Poliisin sinivalkoinen hihamerkki tummansinisessä virkapuvussa lähikuvassa. Taustalla näkyy epätarkkana poliisiauton sinikeltaisia merkintöjä.

Kotiovelleen tullut asukas kohtasi lähietäisyydeltä rintakehään osoitetun pistoolin Lahdessa

Tilannemedia

Vastaaja tuomittiin yhteiseen neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Toistuva ajo-oikeudetta ajaminen kovensi rangaistusta, ja aikaisempi vankeustuomio otettiin sitä alentavana huomioon. Oikeus piti vastaajan rikostaustaa perusteena ehdottomuudelle eikä katsonut yhdyskuntapalvelua tai valvontarangaistusta mahdolliseksi.

Kotio­vel­leen tullut asukas kohtasi lähie­täi­syy­deltä rin­ta­ke­hään osoitetun pistoolin Lahdessa. Aseella uhannut, nykyisin 27-vuotias mies myönsi osoit­ta­mi­sen, mutta kertoi luul­leensa asetta toi­min­ta­ky­vyt­tö­mäksi.

Päijät-Hämeen kärä­jäoi­keus katsoi teon törkeäksi koti­rau­han rik­ko­mi­seksi. Syyt­teessä kuvattu aseen lataus­liike ja uhkauksen jälkeinen oven hak­kaa­mi­nen jäivät kuitenkin näyt­tä­mättä. Samaan koko­nai­suu­teen kuului myös ase-, huu­mau­saine- ja lii­ken­ne­ri­kok­sia.

Kotio­vella uhkaa­mi­nen tapahtui 4. kesäkuuta 2025. Vastaaja oli sel­vit­tä­nyt asukkaan osoitteen ja tullut ker­ros­ta­lon rap­pu­käy­tä­vään pistoolin kanssa.

Asukas sulki oven lyhyen uhkaus­ti­lan­teen jälkeen

Asukas kertoi havah­tu­neensa rap­pu­käy­tä­vän meluun ja oveen hak­kaa­mi­seen. Hänen avattuaan oven vastaaja nosti käsiaseen kohti hänen rin­ta­ke­häänsä. Koh­taa­mi­nen kesti arviolta 10–20 sekuntia, minkä jälkeen asukas sulki oven.

Vastaaja myönsi perus­muo­toi­sen koti­rau­han rik­ko­mi­sen, mutta kiisti teon törkeyden. Hän kiisti lataus­liik­keen ja kertoi pois­tu­neensa paikalta tilanteen jälkeen.

Puolustus vetosi siihen, että vastaaja oli yrittänyt laukaista aseen joskus aikai­sem­min. Pat­ruu­naan oli jäänyt iskurin jälki, mutta laukaus ei ollut lähtenyt. Tämän vuoksi vastaaja oli luullut asetta epä­kun­toi­seksi. Todel­li­suu­dessa kyseessä oli toi­min­ta­kun­toi­seksi muokattu start­ti­pis­tooli, jolla pystyi ampumaan kaasu- ja luo­ti­pat­ruu­noita.

Lataus­liik­keestä ei saatu riittävää näyttöä

Asukas ei oikeu­dessa aluksi muistanut lataus­lii­kettä. Tarkemmin kysyt­täessä hän muisteli mah­dol­lista liikettä, joka saattoi olla var­mis­ti­men pois­ta­mi­nen. Hän oli kertonut lataus­liik­keestä esi­tut­kin­nassa ja arvioi muis­ta­neensa tapah­tu­mat tuolloin paremmin.

Oikeus piti ker­to­musta tältä osin epä­var­mana. Asunnossa ollut todistaja ei nähnyt lataus­lii­kettä. Hänen muil­le­kaan havain­noil­leen ei annettu suurta painoa, sillä kertomus oli ris­ti­rii­tai­nen ja hän sanoi, ettei ollut puhunut esi­tut­kin­nassa kaikilta osin totta.

Myös väite uhkauksen jälkeen jat­ku­neesta oven hak­kaa­mi­sesta jäi näyt­tä­mättä. Oikeus rajasi lisäksi arvioin­nin kotio­vella tapah­tu­nee­seen tekoon: käsit­te­lyssä mainittu muu häi­ri­köinti ennen tapah­tu­maa ja sen jälkeen ei kuulunut tähän syyt­tee­seen. Epä­sel­väksi jäi myös, oliko aseessa ollut patruuna uhkauksen aikana.

Oikeus piti aseella varus­tau­tu­mista rat­kai­se­vana

Vastaaja ei tun­keu­tu­nut asuntoon sisälle, eikä hänen näytetty estäneen oven sul­ke­mista. Oikeus otti huomioon myös koh­taa­mi­sen lyhyyden ja sen, että syyt­teessä oli kyse ker­ta­luon­tei­sesta teosta.

Nämä seikat eivät kui­ten­kaan pois­ta­neet teon törkeyttä. Oikeuden mukaan aidolta näyttävän ampuma-aseen nos­ta­mi­nen kohti kotioven avaajan rin­ta­ke­hää antoi perus­tel­lun syyn pelätä hen­ki­lö­koh­tai­sen tur­val­li­suu­den puolesta. Tekijän oma käsitys aseen toi­min­ta­kun­nosta tai patruunan mah­dol­li­nen puut­tu­mi­nen eivät olleet arvioin­nissa rat­kai­se­via.

Mukana myös huumeita, patukka ja päih­ty­neenä ajo

Samana kesäkuun päivänä vastaaja piti luvatta hal­lus­saan pistoolia, siihen sopivaa lataus­lai­tetta ja yhtä patruunaa. Yleisellä paikalla olleessa ajo­neu­vossa hänellä oli teles­koop­pi­pa­tukka. Huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kos koski 4,2 gramman amfe­ta­mii­nie­rän ja 89 pre­ga­ba­lii­nia sisäl­tä­vän Lyrica 75 mg -tabletin hal­lus­sa­pi­toa.

Lokakuun 25. päivän yönä 2025 vastaaja ajoi autoa Mik­ke­lissä ilman ajo-oikeutta. Verestä mitattiin ajon jälkeen 1,25 promillea alkoholia sekä todettiin amfe­ta­mii­nia, MDMA:ta ja pre­ga­ba­lii­nia. Veri­näyt­teessä oli lisäksi kar­bok­si­tet­ra­hyd­ro­kan­na­bi­no­lia. Oikeus luki syyksi törkeän rat­ti­juo­pu­muk­sen ja huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kok­sen.

Ajo-oikeu­detta ajamista oli tapah­tu­nut myös Ori­mat­ti­lassa 19. syyskuuta 2025. Vastaaja tunnusti kaikki nämä seitsemän muuta rikosta. Tun­nus­tusta tuki kir­jal­li­nen todistelu, muun muassa Kes­kus­ri­kos­po­lii­sin lausunnot.

Kah­dek­sasta rikok­sesta ehdotonta vankeutta ja kor­vauk­sia

Vastaaja tuo­mit­tiin yhteiseen neljän kuukauden ehdot­to­maan van­keu­teen. Toistuva ajo-oikeu­detta ajaminen kovensi ran­gais­tusta, ja aikai­sempi van­keus­tuo­mio otettiin sitä alen­ta­vana huomioon. Oikeus piti vastaajan rikos­taus­taa perus­teena ehdot­to­muu­delle eikä katsonut yhdys­kun­ta­pal­ve­lua tai val­von­ta­ran­gais­tusta mah­dol­li­seksi.

Kotio­vella uhattu oli vaatinut 2 000 euroa kär­si­mys­kor­vausta. Vastaaja oli hyväk­sy­nyt kor­vaus­pe­rus­teen, mutta pitänyt 600 euroa ylittävää määrää liian suurena. Oikeus piti koh­tuul­li­sena 1 000 euron korvausta, jolle mää­rät­tiin korkolain mukainen vii­väs­tys­korko 4. kesäkuuta 2025 alkaen. Arvioin­nissa painoivat tilanteen lyhyys, se, ettei vastaaja tun­keu­tu­nut asuntoon, sekä pelot­te­lu­tar­koi­tus: motii­viksi ei ollut ilmennyt asukkaan vahin­goit­ta­mi­nen.

Valtiolle vastaajan on mak­set­tava 80 euron riko­suh­ri­maksu, 56 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia ja 150 euroa päih­de­tut­ki­mus­ku­luja.

Vastaajan avus­ta­jalle maksetaan valtion varoista 1 317,75 euroa ja asia­no­mis­ta­jan avus­ta­jalle 978,90 euroa arvon­li­sä­ve­roi­neen. Asia­no­mis­ta­jan avustajan palkkio jää valtion vahin­goksi, eikä vastaajan oman avustajan palk­kiosta määrätty takai­sin­mak­sua.

Vastaaja on ilmoit­ta­nut tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon.

Etusivulla nyt

Tilanneuutiset

Rikosuutiset