Sata­kun­nan kärä­jäoi­keus ratkaisi rat­ti­juo­pu­musta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mista oikeu­detta koskeneen asian.

Tapahtuma sattui Eura­joella maa­lis­kuussa 2025. 31-vuotias mies kuljetti hen­ki­löau­toa yleisellä tiellä ilman vaa­dit­ta­vaa ajo-oikeutta käy­tet­tyään Lyrica- ja Opamox-lää­ke­val­mis­teita.

Miehen verestä löytyi oksat­se­paa­mia ja pre­ga­ba­lii­nia. Pre­ga­ba­lii­nin pitoisuus ylitti lääkkeen tava­no­mai­sen hoi­toa­lueen ylärajan noin 2,5-ker­tai­sesti.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati 31-vuo­tiaalle miehelle ran­gais­tusta rat­ti­juo­pu­muk­sesta

Syyttäjän mukaan mies oli ajanut Eura­joella hen­ki­löau­toa oksat­se­paa­min ja pre­ga­ba­lii­nin vai­ku­tuk­sen alaisena siten, että hänen ajo­ky­kynsä oli hei­ken­ty­nyt.

Lisäksi hänellä ei ollut vaa­dit­ta­vaa ajo-oikeutta.

Syyttäjä vaati aikai­sem­man rikol­li­suu­den huo­mioi­mista ran­gais­tusta koven­ta­vana perus­teena, sillä mies oli rikos­re­kis­te­rin ja lii­ken­nea­sioi­den rekis­te­rin mukaan syyl­lis­ty­nyt tois­tu­vasti rat­ti­juo­pu­muk­siin ja ajo-oikeu­detta ajamisiin.

Mies kiisti ajo­ky­kynsä hei­ken­ty­neen

Mies myönsi esi­tut­kin­nassa ajaneensa hen­ki­löau­toa Lyrica- ja Opamox-lääk­kei­den käyt­tä­mi­sen jälkeen.

Hän toimitti lääk­keistä reseptit, mutta kiisti ajo­ky­kynsä olleen hei­ken­ty­nyt ja katsoi, ettei ollut syyl­lis­ty­nyt rat­ti­juo­pu­muk­seen.

Ilman ajo-oikeutta ajamisen hän sen sijaan myönsi.

Mies ei saapunut oikeuteen, joten asia rat­kais­tiin hänen pois­sao­los­taan huo­li­matta.

Pre­ga­ba­lii­nia oli veressä 2,5 kertaa hoi­toa­lueen ylärajan verran

KRP:n rikos­tek­ni­sen labo­ra­to­rion lausunnon mukaan miehen veressä oli oksat­se­paa­mia 0,53 mil­lig­ram­maa litrassa. Pitoisuus oli lääkkeen hoi­toa­lueella.

Pre­ga­ba­lii­nia todettiin 20 mil­lig­ram­maa litrassa, kun ilmoi­tettu hoitoalue oli 2–8 mil­lig­ram­maa litrassa.

Labo­ra­to­rio­lau­sun­non mukaan oli toden­nä­köistä, että miehen kyky kuljettaa moot­to­ria­jo­neu­voa oli hei­ken­ty­nyt.

Kärä­jäoi­keus kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että jat­ku­vassa lää­ke­käy­tössä lää­keai­nei­siin voi kehittyä tole­rans­sia. Pelkästä korkeasta pre­ga­ba­lii­ni­pi­toi­suu­desta ei oikeuden mukaan voitu var­muu­della päätellä miehen ajokyvyn olleen huo­non­tu­nut juuri ajon aikana.

Rat­ti­juo­pu­muk­sesta jäi var­tee­no­tet­tava epäily

Labo­ra­to­rio­lau­sun­non lisäksi syyttäjä ei esittänyt muuta näyttöä siitä, että miehen ajokyky olisi ollut konk­reet­ti­sesti hei­ken­ty­nyt.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa jäi var­tee­no­tet­tava epäily rat­ti­juo­pu­muk­sesta.

Rat­ti­juo­pu­mus­syyte hylättiin.

Sen sijaan mies oli itse tun­nus­ta­nut ajaneensa ilman ajo-oikeutta, eikä tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta ollut syytä epäillä.

Mies tuo­mit­tiin ajo-oikeu­detta aja­mi­sesta

Sata­kun­nan kärä­jäoi­keus tuomitsi 31-vuotiaan miehen kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta 15 päivän ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Oikeus sovelsi ran­gais­tuk­seen koven­ta­mis­pe­rus­tetta, koska mies oli syyl­lis­ty­nyt lukuisia kertoja aiemmin saman­kal­tai­seen ajo-oikeu­detta ajamiseen. Samalla kaksi aikai­sem­paa van­keus­tuo­miota otettiin ran­gais­tusta alen­ta­vina huomioon.

Mies mää­rät­tiin lisäksi maksamaan valtiolle 40 euron riko­suh­ri­maksu. Rat­ti­juo­pu­mus­syyt­teen sel­vit­tä­mi­sestä aiheu­tu­neet päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­set jäivät valtion vahin­goksi.