Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus ratkaisi syys­kuussa Liperissä toimineen kor­jaa­moy­rit­tä­jän kir­jan­pi­don lai­min­lyön­tiä koskeneen riko­sa­sian. Nykyisin 59-vuotias mies jatkoi yri­tys­toi­min­taa lähes kaksi vuotta kir­jaa­matta sen lii­ke­ta­pah­tu­mia.

Ylämyllyn Auto ja Kone­kor­jaamo -toi­mi­ni­men tositteet olivat tallessa, mutta kir­jan­pito jäi kokonaan laa­ti­matta hei­nä­kuusta 2019 kon­kurs­siin saakka. Yritys ase­tet­tiin kon­kurs­siin kesä­kuussa 2021.

Syyttäjä piti rikosta törkeänä. Kärä­jäoi­keus päätyi kuitenkin lie­vem­pään rikos­ni­mik­kee­seen, koska toiminta oli pie­ni­muo­toista ja yrittäjä oli pyrkinyt hoitamaan osan vel­voit­teis­taan.

Tuomio annettiin syyskuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati myös vähintään kolmen vuoden lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa

Syyttäjän mukaan mies otti kir­jan­pi­don itse laa­dit­ta­vak­seen heinäkuun 2019 alusta, mutta jätti tämän jälkeen kaikki lii­ke­ta­pah­tu­mat kir­jaa­matta.

Lai­min­lyönti vaikeutti oikean ja riittävän kuvan saamista yrityksen tulok­sesta ja talou­del­li­sesta asemasta. Syyttäjä katsoi menet­te­lyn koko­nai­suu­tena törkeäksi eri­tyi­sesti sen pitkän keston vuoksi.

Ran­gais­tuk­sen lisäksi syyttäjä vaati yrit­tä­jälle vähintään kolmen vuoden lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa.

Yrittäjä vetosi tallessa olleisiin tosit­tei­siin ja pieniin tuloihin

Mies myönsi mene­tel­leensä syyt­teessä kuvatulla tavalla, mutta kiisti teon olleen törkeä. Hän katsoi syyl­lis­ty­neensä perus­muo­toi­seen kir­jan­pi­to­ri­kok­seen.

Puo­lus­tuk­sen mukaan tositteet oli säi­ly­tetty aika­jär­jes­tyk­sessä ja arvon­li­sä­ve­roil­moi­tuk­sista oli huo­leh­dittu. Toiminnan laajuus olisi miehen mukaan edel­lyt­tä­nyt vain yksin­ker­taista kir­jan­pi­toa.

Mies vastusti myös lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa. Hänen mukaansa kir­jan­pi­don lai­min­lyönti johtui mak­su­ky­vyt­tö­myy­destä eikä aiheut­ta­nut vahinkoa.

Kärä­jäoi­keus: Kyse oli vaa­ti­mat­to­man elannon hank­ki­mi­sesta

Kärä­jäoi­keus katsoi lii­ke­ta­pah­tu­mien kir­jaa­mi­sen jääneen kokonaan tekemättä. Tämä ei kui­ten­kaan yksin rat­kais­sut sitä, oliko rikos myös koko­nai­suu­tena törkeä.

Yrityksen lii­ke­vaihto oli kyseisenä aikana 52 000–56 000 euroa vuodessa ja tulos 11 300–14 500 euroa vuodessa. Kärä­jäoi­keu­den mukaan kyse oli varsin vaa­ti­mat­to­man elannon hank­ki­mi­sesta.

Mies oli lisäksi säi­lyt­tä­nyt tositteet ja tehnyt arvon­li­sä­ve­ro­las­kel­mat. Oikeus katsoi hänen siten pyrkineen osittain huo­leh­ti­maan vel­vol­li­suuk­sis­taan eikä pitänyt tekoa koko­nai­suu­tena törkeänä.

Oikeus huomautti myös, ettei syytteen teon­ku­vauk­sessa ollut kyse tilin­pää­tös­ten lai­min­lyö­mi­sestä.

Lii­ke­toi­min­ta­kiel­toa ei määrätty

Kärä­jäoi­keus ei hyväk­sy­nyt miehen väitettä siitä, että kir­jan­pi­don lai­min­lyönti johtuisi mak­su­ky­vyt­tö­myy­destä. Hän oli jatkanut toimintaa ja joutunut siksi maksamaan yrityksen muita kuluja, vaikka kir­jan­pi­dosta ei enää maksettu.

Pitkä lai­min­lyönti täytti oikeuden mukaan sinänsä lii­ke­toi­min­ta­kiel­lon mää­rää­mi­sen edel­ly­tyk­set. Toiminnan pie­ni­muo­toi­suus ja vel­voit­tei­den osit­tai­nen hoi­ta­mi­nen huo­mioi­den kiellon tavoit­teet eivät kui­ten­kaan edel­lyt­tä­neet sen mää­rää­mistä.

Kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta ehdol­lista vankeutta

Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus tuomitsi nykyisin 59-vuotiaan miehen kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta 40 päivän ehdol­li­seen van­keus­ran­gais­tuk­seen. Koeaika päättyy 17. syyskuuta 2028.

Lai­min­lyön­nin kesto edellytti oikeuden mukaan van­keus­ran­gais­tusta, mutta miehellä ei ollut aikai­sem­paa rikos­re­kis­te­riä.

Mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu sekä kor­vaa­maan puo­lus­ta­jansa valtion varoista maksetut 1 506 euron kulut vii­väs­tys­kor­koi­neen.