Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa vai­noa­mista, moot­to­ri­kul­ku­neu­von käyt­tö­var­kautta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mista oikeu­detta koskevaa riko­sa­siaa. Teot tapah­tui­vat Outo­kum­mussa 17. kesäkuuta. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta kolmesta rikok­sesta

Rikok­sista epäiltiin 44-vuotiasta miestä. Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta vai­noa­mi­sesta, moot­to­ri­kul­ku­neu­von käyt­tö­var­kau­desta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta.

Lisäksi syyttäjä vaati miehen vel­voit­ta­mista maksamaan valtiolle 120 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan todis­te­lu­kus­tan­nuk­set, joiden määräksi vah­vis­tet­tiin 171 euroa. Syyttäjä vaati myös miehen 20 päivän jään­nös­ran­gais­tuk­sen mää­rää­mistä kokonaan täy­tän­töön.

Mies meni tois­tu­vasti entisen avo­puo­li­sonsa asunnolle

Syyttäjän mukaan mies seurasi, tarkkaili ja vainosi entistä avo­puo­li­soaan yhden päivän aikana. Mies meni naisen asunnon lähei­syy­teen, irrotti val­von­ta­ka­me­ran johdon ja levitteli naisen vaatteita kiin­teis­tölle.

Miehen väi­tet­tiin tulleen päivän aikana useita kertoja asunnon pihalle. Hän yritti päästä sisälle asuntoon, mutta nainen ehti sulkea oven.

Syyttäjän mukaan mies meni myös auto­tal­liin ja kiinnitti sen kattoon köyden, jonka toisen pään hän sitoi hirt­to­sil­mu­kaksi. Myöhemmin hän otti naisen paket­tiau­ton, ajoi sen lähei­selle vene­ran­nalle sekä otti naisen kir­je­pos­tia ja avasi sitä ainakin osittain.

Miehellä ei ollut auton kul­jet­ta­mi­seen vaa­dit­ta­vaa ajo-oikeutta.

Vastaaja kiisti vai­noa­mi­sen ja käyt­tö­var­kau­den

Mies kiisti syyl­lis­ty­neensä vai­noa­mi­seen. Hän myönsi menneensä naisen asunnon lähei­syy­teen, käyneensä auto­tal­lissa, kiin­nit­tä­neensä köyden kattoon sekä otta­neensa auton ja naisen postia.

Mies kiisti muut syyt­teessä kuvatut teot. Hän vetosi siihen, että hän oli asunut tapahtuma-aikaan naisen kanssa yhteis­ta­lou­dessa ja että tapah­tu­mat ajoit­tui­vat lyhyelle ajalle. Hänen mie­les­tään menettely ei täyttänyt vai­noa­mi­sen tun­nus­mer­kis­töä.

Mies myönsi otta­neensa auton käyt­töönsä mutta kiisti käyt­tö­var­kau­den. Hänen mukaansa syyt­tä­jällä ei ollut oikeutta nostaa syytettä, koska nainen ei ollut vaatinut hänelle ran­gais­tusta. Mies kertoi myös, että hänellä oli auton avaimet hal­lus­saan ja lupa käyttää autoa.

Mies myönsi kul­jet­ta­neensa autoa ilman ajo-oikeutta.

Kärä­jäoi­keus piti naisen ker­to­musta uskot­ta­vana

Kärä­jäoi­keus piti naisen ker­to­musta tapah­tu­mista yksi­tyis­koh­tai­sena ja joh­don­mu­kai­sena. Ker­to­musta tuki myös val­von­ta­ka­me­ra­tal­lenne.

Oikeuden mukaan näyt­tä­mättä jäi, että mies olisi käynyt kiin­teis­töllä kolme erillistä kertaa tai että nainen olisi nime­no­mai­sesti kieltänyt häntä tulemasta pihalle. Myöskään postia ei osoitettu viedyn pois kiin­teis­töltä, sillä mies oli jättänyt sen piha­ra­ken­nuk­seen.

Miehen kat­sot­tiin kuitenkin viet­tä­neen kiin­teis­töllä noin kuusi tuntia sekä pois­tu­neen ja palanneen sinne ainakin kerran. Hän oli yrittänyt sisälle asuntoon, irrot­ta­nut val­von­ta­ka­me­ran johdon, levi­tel­lyt vaatteita sekä val­mis­ta­nut auto­tal­liin hirt­to­sil­mu­kan.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan useista teoista muodostui yhte­näi­nen koko­nai­suus, joka oli omiaan aiheut­ta­maan naisessa pelkoa ja ahdis­tusta. Menettely tapahtui naisen tahdon vas­tai­sesti, eikä miehellä ollut teoilleen hyväk­syt­tä­vää perus­tetta.

Kärä­jäoi­keus katsoi myös, etteivät mies ja nainen asuneet tapahtuma-aikaan yhteis­ta­lou­dessa. Syyt­tä­jällä oli siten oikeus ajaa käyt­tö­var­kautta koskevaa syytettä. Auton avainten hal­lus­sa­pito ei oikeut­ta­nut miestä ottamaan autoa käyt­töönsä.

Miehelle mää­rät­tiin kolmen kuukauden van­keus­ran­gais­tus

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen vai­noa­mi­sesta, moot­to­ri­kul­ku­neu­von käyt­tö­var­kau­desta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta kolmen kuukauden van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Ran­gais­tuk­seen sisältyi kokonaan täy­tän­töön pan­ta­vaksi määrätty 20 päivän jään­nös­ran­gais­tus. Miehen aikai­sempi saman­kal­tai­nen rikol­li­suus kovensi ran­gais­tusta. Hän oli aloit­ta­nut ehdo­na­lai­sen vapau­tensa samana päivänä, jona rikokset tapah­tui­vat.

Mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 120 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 171 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Vastaaja ilmoitti mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon, joten tuomio ei ole lain­voi­mai­nen.