Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus ratkaisi Turussa tapah­tu­neen suo­ja­tie­ko­la­rin, jossa alai­käi­nen pyö­räi­lijä louk­kaan­tui hen­ki­löau­ton törmättyä häneen. Pyö­räi­lijä oli tilan­teessa väis­tä­mis­vel­vol­li­nen, mutta oikeus katsoi autoi­li­jan lai­min­lyö­neen suo­ja­tietä lähes­ty­vältä vaaditun erityisen varo­vai­suu­den.

Törmäys tapahtui Mar­ku­lan­tien ja Mul­lin­tien ris­teyk­sessä 31. lokakuuta 2025. Autoa kuljetti nykyisin 81-vuotias vastaaja. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Pyö­räi­lijä menetti het­kel­li­sesti tajun­tansa. Hänelle aiheutui lievä aivo­tä­räh­dys, lievä aivovamma, haava päälaelle ja pin­nal­li­sia ruhjeita. Myös pol­ku­pyörä vau­rioi­tui.

Autoilija syytti pyö­räi­li­jän vauhtia

Syyttäjä vaati autoi­li­jalle ran­gais­tusta lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta. Kul­jet­taja myönsi ajaneensa autoa ja tör­män­neensä pyö­räi­li­jään suo­ja­tiellä, mutta piti törmäystä pyö­räi­li­jän syynä tämän kovan vauhdin vuoksi.

Kärä­jäoi­keus piti rii­dat­to­mana, että pol­ku­pyö­räi­li­jän olisi pitänyt väistää. Rat­kais­ta­vaksi jäi, oliko autoilija tästä huo­li­matta toiminut huo­li­mat­to­masti.

Valo­ku­vista ja tie­ka­me­ra­tal­len­teista ilmeni, ettei tapah­tu­ma­pai­kalla ollut näköes­teitä. Kul­jet­ta­jalla oli hyvä näkyvyys eteen ja vasem­malle, josta pyö­räi­lijä tuli. Tal­len­teella pyö­räi­lijä ajoi tasaista vauhtia loivaa rinnettä alas ja suo­ja­tielle.

Vas­tak­kai­sesta suunnasta tullut auto oli jo pysäh­ty­nyt suojatien eteen. Pyö­räi­li­jän vammoja osoitti lää­kä­rin­lau­sunto.

Pyö­räi­li­jän virhe ei poistanut autoi­li­jan varo­vai­suus­vel­vol­li­suutta

Oikeuden mukaan suo­ja­tietä lähes­ty­vän kul­jet­ta­jan on varau­dut­tava muuhunkin ylit­tä­vään lii­ken­tee­seen kuin jalan­kul­ki­joi­hin. Vaaran ja vahingon vält­tä­mi­seksi kul­jet­ta­jan on tar­vit­taessa väis­tet­tävä myös väis­tä­mis­sään­töä rikkovaa pyö­räi­li­jää.

Tässä tapauk­sessa pyö­räi­li­jän saa­pu­mi­nen suo­ja­tielle ei ollut oikeuden mukaan niin yllät­tä­vää, ettei sitä olisi voinut ennakoida. Hyvä näkyvyys ja vas­taan­tu­le­van auton pysäh­ty­mi­nen mer­kit­si­vät, että törmäys olisi pyö­räi­li­jän nopeu­desta huo­li­matta ollut väl­tet­tä­vissä erityistä varo­vai­suutta nou­dat­ta­malla.

Kärä­jäoi­keus katsoi autoi­li­jan vaa­ran­ta­neen menet­te­lyl­lään toisen tur­val­li­suutta.

Lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta sakot

Kärä­jäoi­keus tuomitsi autoi­li­jan lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta 30 päi­vä­sak­koon. Päi­vä­sa­kon määrä on 32 euroa, joten sakkoja kertyi 960 euroa. Lisäksi hänen on mak­set­tava 40 euron riko­suh­ri­maksu.

Ran­gais­tusta mää­rät­täessä oikeus otti eri­tyi­sesti huomioon myös pyö­räi­li­jän oman menet­te­lyn moi­tit­ta­vuu­den.