Etukäteen sovittu kahvittelu johti oikeudessa kiistaan siitä, mitä asunnossa oli tapahtunut ja oliko seksuaaliseen kosketteluun osallistuttu vapaaehtoisesti. Etelä-Karjalan käräjäoikeus hylkäsi nykyisin 36-vuotiasta miestä vastaan nostetun seksuaalisen kajoamisen syytteen, joka koski Imatralla 26. maaliskuuta 2025 tapahtunutta tapaamista.
Asianomistajan kehosta oli kuvattu mustelmia, ja kaksi todistajaa kertoi tämän olleen tapahtumien jälkeen järkyttynyt. Oikeus katsoi kuitenkin, ettei näyttö riittänyt sulkemaan pois vastaajan kertomaa vaihtoehtoista tapahtumankulkua.
Osapuolet olivat sopineet kahvittelusta
Asianomistaja kertoi sopineensa vierailusta vastaajan luona ja ilmaisseensa viesteissä haluavansa vain kahvitella. Oikeuden mukaan tästä rajauksesta ei esitetty muuta näyttöä kuin asianomistajan kertomus. Selvitettynä pidettiin kahvittelusta sopimista, eikä aiemmista keskusteluista tehty kumpaakaan osapuolta tukevia päätelmiä.
Syyttäjän mukaan vastaaja oli muun muassa puristellut tai kosketellut asianomistajan rintoja ja takapuolta sekä suudellut, imenyt ja purrut tätä kaulasta ja rintakehän alueelta. Syytteeseen sisältyivät myös käden asettaminen vastaajan sukupuolielimen päälle, vartalon hierominen asianomistajaa vasten ja ranteista kiinni pitäminen. Molemmilla oli vaatteet päällä.
Asianomistajan mukaan hän oli kieltänyt vastaajaa useasti ja työntänyt tätä pois. Lopulta hän oli lamaantunut eikä pystynyt heti reagoimaan.
Vastaaja kiisti rikoksen. Hän myönsi osan koskettelusta, mutta kiisti puremisen, vartalon hieromisen, käden asettamisen sukupuolielimelle ja ranteista pitämisen. Hänen mukaansa asianomistaja osallistui tekoihin vapaaehtoisesti.
Mustelmat tukivat kertomusta kosketuksesta
Käräjäoikeus piti asianomistajan kertomusta pääosin yksityiskohtaisena, johdonmukaisena ja luotettavana. Se oli säilynyt pääosin samanlaisena esitutkinnassa ja asianomistajan heti tapahtumien jälkeen anonyymisti sosiaaliseen mediaan kirjoittamassa kuvauksessa.
Kertomuksessa oli silti oikeuden mukaan epävarmuuksia. Asianomistaja kuvasi oikeudessa vastaajan imeneen tai purreen rintoja ja arvioi epämukavan tuntemuksen saattaneen johtua puremisesta. Puremista ei voitu päätellä myöskään valokuvista. Kiinnipitämistä asianomistaja puolestaan havainnollisti sormien lomittumisella, mikä jätti epäselväksi, oliko kyse syytteessä kuvatusta ranteista pitämisestä.
Lääkärin mukaan rintojen ja rintakehän mustelmat sekä kaulan punertava hankauma sopivat asianomistajan kertomiin esitietoihin. Lausunto ja valokuvat tukivat kertomusta tältä osin. Oikeus katsoi kuitenkin, ettei lääkärinlausunnosta voitu päätellä, oliko toiminta ollut vapaaehtoista. Lievät mustelmat tukivat vapaaehtoisuuden puuttumista vain vähäisessä määrin.
Todistajat kuvasivat järkytystä, eivät asunnon tapahtumia
Kumpikaan todistaja ei ollut nähnyt itse tapaamisen tapahtumia. He kertoivat asianomistajan jälkikäteen kuvaamista teoista ja omista havainnoistaan tämän voinnista.
Ensimmäisen todistajan mukaan asianomistaja oli ollut puhelimessa hysteerinen ja kertonut kiinnipitämisestä sekä tilanteessa lukkoon menemisestä. Toisen todistajan mukaan asianomistaja oli ollut peloissaan ja paniikissa. Tämä todistaja oli myös nähnyt jälkiä kehossa ja havainnut kipua.
Oikeus antoi todistajien kertomuksille vain vähäisen painoarvon syytteen tueksi. Niistä ei ilmennyt riittävän tarkasti, missä vaiheessa asianomistaja oli ilmaissut kieltäytymisensä. Toisen todistajan kuvaus yhteydenpidosta oli lisäksi muuttunut: oikeudessa esiin tuli itkuinen video, kun esitutkinnassa oli kerrottu vierailusta seuraavana päivänä.
Myös vastaajan kertomus muuttui
Oikeus havaitsi epäjohdonmukaisuutta myös vastaajan selityksessä. Esitutkinnassa tämä oli kertonut kysyneensä suostumusta, mutta ei muistanut, miten oli sitä kysynyt. Oikeudessa vastaaja sanoi, ettei ollut erikseen tiedustellut suostumusta, koska koskettelu oli hänen mukaansa molemminpuolista.
Muutos heikensi vastaajan kertomuksen uskottavuutta. Oikeus katsoi myös syytettä tukevan näytön osoittavan, että asianomistaja oli jossakin vaiheessa ilmaissut, ettei osallistunut vapaaehtoisesti. Ilmaisun ajankohta jäi kuitenkin ratkaisevalla tavalla epäselväksi.
Asianomistajan oman kertomuksen mukaan seksuaaliset teot päättyivät, kun hän keksi syyn poistua asunnosta ja ilmoitti lähtevänsä. Oikeus piti mahdollisena, että kielteinen ilmaisu oli esitetty tässä vaiheessa.
Kokonaisuutena näyttö ei oikeuden mukaan riittänyt osoittamaan vapaaehtoisuuden puuttumista eikä vastaajan tahallisuutta tuomitsemiseen vaadittavalla varmuudella. Myös kiistetyistä yksittäisistä teoista jäi varteenotettava epäily.
Syyte ja korvausvaatimukset hylättiin, kulut jäivät valtiolle
Seksuaalisen kajoamisen syyte hylättiin kokonaan. Samalla hylättiin asianomistajan vaatimat 2 000 euron kärsimyskorvaus ja 250 euron korvaus kivusta ja särystä korkoineen.
Myös rikosuhrimaksua ja todistelukustannusten korvaamista koskevat vaatimukset hylättiin. Todistelukulut jäivät valtion vastattaviksi.
Asianomistajan avustajalle maksetaan valtion varoista 1 512 euroa palkkiota, 44 euroa matkakuluja ja 396,78 euroa arvonlisäveroa eli yhteensä 1 952,78 euroa. Myös tämä määrä jää valtion vahingoksi.





