Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa hallinnan louk­kausta ja varo­ma­tonta käsit­te­lyä. Rikokset tapah­tui­vat Lieksassa 12. tou­ko­kuuta 2025. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion 27. elokuuta.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Rikok­sista epäiltiin 53-vuotiasta miestä, joka oli teko­het­kellä 52-vuotias. Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta hallinnan louk­kauk­sesta ja varo­mat­to­masta käsit­te­lystä.

Lisäksi syyttäjä vaati miestä maksamaan valtiolle 40 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Syyttäjän mukaan mies käytti luvat­to­masti toisen omistamaa ja hal­lin­nassa olevaa maata kulot­ta­malla kiin­teis­töllä ollutta heinikkoa.

Kulo­tuk­sesta lähtenyt palo levisi noin kahdeksan hehtaarin alueelle. Palo tuhosi kiin­teis­töllä olleen liiterin, sau­na­ra­ken­nuk­sen ja istu­tet­tua taimikkoa.

Palo oli lisäksi vaarassa levitä kiin­teis­töllä olleeseen käyt­tö­kel­vot­to­maan asuin­ta­loon. Syyttäjän mukaan miehen menettely oli omiaan aiheut­ta­maan vaaraa toisen hengelle tai ter­vey­delle sekä toisen omai­suu­delle.

Mies myönsi syytteet ja kor­vaus­vaa­ti­muk­set

Mies myönsi mene­tel­leensä syyt­teissä kuvatulla tavalla. Hän hyväksyi myös kiin­teis­tön omistajan esittämät kor­vaus­vaa­ti­muk­set.

Mies kertoi luul­leensa kiin­teis­tön kuuluvan äitinsä kuo­lin­pe­sään. Hän tiesi kuitenkin, ettei ollut kuo­lin­pe­sän ainoa osakas, eikä hänellä ollut toisen osakkaan lupaa kulot­ta­mi­seen.

Kärä­jäoi­keus katsoi kulot­ta­mi­sen lou­kan­neen toisen oikeutta

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehen tunnustus, kiin­teis­tön omistajan kertomus ja kir­jal­li­set todisteet osoit­ti­vat hänen kulot­ta­neen kiin­teis­töllä syyt­teissä kuvatulla tavalla ja seu­rauk­sin.

Oikeus katsoi kulot­ta­mi­sen olleen sellaista toisen hal­lin­nassa olevan maan käyt­tä­mistä, joka täytti hallinnan louk­kauk­sen tun­nus­mer­kis­tön.

Vaikka mies saattoi erehtyä kiin­teis­tön omis­ta­jasta, hän tiesi, ettei ollut äitinsä kuo­lin­pe­sän ainoa osakas. Hänellä ei ollut lupaa kulot­ta­mi­seen, eikä kyse ollut toi­men­pi­teestä, johon hän olisi saanut ryhtyä yksin. Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehellä oli siten tieto siitä, että kulot­ta­mi­nen loukkasi toisen oikeutta.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen hallinnan louk­kauk­seen ja varo­mat­to­maan käsit­te­lyyn.

Kiin­teis­tön omistaja vaati yli 3 700 euron kor­vauk­sia

Kiin­teis­tön omistaja vaati mieheltä yhteensä 3 773,30 euron kor­vauk­sia.

Kor­vaus­vaa­ti­mus koostui met­sä­va­kuu­tuk­sen 250 euron oma­vas­tuusta, sulaneen säh­kö­ko­te­lon 423,30 euron arvosta, talon ulko­sei­nän palo­vau­rioi­den 300 euron kor­jaus­ku­luista ja tuhou­tu­neesta saunasta vaa­di­tusta 300 eurosta.

Lisäksi omistaja vaati 400 euroa saunan jään­tei­den pur­ka­mi­sesta ja kul­jet­ta­mi­sesta kaa­to­pai­kalle, 2 000 euroa tuhou­tu­neesta ulko­ra­ken­nuk­sesta sekä 100 euroa ulko­ra­ken­nuk­sessa olleista polt­to­puista.

Mies myönsi kaikki kor­vaus­vaa­ti­muk­set oikeiksi.

Miehelle 40 päi­vä­sak­koa

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen hallinnan louk­kauk­sesta ja varo­mat­to­masta käsit­te­lystä yhteiseen 40 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen. Päi­vä­sa­kon määrä oli 11 euroa, joten sakkoja kertyi yhteensä 440 euroa.

Mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 40 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 150,10 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Lisäksi mies vel­voi­tet­tiin maksamaan kiin­teis­tön omis­ta­jalle 3 773,30 euroa kor­vauk­sia palon aiheut­ta­mista vahin­goista.

Tuomiosta saa ilmoittaa tyy­ty­mät­tö­myyttä 3. syyskuuta saakka.