Keski-Suomen kärä­jäoi­keus ratkaisi ilo­kaa­su­pul­lo­jen kaupasta alkaneen ryös­töa­sian. Nykyisin 23-vuotias mies meni myyjän kodille Jyväs­ky­lässä veitsi mukanaan, löi tätä kasvoihin ja anasti kaksi laa­ti­kol­lista ilo­kaa­su­pul­loja.

Myyjä tarttui tilan­teessa veitsen terään ja sai vakavia vammoja käteensä. Kärä­jäoi­keus ei kui­ten­kaan katsonut näy­te­tyksi, että vastaaja olisi lyönyt tai huitonut veitsellä.

Teko tapahtui elokuussa 2025. Tuomio annettiin syyskuun alku­puo­lella.

Syyttäjä piti tekoa törkeänä ryöstönä

Syyttäjän mukaan mies oli sopinut ilo­kaa­su­pul­lo­jen osta­mi­sesta ja tullut tapaa­mi­seen teräa­seella varus­tau­tu­neena.

Tilan­teessa hän tarttui myyjää rin­nuk­sista, ilmoitti ottavansa ilokaasut ja löi tätä kerran nyrkillä kasvoihin. Mies otti veitsen esiin, ja myyjän käsi vahin­goit­tui.

Myyjälle aiheutui syviä haavoja kolmeen sormeen, jänne- ja her­mo­vam­moja sekä sor­mi­mur­tuma. Osa vammoista vaati leik­kaus­hoi­toa.

Syyttäjä katsoi veitsen käytön sekä teon suun­ni­tel­mal­li­suu­den, yllä­tyk­sel­li­syy­den ja vaa­ral­li­suu­den tekevän ryöstöstä törkeän.

Mies myönsi ryöstön, mutta kiisti törkeän teko­muo­don

Mies tunnusti anas­ta­neensa kaksi laa­ti­kol­lista ilo­kaa­su­pul­loja ja lyöneensä myyjää kerran nyrkillä.

Hän kertoi otta­neensa puukon esiin ja pitä­neensä sitä kädessään. Hänen mukaansa myyjä tarttui terään, jolloin käteen syntyivät syyt­teessä kuvatut vammat.

Vastaaja katsoi syyl­lis­ty­neensä perus­muo­toi­seen ryöstöön. Hän hyväksyi asia­no­mis­ta­jan vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­muk­set sekä perus­teil­taan että mää­ril­tään.

Kärä­jäoi­keus: Veitsellä lyömistä ei osoitettu

Kärä­jäoi­keus katsoi, että veitsen mukaansa ottaneen ja sen esiin tuoneen miehen oli täytynyt ymmärtää tilan­tee­seen liit­ty­neen louk­kaan­tu­mis­vaara. Tämä vaara myös toteutui.

Oikeuden mukaan ei kui­ten­kaan ollut näytetty, että miehen tar­koi­tuk­sena olisi ollut käyttää veistä muuten kuin näyttää sitä vaa­ti­mus­tensa tehos­ta­mi­seksi. Veitsellä lyömistä, hui­to­mista tai muuta vastaavaa käyttöä ei osoitettu.

Näillä perus­teilla kärä­jäoi­keus ei pitänyt tekoa koko­nai­suu­tena törkeänä ryöstönä. Syyksi luettiin ryöstö.

Hallussa oli myös 206 Rivotril-tablettia

Miehen syyksi luettiin samassa asiassa huu­mau­sai­ne­ri­kos. Hän piti lait­to­masti hal­lus­saan 206 Rivotril-tablettia, joiden vai­kut­tava aine oli klo­nat­se­paami.

Mies myönsi tämän syytteen sel­lai­se­naan oikeaksi.

Syyttäjä vaati myös aikai­sem­pien ryös­tö­ri­kos­ten huo­mioi­mista ran­gais­tusta koven­ta­vana perus­teena. Kärä­jäoi­keus ei sovel­ta­nut koven­ta­mis­pe­rus­tetta: aikai­sem­pien tekojen ajan­koh­taan, miehen sil­loi­seen ikään ja rooliin sekä rikosten määrään liittyvät seikat eivät puol­ta­neet sitä.

Uhrille yli 11 000 euroa kor­vauk­sia

Mies vel­voi­tet­tiin maksamaan ryöstön uhrille 4 000 euroa kär­si­myk­sestä, 5 000 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta, 2 000 euroa pysyvästä kos­meet­ti­sesta haitasta sekä 330 euroa anas­te­tusta omai­suu­desta.

Kor­vaus­ten yhteis­mää­räksi tuli 11 330 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen. Lisäksi miehen mak­set­ta­vaksi mää­rät­tiin valtiolle 1 167,15 euroa asia­no­mis­ta­jan avus­ta­mi­sesta aiheu­tu­neita kuluja.

Ryöstöstä ja huu­mau­sai­ne­ri­kok­sesta puo­li­toista vuotta vankeutta

Keski-Suomen kärä­jäoi­keus tuomitsi nykyisin 23-vuotiaan miehen ryöstöstä ja huu­mau­sai­ne­ri­kok­sesta yhteiseen vuoden ja kuuden kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen. Aikai­sempi rikol­li­suus vaikutti siihen, ettei vankeutta määrätty ehdol­li­sena.

Ran­gais­tuk­sessa huo­mioi­tiin miehen 8.–11. elokuuta 2025 kestänyt vapau­den­me­ne­tys. Hänelle mää­rät­tiin lisäksi 80 euron riko­suh­ri­maksu, 20 euroa lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen kus­tan­nuk­sia ja 31 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Tuomio on lain­voi­mai­nen.