Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa kahta eläin­suo­je­lu­rik­ko­musta. Teot tapah­tui­vat Pol­vi­jär­vellä 30. huh­ti­kuuta – 2. tou­ko­kuuta 2024 sekä Joen­suussa 1.-26. tou­ko­kuuta 2025. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta kahdesta eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­sesta

Rikok­sista epäiltiin 67-vuotiasta naista. Hän oli tekojen aikana 64–65-vuotias.

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta kahdesta eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­sesta.

Ensim­mäi­nen syyte koski kahta kanaa. Syyttäjän mukaan nainen ei tar­kas­ta­nut eläinten hyvin­voin­tia vähintään kerran päivässä ja tar­vit­taessa useammin.

Hän ei myöskään huo­leh­ti­nut kanojen pito­pai­kan puh­tau­desta ja sovel­tu­vuu­desta. Kanojen juomavesi, pehku ja orret eivät pysyneet puhtaina ja käyt­tö­kel­poi­sina.

Toinen syyte koski kissaa. Syyttäjän mukaan nainen ei huo­leh­ti­nut kissan pito­pai­kan puh­tau­desta ja sopivasta ilman­laa­dusta.

Asunnon mate­riaa­lit, rakenteet ja muut omi­nai­suu­det eivät myöskään olleet sellaisia, että kissan vahin­goit­tu­mi­sen ja sai­ras­tu­mi­sen vaara olisi ollut mah­dol­li­sim­man vähäinen.

Nainen kertoi kissan oppineen käyt­tä­mään ves­san­pönt­töä

Nainen myönsi molemmat eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­set mutta katsoi mene­tel­leensä vain lievän huo­li­mat­to­masti.

Kanojen osalta nainen kertoi, ettei hän ollut iäkkäänä ihmisenä tiennyt niiden pitä­mi­seen liit­ty­vistä vel­vol­li­suuk­sista.

Joensuun asunnossa oli ollut virtsan hajua. Naisen mukaan lääkkeet olivat valo­ku­vissa näkyvillä paikoilla mutta sul­je­tuissa pak­kauk­sissa. Kissa ei ollut missään vaiheessa päässyt käsiksi ihmisten lääk­kei­siin.

Nainen kertoi kissan oppineen tekemään tarpeensa ves­san­pönt­töön. Toisinaan kissa oli virt­san­nut myös suih­ku­huo­neen lat­tia­kai­voon.

Naisella oli lonk­ka­vai­voja, joiden vuoksi hänen oli vaikea liikkua ja puhdistaa lat­tia­kaivo nopeasti. Hänen mukaansa virtsan haju tuli toden­nä­köi­sesti juuri lat­tia­kai­vosta.

Nainen väitti myös, ettei kissa hyppinyt noja­tuo­lia ja kiik­ku­tuo­lia kor­keam­malle. Tasoilla olleet tavarat eivät hänen mukaansa olleet vaarassa pudota.

Kärä­jäoi­keus katsoi tie­tä­mät­tö­myy­den riit­tä­mät­tö­mäksi perus­teeksi

Kanojen puut­teel­li­set pito-olo­suh­teet ja päi­vit­täis­ten tar­kas­tus­ten lai­min­lyö­mi­nen olivat rii­dat­to­mia.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan tie­tä­mät­tö­myys lain sisäl­löstä ei vapaut­ta­nut naista vastuusta. Eläin­ten­pi­tä­jältä voitiin koh­tuu­della edel­lyt­tää, että hän ottaa selvää eläinten pitä­mi­seen liit­ty­vistä vel­vol­li­suuk­sista.

Oikeus katsoi naisen lai­min­lyö­neen huo­li­mat­to­muut­taan kanojen päi­vit­täi­sen tar­kas­ta­mi­sen sekä niiden pito­pai­kan puh­tau­desta ja sovel­tu­vuu­desta huo­leh­ti­mi­sen.

Asunnossa oli voimakas ammo­niak­ki­nen haju ja runsaasti tavaraa

Naisen Joensuun asuntoon tehtiin eläin­suo­je­lu­tar­kas­tus tou­ko­kuussa 2025.

Tar­kas­tus­ker­to­muk­sen mukaan voimakas ja epä­miel­lyt­tävä virtsan haju kantautui asunnon ulko­puo­lelle. Sisällä haju voimistui enti­ses­tään, ja asunnon ilma oli voi­mak­kaasti ammo­niak­ki­nen.

Asunto oli ylei­sil­meel­tään sotkuinen ja siellä oli erittäin paljon tavaraa. Olo- ja makuu­huo­neessa oli lää­ke­pak­kauk­sia tasoilla kissan saa­ta­villa. Valo­ku­vissa näkyi yskän­lää­ke­purkki makuu­huo­neen tasolla ja kipu­lää­ke­purkki sängyllä.

Tar­kas­tuk­sen aikana kissa oli erittäin aktii­vi­nen. Se hyppi huo­ne­ka­luilla ja kiipeili kissan kii­pei­ly­puussa.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asunto ei tava­roi­den määrän ja sot­kui­suu­den vuoksi ollut tur­val­li­nen kissalle eikä naiselle itselleen.

Oikeus totesi kuitenkin, että nainen oli säi­lyt­tä­nyt lääk­kei­tään pääa­siassa vit­rii­ni­kaa­pissa tai lää­ke­laa­ti­kossa, joihin kissa ei päässyt. Kahden lää­ke­pak­kauk­sen jääminen esille johtui oikeuden mukaan het­kel­li­sestä ja vähäi­sestä huo­li­mat­to­muu­desta.

Kärä­jäoi­keus hyväksyi myös naisen ker­to­muk­sen lonk­ka­ki­vuista. Oikeus ei lukenut hänen syykseen sitä, ettei hän ollut muutaman päivän aikana pystynyt huuh­te­le­maan ves­san­pönt­töä ja lat­tia­kai­voa useammin.

Asunnon runsas tava­ra­määrä ei kui­ten­kaan ollut voinut kertyä muu­ta­massa viikossa. Nainen kertoi asunnon olleen saman­lai­sessa kunnossa noin kahden vuoden ajan.

Asunto oli oikeu­den­käyn­nin aikaan siisti, koska nainen oli saanut ulko­puo­lista apua tava­roi­den rai­vaa­mi­seen. Kärä­jäoi­keu­den mukaan hänen olisi pitänyt pyytää apua jo aikai­sem­min.

Oikeus katsoi naisen mene­tel­leen huo­li­mat­to­masti ja syyl­lis­ty­neen molempiin eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­siin.

Naiselle 180 euron sakot

Kärä­jäoi­keus tuomitsi naisen kahdesta eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­sesta yhteiseen 15 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Päi­vä­sa­kon määrä oli 12 euroa, joten sakkojen koko­nais­mää­räksi tuli 180 euroa.