Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi tuhotyötä koskeneen asian.

Tapah­tu­mat sijoit­tui­vat Tam­pe­reelle elokuussa 2025. 30-vuotias nainen oli vieraana Lie­lah­den­ka­dulla sijait­se­van ker­ros­ta­lon asunnossa, josta pois­tut­tuaan hänen kat­sot­tiin sytyt­tä­neen tulipalot sekä asunnon eteiseen, että ker­ros­ta­lon rap­pu­käy­tä­vään.

Asunnossa syttyi palamaan ainakin kau­la­huivi. Alakerran por­ras­käy­tä­vässä nainen kaatoi palavaa nestettä matolle ja sytytti sen tuleen. Molemmat palot saatiin sammumaan ennen niiden leviä­mistä, mutta rap­pu­käy­tä­vään ehti muodostua savua ja pelas­tus­lai­tos kävi tuu­let­ta­massa tilat.

Ker­ros­ta­lon C-rapussa oli 15 asuntoa ja kirjoilla yhteensä 19 asukasta.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Syyttäjä vaati 30-vuo­tiaalle naiselle ran­gais­tusta tuho­työstä

Syyttäjän mukaan nainen oli ollut aamulla muiden hen­ki­löi­den kanssa ker­ros­ta­loa­sun­nossa.

Pois­tues­saan hän otti mukaansa asunnossa olleen pullon, jossa oli palavaa nestettä. Tämän jälkeen hän sytytti asunnon eteisessä jotakin palamaan siten, että ainakin kau­la­huivi syttyi tuleen, tai työnsi pos­ti­luu­kusta palavaa mate­riaa­lia sisälle.

Lisäksi nainen kaatoi palavaa nestettä alakerran por­ras­käy­tä­vän matolle, sytytti maton tuleen ja poistui paikalta.

Asunnossa ollut mies tukah­dutti eteisen liekit. Rap­pu­käy­tä­vän palo puo­les­taan sammui, kun asukas heitti toisen maton palavan maton päälle.

Nainen kiisti sytyt­tä­neensä palot

Nainen kiisti sekä ensi­si­jai­sen tuho­työ­syyt­teen, että tois­si­jai­sen tuhotyön yritystä koskeneen syytteen.

Hän myönsi ainoas­taan olleensa tapah­tu­ma­päi­vänä vieraana asunnossa.

Nainen kiisti myös taloyh­tiön vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­muk­sen perus­teel­taan, mutta hyväksyi vaaditun summan määrän siinä tapauk­sessa, että hänet kat­sot­tai­siin vas­tuul­li­seksi vahin­goista.

Palot syttyivät pian naisen pois­tu­mi­sen jälkeen

Kukaan oikeu­dessa kuul­luista ei nähnyt var­si­naista sytyt­tä­mistä.

Asunnossa olleet henkilöt kertoivat kuitenkin naisen pois­tu­neen äkil­li­sesti. Ennen lähtöään hän oli pyytänyt asunnon haltijaa lähtemään kanssaan pois asunnosta.

Pian naisen lähdön jälkeen asunnon eteisessä havait­tiin liekkejä. Eteisessä oli myös palanutta mate­riaa­lia ja polt­to­nes­teen hajua.

Samaan aikaan ker­ros­ta­lon palo­hä­lyt­ti­met alkoivat soida ja rap­pu­käy­tä­vässä oli savua. Myös siellä havait­tiin bensiinin tai muun polt­to­nes­teen hajua.

Asunnossa ennen tapah­tu­maa ollut sininen pullo löytyi myöhemmin ker­ros­ta­lon ulko­puo­lelta pensaasta. Labo­ra­to­rio­tut­ki­muk­sen mukaan pullossa oli ollut palavaksi nesteeksi luo­ki­tel­ta­vaa hii­li­ve­ty­seosta. Saman­laista palavaa nestettä löytyi myös rap­pu­käy­tä­vässä pala­neesta matosta.

Viesti kehotti pois­tu­maan nopeasti paikalta

Oikeu­dessa käytiin läpi myös naisen puhe­li­mesta läh­te­neitä yhtey­de­not­toja.

Tapahtuma-aamuna hänen nume­ros­taan soi­tet­tiin asunnon hal­ti­jalle ja lähe­tet­tiin samaan aikaan viesti, jossa vii­tat­tiin siihen, että tämän pitäisi poistua nopeasti paikalta.

Viesti lähe­tet­tiin pian naisen pois­tu­mi­sen jälkeen.

Myöhemmin samana päivänä naisen puhe­li­mesta soi­tet­tiin uudelleen ja seu­raa­vana päivänä lähe­tet­tiin viesti, jossa kysyttiin, oliko kaikki hyvin ja mai­nit­tiin asunnon suuntaan menneistä häly­ty­sa­jo­neu­voista.

Nainen ei halunnut tulla kuulluksi eikä selvittää lähet­tä­miensä viestien sisältöä. Kärä­jäoi­keu­den mukaan eri­tyi­sesti ensim­mäi­sen viestin sisältö ja lähet­tä­mi­sa­jan­kohta tukivat syytettä.

Pullon korkista löytyi viitteitä naisen DNA:sta

Palavaa nestettä sisäl­tä­neen pullon korkista löytyi DNA-tut­ki­muk­sessa sekoi­tus­tu­los, jossa saattoi olla naisen DNA:ta.

Kärä­jäoi­keus korosti, että DNA-löydös oli vain viit­teel­li­nen eikä yksinään riittänyt osoit­ta­maan tekijää.

Kun löydös kuitenkin yhdis­tet­tiin palojen syt­ty­mi­sa­jan­koh­taan, naisen äkil­li­seen pois­tu­mi­seen, puhe­lin­vies­tei­hin, pullon alku­pe­rään ja siihen, että muut asunnossa olleet olivat palojen syttyessä olo­huo­neessa, oikeus katsoi koko­nais­näy­tön osoit­ta­van naisen syyl­li­syy­den.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan vaih­toeh­toi­sesta tapah­tu­man­ku­lusta ei esitetty uskot­ta­vaa näyttöä.

Oikeus katsoi tuli­pa­lo­jen vaa­ran­ta­neen ker­ros­ta­lon asukkaita

Molem­missa kohteissa tuli ehti palaa liekillä.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan kyse ei siten ollut enää pelkästä yri­tyk­sestä. Se, ettei tilan­teesta aiheu­tu­nut suurempia vahinkoja, johtui siitä, että asunnossa ja rap­pu­käy­tä­vässä olleet henkilöt onnis­tui­vat sam­mut­ta­maan palot nopeasti.

Oikeus kiinnitti erityistä huomiota siihen, että kyse oli asutusta ker­ros­ta­losta, jonka rapussa oli 15 asuntoa ja 19 asukasta.

Rap­pu­käy­tä­vässä ollut savu ja kahteen eri paikkaan sytytetyt palot olivat oikeuden mukaan omiaan aiheut­ta­maan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Menettely täytti tuhotyön tun­nus­mer­kis­tön.

Nainen tuo­mit­tiin tuho­työstä

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 30-vuotiaan naisen tuho­työstä yhden vuoden ehdol­li­seen van­keus­ran­gais­tuk­seen. Koeaika päättyy 15. syyskuuta 2028.

Lisäksi nainen mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 576,50 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Taloyh­tiölle hänet vel­voi­tet­tiin kor­vaa­maan palosta aiheu­tu­neita vahinkoja 548,41 euroa.