Oulun kärä­jäoi­keus käsitteli syys­kuussa vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mista. Teko tapahtui Oulussa 27. tou­ko­kuuta 2024. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mi­sesta

Rikok­sesta epäiltiin 36-vuotiasta miestä, joka oli teko­het­kellä 34-vuotias.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mi­sesta. Vaih­toeh­toi­sena syytteenä oli hai­tan­teko vir­ka­mie­helle.

Lisäksi syyttäjä vaati miestä maksamaan valtiolle 40 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Syyttäjän mukaan sivii­li­pu­kui­set poliisit lähes­tyi­vät sairaalan kir­jas­tossa ollutta miestä. Poliisit olivat suo­rit­ta­massa vir­ka­teh­tä­vää, jonka tar­koi­tuk­sena oli ottaa mies kiinni ja taka­va­ri­koida hänen hal­lus­saan olleet laitteet.

Poliisit tart­tui­vat ennalta ilmoit­ta­matta miehen käsistä ja kertoivat samalla olevansa poliiseja sekä suo­rit­ta­vansa kiin­niot­toon liittyvää vir­ka­teh­tä­vää.

Mies alkoi rimpuilla voi­mak­kaasti ja yritti päästä poliisien otteesta irti haraa­malla vastaan käsillään ja jaloil­laan. Hän jatkoi vas­ta­rin­taa, vaikka poliisit ilmoit­ti­vat tois­tu­vasti olevansa vir­ka­teh­tä­vällä ja käskivät miestä lopet­ta­maan.

Poliisit veivät miehen hal­lin­taot­teella maahan ja lait­toi­vat hänelle käsi­rau­dat. Syyttäjän mukaan mies jatkoi vastaan haraa­mista myös käsi­rau­doissa.

Mies kertoi kuun­nel­leensa musiikkia kuu­lok­keilla

Mies kiisti syyl­lis­ty­neensä rikokseen. Hän myönsi haran­neensa vastaan, mutta kiisti toi­mi­neensa tahal­li­sesti.

Mies kertoi tehneensä kir­jas­tossa etätöitä kuu­lok­keet kor­vis­saan musiikin soidessa. Useampi ihminen tarttui häneen yllättäen eri puolilta ja yritti voimaa käyttäen ottaa hänen lait­tei­taan pois.

Miehen mukaan tilanne yllätti hänet täy­del­li­sesti. Hän kertoi rea­goi­neensa samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin olisi reagoinut ja yrit­tä­neensä suojella itseään sekä omai­suut­taan.

Mies vetosi myös toisen korvansa huonoon kuuloon ja siihen, että hän oli joutunut aikai­sem­min maa­lit­ta­mi­sen kohteeksi.

Hän kertoi ymmär­tä­neensä tilanteen polii­sia­siaksi vasta vir­ka­pu­kuis­ten poliisien saavuttua paikalle. Tämän jälkeen hän lopetti vas­tus­ta­mi­sen.

Mies kiisti käyt­tä­neensä aloit­teel­lista väki­val­taa tai tar­koi­tuk­sel­li­sesti vas­tus­ta­neensa poliisien vir­ka­teh­tä­vää.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen ymmär­tä­neen paikalla olleen poliiseja

Poliisit kertoivat suun­ni­tel­mana olleen miehen kiin­niot­ta­mi­nen ennen kuin hän ehtisi lukita käy­tös­sään olleet laitteet.

Toisen poliisin mukaan mieheen tar­tut­tiin molem­mista käsistä ja hänelle ilmoi­tet­tiin välit­tö­mästi poliisien olevan paikalla. Mies yritti voi­mak­kaasti päästä irti ja potkia lait­tei­taan pöydältä alas.

Poliisin käsi­tyk­sen mukaan mies yritti päästä irti sul­keak­seen laitteet ennen niiden taka­va­ri­koi­mista.

Myös toinen poliisi kertoi vas­ta­rin­nan alkaneen heti, kun miehelle ilmoi­tet­tiin paikalla olevan poliiseja. Hänen mukaansa mies pyrki irti pääs­täk­seen rikkomaan lait­teensa.

Kärä­jäoi­keus piti poliisien ker­to­muk­sia yksi­tyis­koh­tai­sina, kes­kei­siltä osiltaan yhte­ne­vinä ja luo­tet­ta­vina.

Oikeu­della ei ollut aihetta epäillä miehen ker­to­musta tilanteen yllät­tä­vyy­destä tai hänen toisen korvansa huonosta kuulosta.

Poliisit olivat kuitenkin pitäneet miestä molem­mista käsistä ja ilmoit­ta­neet lähie­täi­syy­deltä olevansa vir­ka­teh­tä­vää suo­rit­ta­via poliiseja. Miehen kanssa oli myös pystytty kes­kus­te­le­maan nor­maa­lilla äänellä.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehen täytyi näissä olo­suh­teissa ymmärtää, että häneen tart­tu­neet henkilöt olivat poliiseja.

Mies yritti päästä sam­mut­ta­maan lait­teensa

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen haranneen voi­mak­kaasti vastaan käsillään ja jaloil­laan. Vas­ta­rin­nan vuoksi poliisit joutuivat viemään hänet maahan ja lait­ta­maan hänelle käsi­rau­dat.

Oikeuden mukaan miehen tar­koi­tuk­sena oli irrot­tau­tua poliisien otteesta. Se, että hänen lopul­li­sena tavoit­tee­naan oli päästä sam­mut­ta­maan lait­teensa ennen niiden jou­tu­mista polii­sille, ei muuttanut teon oikeu­del­lista arvioin­tia.

Kärä­jäoi­keus katsoi vastaan haraa­mi­sen rikos­laissa tar­koi­te­tuksi väki­val­lan käyt­tä­mi­seksi.

Käytetyn väki­val­lan määrän, laadun ja tapah­tu­mao­lo­suh­tei­den vuoksi teko arvioi­tiin lie­ven­tä­vien asian­haa­ro­jen val­li­tessa tehdyksi vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mi­seksi.

Kuu­lok­keilla seli­te­tystä vas­ta­rin­nasta yli tuhannen euron sakot

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mi­sesta 30 päi­vä­sak­koon.

Päi­vä­sa­kon määrä oli 35 euroa, joten sakkojen koko­nais­mää­räksi tuli 1 050 euroa.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan teko sisälsi voi­ma­kasta käsillä ja jaloilla tehtyä vastaan haraa­mista, mutta sitä voitiin pitää vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mi­sena lajissaan tava­no­mai­sena.

Mies mää­rät­tiin lisäksi maksamaan valtiolle 40 euron riko­suh­ri­maksu.