Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus ratkaisi kahden Haus­jär­vellä toimineen auto­huol­toyh­tiön varojen käyttöä koskevan riko­sa­sian. Yhtiöistä mak­set­tiin ylisuuria palkkoja samaan aikaan, kun velkojien saatavia jäi hoi­ta­matta.

Nykyisin 52-vuotias nainen oli molem­missa yhtiöissä vas­tuul­li­sessa asemassa. Oikeuden mukaan yhtiöistä siir­ret­tiin ilman hyväk­syt­tä­vää syytä yhteensä 132 723 euroa naisen tai hänen puo­li­sonsa hyväksi.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella. Nainen tunnusti teot, ja asia rat­kais­tiin tun­nus­ta­mi­soi­keu­den­käyn­nissä.

Ensim­mäi­nen yhtiö meni kon­kurs­siin, varojen siirrot jatkuivat toisessa

Ensim­mäi­nen teko koski erästä osa­keyh­tiötä ajalla 1. tam­mi­kuuta 2020–14. huh­ti­kuuta 2021. Nainen oli yhtiön ainoa omistaja ja hal­li­tuk­sen jäsen. Hänen itselleen mak­sa­miensa palkkojen koh­tuut­to­maksi arvioitu osuus oli 72 868 euroa.

Yhtiön oma pääoma oli menetetty vuoden 2020 aikana, ja vero­vel­koja jäi mak­sa­matta. Yhtiö ase­tet­tiin kon­kurs­siin huh­ti­kuussa 2021.

Toinen teko liittyi toiseen osa­keyh­tiöön jossa nainen oli hal­li­tuk­sen jäsen ja käytti tosia­sial­lista mää­räys­val­taa. Hänelle ja hänen puo­li­sol­leen huhtikuun 2021 ja syyskuun 2022 välillä mak­set­tu­jen palkkojen koh­tuut­to­maksi arvioitu osuus oli yhteensä 59 855 euroa.

Myös tämän yhtiön oma pääoma oli nega­tii­vi­nen. Vero­vel­kaa kertyi hei­nä­kuusta 2021 lähtien, ja yhtiö ase­tet­tiin kon­kurs­siin syys­kuussa 2022.

Tunnustus vastasi tut­kin­nassa saatua sel­vi­tystä

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta kahdesta törkeästä velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­destä. Koh­tuul­li­sena palk­ka­ta­sona oli näiden yhtiöiden tilan­teessa ja tehty työ huomioon ottaen pidetty enintään 3 000 euroa kuu­kau­dessa.

Nainen tunnusti syyt­tei­den mukaiset teot. Hän hyväksyi kor­vaus­vaa­ti­mus­ten perusteet ja katsoi kor­vaus­ten jakau­tu­van vel­ko­jille niiden saatavien suhteessa. Kärä­jäoi­keus varmisti, että tunnustus oli vapaaeh­toi­nen ja nainen ymmärsi sen mer­ki­tyk­sen. Tun­nus­tuk­sen tueksi oli myös esi­tut­kin­nassa koottua sel­vi­tystä.

Oikeus katsoi varojen siir­tä­mi­sen aiheut­ta­neen yhtiöiden mak­su­ky­vyt­tö­myy­den tai pahen­ta­neen sitä olen­nai­sesti. Teoilla tavoi­teltu huo­mat­tava hyöty ja tekojen koko­nai­suus täyttivät törkeiden rikosten tun­nus­mer­kis­tön.

Tun­nus­ta­mi­nen lievensi van­keus­ran­gais­tusta

Kärä­jäoi­keus tuomitsi naisen kahdesta törkeästä velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­destä kuuden kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 20. elokuuta 2028. Tun­nus­ta­mis­me­net­tely alensi ran­gais­tusta siitä, mikä olisi määrätty taval­li­sessa oikeu­den­käyn­nissä.

Nainen mää­rät­tiin kor­vaa­maan Vero­hal­lin­nolle yhteensä 117 008,35 euroa kor­koi­neen. Kor­vauk­sista voidaan vähentää samoista veroista muulla tavalla perityt määrät. Ilma­ri­selle hänen on mak­set­tava 15 598,67 euroa vahin­gon­kor­vausta ja 200 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja kor­koi­neen. Varao­sa­maail­malle mää­rät­tiin 115,98 euron korvaus ja 100 euron oikeu­den­käyn­ti­ku­lut.

Lisäksi nainen vel­voi­tet­tiin maksamaan 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan valtiolle omasta puo­lus­tuk­ses­taan maksetut 3 870,42 euroa.