Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus käsitteli syys­kuussa kiris­tyk­sen yritystä, vir­ka­mie­hen väki­val­taista vas­tus­ta­mista, huu­mau­sai­ne­ri­kosta ja väärän hen­ki­lö­tie­don antamista.

Rikokset tapah­tui­vat Nokialla ja Tam­pe­reella touko-elokuussa 2025.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Syyttäjä vaati 34-vuo­tiaalle miehelle ran­gais­tusta

Rikok­sista epäiltiin 34-vuotiasta miestä, joka oli tekojen aikaan 32–33-vuotias.

Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta kiris­tyk­sen yri­tyk­sestä, vir­ka­mie­hen väki­val­tai­sesta vas­tus­ta­mi­sesta, huu­mau­sai­ne­ri­kok­sesta ja väärän hen­ki­lö­tie­don anta­mi­sesta.

Lisäksi syyttäjä vaati miehen aiemmasta van­keus­ran­gais­tuk­sesta jäljellä olleen 337 päivän jään­nös­ran­gais­tuk­sen mää­rää­mistä täy­tän­töön­pan­ta­vaksi.

Miehen vaa­dit­tiin myös maksavan 80 euron riko­suh­ri­maksu ja korvaavan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Kiris­tyk­sen yrityksen asia­no­mis­taja vaati mieheltä 200 euroa korvausta kär­si­myk­sestä.

Mies vaati 2 000 euroa ja uhkasi vakavalla väki­val­lalla

Ensim­mäi­set tapah­tu­mat saivat alkunsa Nokialla tou­ko­kuussa 2025.

Syyttäjän mukaan mies lähetti toiselle miehelle viestejä, joissa hän vaati tätä tulemaan Teivon raviradan park­ki­pai­kalle Ylö­jär­velle.

Mies ilmoitti tulevansa asia­no­mis­ta­jan asunnolle, mikäli tämä ei uskal­taisi tulla tapaamaan häntä.

Viestien yhtey­dessä mies vaati asia­no­mis­ta­jalta 2 000 euroa.

Syyttäjän mukaan mies uhkasi maksusta kiel­täy­ty­mi­sen johtavan niin vakavaan väki­val­taan, että asia­no­mis­ta­jalta lähtisi pää irti.

Mies myös kävi asia­no­mis­ta­jan asunnon pihassa 18. tou­ko­kuuta.

Asia­no­mis­taja ei maksanut vaadittua raha­sum­maa, joten kiristys jäi yri­tyk­seksi.

Poliisi lähti ottamaan miestä kiinni

Tilanne jatkui Nokialla 7. kesäkuuta.

Poliisi sai teh­tä­väk­seen ottaa miehen kiinni aiempien uhkausten vuoksi.

Polii­silla oli lisäksi ennak­ko­tie­toa siitä, että miehen hallussa saattoi olla ampuma-aseita.

Mies oleskeli äitinsä asunnossa yhdessä dober­man­nin kanssa.

Poliisi piiritti asunnon ja käski miestä tulemaan ulos sekä antau­tu­maan.

Mies ei suostunut käskyihin.

Mies piti käsiään piilossa ja kiel­täy­tyi sul­ke­masta koiraa

Mies kävi asunnon ovella neu­vot­te­le­massa poliisien kanssa, mutta pysytteli oven suojassa.

Hän ei suostunut näyt­tä­mään polii­seille käsiään.

Asunnossa ollut koira käyt­täy­tyi poliisin tietojen mukaan tilan­teessa agg­res­sii­vi­sesti, eikä mies suostunut sulkemaan sitä lukittuun tilaan.

Syyttäjän mukaan mies uhkasi poliiseja sekä ampu­mi­sella että koiran pääs­tä­mi­sellä heidän kimp­puunsa, mikäli poliisit eivät lähtisi paikalta.

Poliisit vetivät miehen ulos asunnosta

Tilanne päättyi lopulta siihen, että asunnon ovella olleet poliisit saivat otteen miehen käsistä.

Poliisit vetivät hänet oven suojista esiin.

Mies vietiin maahan ja rau­doi­tet­tiin.

Oikeu­dessa kuullun poliisin mukaan kiin­nio­ton yhtey­dessä käytiin vielä jon­kin­laista painia.

Hallusta löytyi amfe­ta­mii­nia ja mari­hua­naa

Elokuun 18. päivänä mies jäi Tam­pe­reella kiinni huu­mau­sai­nei­den hal­lus­sa­pi­dosta.

Hänen hal­lus­saan oli kahdeksan grammaa mari­hua­naa ja 8,9 grammaa amfe­ta­mii­nia.

Mies myönsi huu­mau­sai­ne­ri­kok­sen.

Hän kertoi amfe­ta­mii­nin olleen laimeaa.

Poliisi sai mieheltä keksityn nimen

Samassa yhtey­dessä mies antoi polii­sille väärät hen­ki­lö­tie­dot.

Hän ilmoitti oman nimensä sijasta keksityn nimen ja hen­ki­lö­tun­nuk­sen.

Mies myönsi myös tämän teon oikeu­dessa.

Mies kiisti lähet­tä­neensä uhkaus­vies­tit

Mies kiisti kiris­tyk­sen yrityksen.

Hän kiisti lähet­tä­neensä asia­no­mis­ta­jalle syyt­teessä kuvattuja viestejä.

Mies myönsi soit­ta­neensa asia­no­mis­ta­jalle yhden puhelun ja ker­to­neensa, että heidän välillään oli sel­vit­tä­mät­tö­miä asioita.

Hänen mukaansa puhelussa ei kui­ten­kaan ollut mitään uhkaavaa.

Mies myönsi käyneensä asia­no­mis­ta­jan pihassa 18. tou­ko­kuuta.

Ampu­mi­sella ja koiralla uhkaa­mi­nen kiis­tet­tiin

Mies kiisti myös vir­ka­mie­hen väki­val­tai­sen vas­tus­ta­mi­sen.

Hän kiisti uhan­neensa päästää koiran poliisien kimppuun ja kiisti muutkin syyt­teessä kuvatut uhkaukset.

Miehen mukaan mah­dol­li­sesti näy­te­tyksi tulevaa menet­te­lyä olisi joka tapauk­sessa pitänyt arvioida lie­vem­pänä tekona.

Asia­no­mis­taja piti uhkauksia vakavina

Asia­no­mis­taja kertoi oikeu­dessa miehen soit­ta­neen hänelle 11. tou­ko­kuuta ja esi­tel­leen itsensä.

Puhelun jälkeen asia­no­mis­taja tallensi numeron.

Hänen mukaansa myöhemmät uhkaavat viestit tulivat samasta numerosta.

Asia­no­mis­taja kertoi tun­nis­ta­neensa viestien lähet­tä­jän sekä numeron että viestien sisällön perus­teella.

Osa­puo­lilla oli entuu­des­taan vuosien takaisia riitoja.

Asia­no­mis­taja kertoi pitä­neensä uhkauksia vakavina, mutta hän ei aikonut maksaa miehen vaatimaa 2 000 euroa.

Oikeus uskoi asia­no­mis­ta­jan ker­to­musta

Kärä­jäoi­keus piti asia­no­mis­ta­jan ker­to­musta joh­don­mu­kai­sena, yksi­tyis­koh­tai­sena ja olen­nai­silta osiltaan muut­tu­mat­to­mana.

Kertomus sai oikeuden mukaan tukea kir­jal­li­sesta todis­te­lusta.

Mies puo­les­taan vetosi siihen, ettei vies­teistä otetuista kuva­kaap­pauk­sista näkynyt lähet­tä­jän puhe­lin­nu­me­roa.

Hänen puo­les­taan esi­tet­tiin myös mah­dol­li­suus, että joku toinen henkilö olisi saanut tietää osa­puol­ten välisestä riidasta ja lähet­tä­nyt viestit.

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt tällaista tapah­tu­ma­kul­kua uskot­ta­vana.

Pihalle ilmes­ty­mi­nen tuki oikeuden mukaan muuta näyttöä

Kärä­jäoi­keus kiinnitti huomiota myös siihen, että vies­teissä ilmoi­tet­tiin lähet­tä­jän tulevan asia­no­mis­ta­jan asunnolle.

Mies saapui myöhemmin tämän pihalle.

Oikeuden mukaan tapah­tu­mat muo­dos­ti­vat yhte­näi­sen ja joh­don­mu­kai­sen koko­nai­suu­den.

Kärä­jäoi­keus katsoi näy­te­tyksi, että mies oli lähet­tä­nyt viestit ja vaatinut asia­no­mis­ta­jalta 2 000 euroa.

Hänellä ei osoitettu olleen laillista oikeutta vaa­dit­tuun rahaan.

Vakava uhkaus täytti kiris­tyk­sen yrityksen tun­nus­mer­kis­tön

Kärä­jäoi­keu­den mukaan maksun yhtey­dessä esitetty vakava väki­val­tauh­kaus oli omiaan aiheut­ta­maan asia­no­mis­ta­jassa pelkoa ja pai­nos­ta­maan tätä maksamaan rahat.

Uhkausta tehosti miehen ilmoitus asunnolle tule­mi­sesta sekä hänen myöhempi saa­pu­mi­sensa asia­no­mis­ta­jan pihalle.

Oikeuden mukaan mies oli aloit­ta­nut kiris­tyk­sen täy­tän­töön­pa­non.

Rikos jäi yri­tyk­seksi siksi, ettei asia­no­mis­taja suostunut maksamaan vaadittua summaa.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen kiris­tyk­sen yri­tyk­seen.

Poliisi piti uhkauksia vakavina

Poliisi kertoi oikeu­dessa, että miehen epäiltiin olevan mah­dol­li­sesti aseis­tau­tu­nut.

Poliisi oli useaan kertaan käskenyt miestä tulemaan asunnosta ulos kädet näkyvissä.

Mies ei suostunut.

Todis­ta­jana kuullun poliisin mukaan mies sanoi voivansa ampua poliisin tai poliiseja.

Tarkkaa sana­muo­toa todistaja ei enää muistanut.

Mies uhkasi lisäksi useita kertoja päästää suuren dober­man­nin poliisien kimppuun.

Dober­manni osoit­tau­tui myöhemmin rau­hal­li­seksi

Poliisi otti uhkaukset vakavasti eri­tyi­sesti siksi, että tilan­tee­seen liittyi ennak­ko­tie­toa mah­dol­li­sista ampuma-aseista.

Mies ei myöskään näyttänyt käsiään, eikä polii­silla ollut kun­nol­lista näky­vyyttä asunnon eteiseen.

Todistaja toi kuitenkin esille myös syytettä lie­ven­tä­viä havain­toja.

Hänelle ei syntynyt vai­ku­tel­maa siitä, että ampuminen olisi ollut välit­tö­mästi alkamassa.

Myös dober­manni osoit­tau­tui kiin­nio­ton jälkeen rau­hal­li­sem­maksi kuin poliisit olivat tilanteen aikana olet­ta­neet.

Kärä­jäoi­keus piti poliisin ker­to­musta luo­tet­ta­vana

Kärä­jäoi­keus piti poliisin ker­to­musta yksi­tyis­koh­tai­sena, joh­don­mu­kai­sena ja objek­tii­vi­sena.

Oikeuden mukaan ker­to­muk­sen luo­tet­ta­vuutta tuki juuri se, että poliisi toi esille myös sellaisia havain­toja, jotka eivät suoraan tukeneet syytettä.

Kärä­jäoi­keus katsoi näy­te­tyksi, että mies oli ainakin kerran uhannut ampuma-aseen käyt­tä­mi­sellä ja useita kertoja koiran käyt­tä­mi­sellä poliiseja vastaan.

Miehellä ei näytetty olleen asetta

Oikeu­dessa ei näytetty toteen, että miehellä olisi tilan­teessa ollut hal­lus­saan ampuma-asetta.

Myöskään konk­reet­ti­sista val­mis­te­luista ampuma-aseen käyt­tä­mi­seksi ei ollut näyttöä.

Tällä ei kärä­jäoi­keu­den mukaan kui­ten­kaan ollut rat­kai­se­vaa mer­ki­tystä sen arvioin­nissa, oliko mies uhannut poliiseja väki­val­lalla.

Uhkauk­silla yri­tet­tiin saada poliisit lähtemään

Kärä­jäoi­keu­den mukaan mies uhkasi poliisia ampu­mi­sella sekä suuren koiran pääs­tä­mi­sellä poliisien kimppuun.

Uhkausten tar­koi­tuk­sena oli saada poliisit pois­tu­maan paikalta ja luopumaan miehen kiin­niot­ta­mi­sesta.

Mies oli tilanteen aikana tois­tu­vasti ilmoit­ta­nut, ettei tule ulos asunnosta ja että poliisien pitäisi poistua.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan sekä ampu­mi­sella että koiran käyt­tä­mi­sellä uhkaa­mi­nen olivat väki­val­lalla uhkaa­mista.

Teon ei katsottu olleen vähäinen.

Mies syyl­lis­tyi vir­ka­mie­hen väki­val­tai­seen vas­tus­ta­mi­seen.

Huu­mau­sai­ne­ri­kos ja väärät hen­ki­lö­tie­dot tulivat näy­te­tyiksi

Mies tunnusti oikeu­dessa huu­mau­sai­ne­ri­kok­sen ja väärän hen­ki­lö­tie­don antamisen.

Kärä­jäoi­keu­della ei ollut syytä epäillä tun­nus­tus­ten oikeel­li­suutta.

Oikeus katsoi myös nämä kaksi syytettä näy­te­tyiksi.

Aikai­sempi rikol­li­suus vaikutti ran­gais­tuk­seen

Kärä­jäoi­keus piti miehen rikok­sista vaka­vim­pana vir­ka­mie­hen väki­val­taista vas­tus­ta­mista.

Oikeus arvioi myös miehen aikai­sem­paa rikol­li­suutta.

Mies oli päässyt ehdo­na­lai­seen vapauteen mar­ras­kuussa 2024, ja hänen koeai­kansa jatkui loka­kuu­hun 2025.

Nyt käsi­tel­lyt kiris­tyk­sen yritys, vir­ka­mie­hen väki­val­tai­nen vas­tus­ta­mi­nen, huu­mau­sai­ne­ri­kos ja väärän hen­ki­lö­tie­don antaminen tehtiin kaikki koeajan aikana.

Jäljellä ollut jään­nös­ran­gais­tus oli 337 päivää.

Koko jään­nös­ran­gais­tusta ei määrätty täy­tän­töön

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei 337 päivän jään­nös­ran­gais­tusta voitu pitää lyhyenä.

Myöskään uusista rikok­sista mää­rät­tä­vää ran­gais­tusta ei voitu pitää vähäisenä.

Eri­tyi­sesti kiris­tyk­sen yritystä ja vir­ka­mie­hen väki­val­taista vas­tus­ta­mista oikeus piti vakavina tekoina.

Mies oli kuitenkin ennen ensim­mäistä nyt käsi­tel­tyä rikosta ehtinyt suorittaa noin puolet ehdo­na­lai­sen vapauden koea­jas­taan.

Tämä puolsi kärä­jäoi­keu­den mukaan sitä, ettei koko jään­nös­ran­gais­tusta pantu täy­tän­töön.

Jään­nös­ran­gais­tuk­sesta mää­rät­tiin täy­tän­töön­pan­ta­vaksi 180 päivää eli kuusi kuukautta.

Mies mää­rät­tiin maksamaan 200 euroa kär­si­myk­sestä

Kiris­tyk­sen yrityksen asia­no­mis­taja vaati mieheltä 200 euroa korvausta kär­si­myk­sestä.

Mies kiisti vaa­ti­muk­sen, mutta myönsi kymmenen euroa oikeaksi.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan mies oli vakavalla väki­val­lalla uhaten yrittänyt pakottaa asia­no­mis­ta­jan maksamaan 2 000 euroa ja tehos­ta­nut uhkaus­taan tulemalla tämän asunnon pihalle.

Menettely oli oikeuden mukaan omiaan aiheut­ta­maan pelkoa ja tur­vat­to­muutta.

Mies vel­voi­tet­tiin maksamaan asia­no­mis­ta­jalle vaaditut 200 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Mies sai 10 kuukautta ehdotonta vankeutta

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 34-vuotiaan miehen kiris­tyk­sen yri­tyk­sestä, vir­ka­mie­hen väki­val­tai­sesta vas­tus­ta­mi­sesta, huu­mau­sai­ne­ri­kok­sesta ja väärän hen­ki­lö­tie­don anta­mi­sesta.

Jään­nös­ran­gais­tuk­sesta mää­rät­tiin täy­tän­töön­pan­ta­vaksi 180 päivää.

Uusista rikok­sista ja täy­tän­töön­pan­ta­vaksi mää­rä­tystä jään­nös­ran­gais­tuk­sesta mies tuo­mit­tiin yhteiseen 10 kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Lisäksi mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 58 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Asia­no­mis­ta­jalle hänen tuli maksaa 200 euroa kär­si­mys­kor­vausta vii­väs­tys­kor­koi­neen.