Oulun kärä­jäoi­keus ratkaisi Oulussa tapah­tu­nutta kop­pi­mön­ki­jän kaa­tu­mista koskeneen asian. Ajo­kor­ti­ton ja päihtynyt 17-vuotias kul­jet­taja törmäsi työmaa-aitaan Hau­ki­pu­taan koulun pysä­köin­tia­lueella 2. elokuuta 2025.

Mön­ki­jässä oli kaksi mat­kus­ta­jaa. Ajoneuvo kaatui, ja toisen mat­kus­ta­jan käteen tuli syvä haava sekä jän­ne­vam­moja, jotka vaativat leik­kaus­hoi­toa. Kul­jet­ta­jan veren alko­ho­li­pi­toi­suus oli 1,20 promillea.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Ajamaan läh­det­tiin yhteisen illan­vie­ton jälkeen

Syyttäjä vaati kul­jet­ta­jalle ran­gais­tusta törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta, lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta, vam­man­tuot­ta­muk­sesta ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta. Nykyisin 19-vuotias nainen tunnusti kaikki neljä rikosta.

Kul­jet­taja kertoi seurueen päät­tä­neen yhteisen illan­vie­ton aikana lähteä kauppaan. Ajo­neu­vona oli trak­to­riksi rekis­te­röity kop­pi­mön­kijä, jolla hän ei ollut aiemmin ajanut. Hän kuvasi ajamaan läh­te­mistä tyhmäksi yhtei­seksi pää­tök­seksi.

Kul­jet­ta­jan mukaan hän oli juonut muiden nähden ja hänen päih­ty­myk­sensä oli ollut havait­ta­vissa. Mönkijän käyt­töönsä luo­vut­ta­nut, tuolloin 16-vuotias nuori opasti häntä ajoneuvon käsit­te­lyssä ja lähti itse kyytiin.

Oikeus piti kul­jet­ta­jan tun­nus­tusta luo­tet­ta­vana. Sitä tukivat verikoe, valokuvat ja mat­kus­ta­jan vammoista annettu lää­kä­rin­lau­sunto.

Avaimet luo­vut­ta­nut nuori uskoi kul­jet­ta­jalla olevan ajokortin

Syyttäjä vaati myös mönkijän luo­vut­ta­neelle nuorelle ran­gais­tusta ajo­kort­ti­rik­ko­muk­sesta. Nykyisin 17-vuotias nuori kiisti syytteen.

Hänen mukaansa kul­jet­taja oli kertonut ajaneensa autolla ja mopolla. Hän oli myös nähnyt tämän aiemmin auton kul­jet­ta­jan paikalla ja oletti tällä olevan ajo-oikeuden. Hän ei ollut erikseen tar­kis­ta­nut asiaa.

Oikeu­dessa esi­tet­tiin nuorten ryh­mä­kes­kus­telu, jossa käsi­tel­tiin kul­jet­ta­jan ajo-oikeutta ja päih­ty­mystä. Usea kes­kus­te­lija kertoi luul­leensa kul­jet­ta­jalla olevan ajokortin. Yksi oli kuitenkin tiennyt kortin puut­tu­mi­sesta.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei oletus riittänyt. Ajoneuvon luo­vut­ta­jan olisi tullut varmistua vaa­dit­ta­vasta ajo-oikeu­desta. Oikeus huomioi myös kul­jet­ta­jan alai­käi­syy­den ja sen, että hän tarvitsi opastusta mönkijän käyt­tä­mi­seen.

Kor­vaus­vas­tuuta sovi­tel­tiin nuoren iän ja olo­suh­tei­den vuoksi

Kul­jet­taja pyysi vakuu­tu­syh­tiön kor­vaus­vaa­ti­muk­sen alen­ta­mista vedoten alai­käi­syy­teensä teko­het­kellä, varat­to­muu­teen ja opis­ke­lu­jen alka­mi­seen. Hän vetosi myös ajoneuvon luo­vut­ta­neen nuoren myö­tä­vai­ku­tuk­seen vahingon syn­ty­mi­sessä.

Kärä­jäoi­keus piti kul­jet­ta­jan menet­te­lyä moi­tit­ta­vana, mutta katsoi hänen ikänsä ja talou­del­li­sen asemansa puoltavan vakuu­tu­syh­tiölle mak­set­ta­van kor­vauk­sen koh­tuul­lis­ta­mista. Ajoneuvon omis­ta­jalle mak­set­ta­vaa korvausta alen­net­tiin puo­les­taan sen vuoksi, että tämän tytär oli luo­vut­ta­nut mönkijän käyttöön tar­kis­ta­matta kul­jet­ta­jan ajo-oikeutta.

Kul­jet­ta­jalle ehdol­lista vankeutta, avainten luo­vut­ta­jalle sakot

Kul­jet­taja tuo­mit­tiin neljästä nuorena henkilönä tehdystä rikok­sesta yhteiseen 40 päivän ehdol­li­seen van­keus­ran­gais­tuk­seen. Koeaika päättyy vuoden 2027 lopussa. Hänelle ei määrätty oheis­sak­koa eikä valvontaa.

Mönkijän luo­vut­ta­nut nuori tuo­mit­tiin nuorena henkilönä tehdystä ajo­kort­ti­rik­ko­muk­sesta kymmeneen päi­vä­sak­koon, joista kertyi 60 euroa.

Kul­jet­taja vel­voi­tet­tiin maksamaan Fennialle 6 600 euroa vahin­gon­kor­vausta ja 200 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja kor­koi­neen. Vakuu­tu­syh­tiö oli vaatinut vahin­gon­kor­vausta 13 374,93 euroa.

Mönkijän omis­ta­jalle kul­jet­ta­jan on mak­set­tava 1 883 euroa esi­ne­va­hin­gosta ja 1 998,59 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luista vii­väs­tys­kor­koi­neen. Louk­kaan­tu­neelle mat­kus­ta­jalle mää­rät­tiin 100 euroa asian­hoi­to­ku­luista ja 2 635,50 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luista vii­väs­tys­kor­koi­neen. Asian­hoi­to­ku­lu­jen korvausta ei voi periä vakuu­tu­syh­tiöltä.

Mat­kus­ta­jalle varattiin mah­dol­li­suus vaatia korvausta mah­dol­li­sesta pysyvästä haitasta myö­hem­mässä oikeu­den­käyn­nissä.

Kul­jet­ta­jan mak­set­ta­vaksi tulivat lisäksi 29 euron päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­set ja 133 euron veri­näyt­tee­not­to­kus­tan­nuk­set. Vas­taa­jien avus­ta­jien palkkiot, kul­jet­ta­jan osalta 1 882,50 euroa ja toisen nuoren osalta 1 355,40 euroa, jäivät valtiolle.