Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi kir­jan­pi­to­ri­kosta koskeneen asian, jossa 37-vuotiaan miehen johtaman yrityksen kir­jan­pito oli jäänyt pitkäksi aikaa puut­teel­li­seksi ja lopulta kokonaan tekemättä.

Tapah­tu­mat sijoit­tui­vat Ilma­joelle kesäkuun 2022 ja syyskuun 2024 väliselle ajalle. Suo­ma­lai­sen osa­keyh­tiön toi­mi­tus­joh­ta­jana ja hal­li­tuk­sen jäsenenä toiminut mies laiminlöi yhtiön lii­ke­ta­pah­tu­mien kir­jaa­mista ja kahden tili­kau­den tilin­pää­tös­ten laa­ti­mi­sen.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati 37-vuo­tiaalle miehelle ran­gais­tusta kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta

Syyttäjän mukaan yrityksen kir­jan­pito oli ollut kesä­kuusta 2022 lähtien myöhässä ja aineisto puut­teel­lista.

Kesä­kuusta 2023 lähtien lii­ke­ta­pah­tu­mien kir­jaa­mi­nen oli jäänyt kokonaan tekemättä.

Lisäksi mies laiminlöi tilin­pää­tös­ten laa­ti­mi­sen kahdelta peräk­käi­seltä tili­kau­delta.

Yhtiön arvioitu lii­ke­vaihto kesäkuun 2022 ja toukokuun 2023 välisellä tili­kau­della oli 33 420 euroa. Tämän jälkeen yhtiön pank­ki­ti­lille kertyi myyn­ti­saa­ta­via vielä 33 725,41 euroa.

Kir­jan­pi­dosta ei saanut luo­tet­ta­vaa kuvaa yrityksen talou­desta

Syyttäjän mukaan lai­min­lyön­nit vai­keut­ti­vat olen­nai­sesti oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnan tulok­sesta ja talou­del­li­sesta asemasta.

Miehen kat­sot­tiin olevan vastuussa kir­jan­pi­dosta asemansa vuoksi, koska hän toimi yhtiön toi­mi­tus­joh­ta­jana ja hal­li­tuk­sen jäsenenä.

Oikeu­dessa näyttönä esi­tet­tiin muun muassa velal­lis­sel­vi­tys, päi­vä­kirja, tiliote ja säh­kö­pos­ti­vies­tejä.

Mies ei saapunut oikeuteen

Mies oli haastettu kärä­jäoi­keu­den istuntoon sillä uhalla, että asia voitiin ratkaista hänen pois­sao­los­taan huo­li­matta.

Hän ei saapunut istuntoon.

Kärä­jäoi­keus katsoi syyttäjän kir­jal­li­sen todis­te­lun osoit­ta­van tapah­tu­mien kulun ja lai­min­lyön­nit riittävän varmasti.

Syyttäjä vaati myös vähintään kolmen vuoden lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa

Syyttäjä vaati miehen mää­rää­mistä vähintään kolmen vuoden lii­ke­toi­min­ta­kiel­toon.

Vaa­ti­muk­sen mukaan kir­jan­pi­don lai­min­lyön­tejä ei voitu pitää vähäisinä ja toiminta oli vahin­gol­lista vel­ko­jille, sopi­mus­kump­pa­neille, jul­ki­selle talou­delle sekä terveelle talou­del­li­selle kil­pai­lulle.

Kärä­jäoi­keus arvioi lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa erikseen.

Kärä­jäoi­keus ei määrännyt lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa

Kärä­jäoi­keu­den mukaan kir­jan­pi­to­ri­kos ei ollut aivan vähäinen.

Lai­min­lyön­tien pitkä kesto sekä kahden tili­kau­den tilin­pää­tös­ten puut­tu­mi­nen puolsivat lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa.

Oikeus kuitenkin huomioi, ettei mies ollut lai­min­lyö­nyt muita lii­ke­toi­min­taansa liittyviä laki­sää­tei­siä vel­vol­li­suuk­sia eikä kir­jan­pi­don puut­teilla ollut peitelty muuta rikol­li­suutta.

Näillä perus­teilla kärä­jäoi­keus katsoi, ettei miehen toimintaa voitu pitää niin vahin­gol­li­sena, että lii­ke­toi­min­ta­kielto olisi ollut tarpeen.

Syyttäjän vaatimus lii­ke­toi­min­ta­kiel­losta hylättiin.

Kir­jan­pi­to­ri­kos oli liian vakava pelkällä sakolla sovi­tet­ta­vaksi

Kärä­jäoi­keus kiinnitti huomiota lai­min­lyön­tien kestoon ja laatuun sekä yri­tys­toi­min­nan laa­juu­teen, lii­ke­vaih­toon ja arvioi­tuun tosi­te­mää­rään.

Oikeuden mukaan rikosta ei voitu enää sovittaa sak­ko­ran­gais­tuk­sella.

Miehellä ei kui­ten­kaan ollut aikai­sem­paa rikos­re­kis­te­riä, joten van­keus­ran­gais­tus voitiin määrätä ehdol­li­sena.

Mies tuo­mit­tiin kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta

Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 37-vuotiaan miehen kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta 60 päivän ehdol­li­seen van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Koeaika päättyy 31. jou­lu­kuuta 2027.

Lisäksi mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.