so­lin juo­ma­te­li­nettä palaut­taes­saan tölkin pai­kal­leen. Hänen mukaansa vilkaisu kesti alle sekunnin eikä vai­kut­ta­nut havain­noin­tiin. Hän kiisti käyt­tä­neensä sylissään ollutta puhelinta.

Nainen arveli moot­to­ri­pyö­rän hidas­ta­neen äkil­li­sesti ennen törmäystä. Hän ei kui­ten­kaan muistanut, ehtikö itse jarruttaa tai tehdä väis­tö­lii­kettä.

Tur­va­vä­lin tarkka pituus jäi epä­sel­väksi

Onnet­to­muu­den aikaan ajokeli oli hyvä. Auton ja moot­to­ri­pyö­rän takana ajanut todistaja kertoi ajo­no­peuk­sien olleen tasaisia eikä ollut havainnut aja­mi­sessa mitään erityistä ennen onnet­to­muutta.

Vastaan ajaneessa autossa olleet kaksi todis­ta­jaa pitivät hen­ki­löau­ton etäi­syyttä moot­to­ri­pyö­rään liian lyhyenä. Heidän arvionsa väli­mat­kasta erosivat kuitenkin huo­mat­ta­vasti: toinen puhui kym­me­nistä metreistä, toinen noin auton­mi­tasta.

Kärä­jäoi­keus huomautti havain­to­jen syntyneen lyhyessä koh­taa­mis­ti­lan­teessa ja todis­ta­jien tulleen kuul­luiksi esi­tut­kin­nassa vasta yli vuoden kuluttua. Myöskään ajo­neu­vo­jen vauriot tai tien jäljet eivät osoit­ta­neet luo­tet­ta­vasti tur­va­vä­lin pituutta.

Oikeus katsoi silti näy­te­tyksi, ettei kul­jet­taja ollut pitänyt lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den edel­lyt­tä­mää etäi­syyttä moot­to­ri­pyö­rään. Juo­ma­töl­kin palaut­ta­mi­seen liittynyt huomion het­kel­li­nen her­paan­tu­mi­nen oli voinut osaltaan vaikuttaa tör­mäyk­seen.

Kuo­le­man­tuot­ta­musta ei pidetty koko­nai­suu­tena törkeänä

Oikeus piti kul­jet­ta­jan huo­li­mat­to­muutta törkeänä. Hyvissä ajo-olo­suh­teissa hänellä oli ollut edel­ly­tyk­set noudattaa selkeitä lii­ken­ne­sään­töjä. Moot­to­ri­pyö­räi­li­jän suo­jaa­mat­to­muus hen­ki­löau­toon ver­rat­tuna korosti tur­val­li­sen etäi­syy­den mer­ki­tystä.

Moot­to­ri­pyö­rän mah­dol­li­nen äkillinen hidas­ta­mi­nen ei poistanut tätä vel­vol­li­suutta. Kul­jet­ta­jan oman ker­to­muk­sen mukaan moot­to­ri­pyö­rän nopeus oli vaih­del­lut jo aiemmin.

Törkeän kuo­le­man­tuot­ta­muk­sen edel­lyt­tämä rikoksen koko­nais­tör­keys jäi kuitenkin täyt­ty­mättä. Kärä­jäoi­keus katsoi kyseessä olleen het­kel­li­nen lai­min­lyönti. Pit­käai­kaista liian lähellä ajamista ei näytetty, eikä menettely osoit­ta­nut tietoista ris­ki­not­toa tai hyväk­sy­vää suh­tau­tu­mista vakavan vaaran mah­dol­li­suu­teen.

Siksi oikeus luki naisen syyksi törkeän lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sen ja perus­muo­toi­sen kuo­le­man­tuot­ta­muk­sen.

Sak­ko­ran­gais­tus ja kor­vauk­sia vakuu­tu­syh­tiölle sekä puo­li­solle

Nainen tuo­mit­tiin yhteiseen 100 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen. Päi­vä­sa­kon määrä oli 20 euroa, joten sakkojen yhteis­summa on 2 000 euroa. Lisäksi hänelle mää­rät­tiin 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 506,20 euroa valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Nainen vel­voi­tet­tiin maksamaan Ifille 22 414,97 euroa vakuu­tu­syh­tiön maksamia kor­vauk­sia takaisin vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Meneh­ty­neen puo­li­solle mää­rät­tiin 2 966 euroa ansion­me­ne­tyk­sestä, 1 161 euroa psy­ko­te­ra­pian oma­vas­tuu­ku­luista, 25 euroa asia­no­sais­ku­luista ja 1 272,58 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luista. Näille mää­rät­tiin vii­väs­tys­ko­rot.

Puolison, van­hem­pien ja veljen kär­si­mys­kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin. Oikeus piti heitä vainajan erityisen läheisinä hen­ki­löinä, mutta ei katsonut kär­si­mys­kor­vaus­ten mää­rää­mistä teon laatu ja lii­ken­ne­kuo­le­mia koskeva oikeus­käy­täntö huomioon ottaen lain tar­koit­ta­malla tavalla koh­tuul­li­seksi. Äidin lää­ke­ku­lu­vaa­ti­mus jätettiin tut­ki­matta, koska vakuu­tu­syh­tiön kiel­tei­sestä kor­vaus­pää­tök­sestä ei ollut sel­vi­tystä. Van­hem­pien ja veljen oikeu­den­käynti- ja asia­no­sais­ku­lu­vaa­ti­muk­set hylättiin.

Kuo­le­man­syyn sel­vit­tä­mi­sestä aiheu­tu­neet 3 581,79 euron kus­tan­nuk­set jäivät valtiolle, samoin kahden todis­ta­jan kuu­le­mi­sesta aiheu­tu­neet kulut. Valtiolle jäi myös naisen puo­lus­ta­jalle maksettu 1 328,29 euron osuus. Naisen vaatimus saada oma oikeu­sa­vun oma­vas­tuuo­suu­tensa valtion kor­vat­ta­vaksi hylättiin.

Sekä nainen, että meneh­ty­neen puoliso, vanhemmat ja veli ilmoit­ti­vat tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon.