Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus käsitteli 20. elokuuta petosta koskevan riko­sa­sian. Teko tapahtui Hämeen­lin­nassa lokakuun 2021 ja helmikuun 2023 välisenä aikana. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion 20. elokuuta.

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta petok­sesta

Petok­sesta epäiltiin nykyisin 41-vuotiasta naista. Hän oli teko­jak­son alkaessa 36-vuotias ja sen päät­tyessä 37-vuotias.

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta petok­sesta ja lisäksi 80 euron riko­suh­ri­mak­sun suo­rit­ta­mista valtiolle.

Syyttäjän mukaan nainen jätti ulko­mailla olonsa ilmoit­ta­matta

Syyttäjän mukaan nainen jätti ilmoit­ta­matta Kelalle tukien mak­sa­mi­seen vai­kut­ta­neesta ulko­mailla olostaan. Hän oli ilmoit­ta­nut lapsilisä- ja las­ten­hoi­don­tu­ki­ha­ke­muk­sissa, etteivät hän tai hänen lapsensa asuneet ulko­mailla.

Nainen oleskeli teko­jak­son aikana useissa eri maissa, mutta ei ilmoit­ta­nut olo­suh­tei­densa muut­tu­mi­sesta. Hänelle mak­set­tiin perus­teet­to­masti liikaa lap­si­li­sää 998,60 euroa ja las­ten­hoi­don tukea 6 049,15 euroa.

Kelalle aiheutui yhteensä 7 047,75 euron talou­del­li­nen vahinko, josta tehtiin hal­lin­nol­li­nen takai­sin­pe­rin­tä­pää­tös.

Nainen kiisti petoksen

Nainen kiisti syyl­lis­ty­neensä rikokseen. Hän myönsi jät­tä­neensä ulko­mailla oles­ke­lunsa ilmoit­ta­matta, mutta kertoi, ettei pitänyt itseään ulko­mailla asuvana.

Nainen kuvaili itseään digi­no­ma­diksi, joka matkusti paikasta toiseen eikä kokenut muut­ta­neensa ulko­maille. Hän kertoi, ettei ollut tiennyt ulko­mailla oleskelun vai­kut­ta­van hänen oikeu­teensa saada tukia tai syn­nyt­tä­vän ilmoi­tus­vel­vol­li­suutta.

Nainen kiisti riko­suh­ri­mak­sun perusteen mutta hyväksyi sen määrän. Hän vaati valtiota kor­vaa­maan oikeu­den­käyn­ti­ku­lunsa, jos syyte hylät­täi­siin.

Kärä­jäoi­keu­den näkemys

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa oli rii­da­tonta, että nainen haki lap­si­li­sää ja las­ten­hoi­don tukea ulko­mailla oles­kel­les­saan ja sai rahat tililleen. Rat­kais­ta­vana oli, toimiko hän tahal­li­sesti.

Nainen oli vastannut tuki­ha­ke­muk­sissa kiel­tä­västi ulko­mailla asumista ja työs­ken­te­lyä koskeviin kysy­myk­siin. Kelan pää­tök­sissä hänelle oli myös kerrottu vel­vol­li­suu­desta ilmoittaa ulko­maille muut­ta­mi­sesta.

Kärä­jäoi­keus piti epäus­kot­ta­vana naisen väitettä siitä, ettei hän tiennyt ulko­mailla oles­ke­lusta ilmoit­ta­mi­sen olevan tarpeen. Oikeu­delle ei jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä hänen syyl­li­syy­des­tään.

Talou­del­li­sen vahingon määrän ja pitkän tekoajan vuoksi sak­ko­ran­gais­tus ei ollut oikeuden mukaan riittävä. Ran­gais­tusta lievensi se, että nainen oli jäl­ki­kä­teen pyrkinyt sel­vit­tä­mään asiaa Kelan kanssa. Hänellä ei myöskään ollut aikai­sem­pia rikos­re­kis­te­ri­mer­kin­töjä.

Tuomio

Kärä­jäoi­keus tuomitsi naisen petok­sesta 30 päivän ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 20. elokuuta 2028.

Nainen mää­rät­tiin suo­rit­ta­maan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu. Hänen vaa­ti­muk­sensa oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jen kor­vaa­mi­sesta valtion varoista hylättiin.

Tuomioon sai ilmoittaa tyy­ty­mät­tö­myyttä 27. elokuuta saakka. Nainen ilmoitti mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon.