Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi laajan talous­ri­kos­ko­ko­nai­suu­den, jossa 50-vuotiasta nais­lää­kä­riä syy­tet­tiin törkeästä vero­pe­tok­sesta, vero­pe­tok­sesta ja törkeästä petok­sesta.

Tapah­tu­mat liit­tyi­vät Sei­nä­joella toi­mi­nee­seen lää­kä­ri­pal­ve­luja ja tut­ki­mus­pal­ve­luja myy­nee­seen yhtiöön. Vero­tuk­sessa sel­vi­tet­tiin muun muassa yhtiön omistaman Tampereen asunnon käyttöä, mat­ka­las­kuja, lääkärin lapsille mak­set­tuja palkkoja ja osa­ke­kaup­paa. Eril­li­sessä syy­te­koh­dassa lääkäriä syy­tet­tiin myös Etelä-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lueen perus­teet­to­masta las­kut­ta­mi­sesta 75 222 eurolla.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati 50-vuo­tiaalle naiselle ran­gais­tusta kolmesta talous­ri­kok­sesta

Syyttäjän mukaan naisen kokonaan omis­ta­masta yhtiöstä oli muo­dos­tu­nut hänelle huo­mat­ta­via määriä peiteltyä osinkoa vuosina 2020 ja 2021.

Yhtiö omisti Tampereen kes­kus­tassa 66-neliöisen asunnon. Syyttäjän mukaan asuntoa ei ollut hankittu tosia­siassa yhtiön toi­mi­ti­laksi, vaan nainen ja hänen perheensä olivat käyt­tä­neet sitä vas­tik­keetta yksi­tyi­siin tar­koi­tuk­siin.

Asunnon käytöstä kat­sot­tiin syntyneen peiteltyä osinkoa 9 340,80 euroa vuonna 2020 ja 9 444 euroa vuonna 2021.

Mat­ka­las­kuissa ei kerrottu matkojen tar­koi­tusta

Yhtiö maksoi naiselle kilo­met­ri­kor­vauk­sia ja päi­vä­ra­hoja vuonna 2020 yhteensä 5 280,40 euroa ja seu­raa­vana vuonna yli 23 000 euroa.

Syyttäjän mukaan mat­ka­las­kui­hin ei ollut merkitty matkojen tar­koi­tusta, käyn­tio­soit­teita tai sitä, ketä matkoilla oli tavattu.

Laskujen perus­teella matkoja tehtiin muun muassa Seinäjoen, Tampereen ja Helsingin välillä.

Myös naisen alai­käi­selle tyt­tä­relle oli maksettu kilo­met­ri­kor­vauk­sia ja päi­vä­ra­hoja yli 2 600 euroa.

Vero­tar­kas­tuk­sessa kat­sot­tiin, etteivät mat­ka­las­kut perus­tu­neet todel­li­siin työ­mat­koi­hin.

Kahdelle lapselle mak­set­tiin palkkaa yli 67 000 euroa

Yhtiö oli maksanut vuonna 2021 naisen kahdelle lapselle palkkaa yhteensä 67 214,52 euroa.

Toinen lapsista oli tuolloin alai­käi­nen.

Vero­tar­kas­tuk­sessa arvioi­tiin yhtiön toimiala, lasten ikä, koulutus, pätevyys ja heidän ilmoi­te­tut työ­teh­tä­vänsä huomioon ottaen, että koh­tuul­li­nen korvaus työ­pa­nok­sesta olisi ollut yhteensä 12 000 euroa.

Ero­tuk­sesta muodostui syytteen mukaan naiselle 55 214,52 euroa peiteltyä osinkoa.

Nainen myi omis­ta­miaan osakkeita omalle yhtiöl­leen 90 000 eurolla

Koko­nai­suu­teen kuului myös erään osa­keyh­tiön osa­ke­kauppa.

Nainen myi kesä­kuussa 2020 omis­ta­mansa 140 000 osaketta omalle yhtiöl­leen 90 000 eurolla eli noin 64 sentin kap­pa­le­hin­taan.

Vero­hal­lin­non käyttämän laskelman mukaan osak­kei­den subs­tans­siarvo oli tuolloin 19 senttiä kap­pa­leelta.

Hintaeron perus­teella pei­tel­lyksi osingoksi kat­sot­tiin 63 000 euroa.

Yhtiö, jonka osak­keista oli kyse, ase­tet­tiin kon­kurs­siin tam­mi­kuussa 2021.

Nainen kiisti tahal­li­sen verojen vält­tä­mi­sen

Nainen myönsi osan vero­tuk­seen liit­ty­neistä menet­te­lyistä, mutta kiisti törkeän vero­pe­tok­sen koko­nai­suu­des­saan.

Hän tunnusti mat­ka­las­kui­hin ja lapsille mak­set­tui­hin palk­koi­hin liit­ty­neitä peitellyn osingon eriä, mutta kertoi luot­ta­neensa kir­jan­pi­tä­jäänsä ja katsoi, ettei ollut tie­toi­sesti antanut verot­ta­jalle vääriä tietoja.

Tampereen asunnon hän kertoi hankitun lääkärin tut­ki­mus­toi­min­taa varten. Hänen mukaansa asuntoa käy­tet­tiin muun muassa etä­vas­taa­not­toi­hin, kokouk­siin ja työ­mat­koilla yöpy­mi­seen.

Osa­ke­kau­pan hinnan nainen puo­les­taan kertoi perus­ta­neensa siihen samaan hintaan, jonka hän oli itse maksanut osak­keista puoli vuotta aikai­sem­min.

Kärä­jäoi­keus ei uskonut selitystä Tampereen asunnosta

Kärä­jäoi­keu­den mukaan ei ollut uskot­ta­vaa, että Sei­nä­joella asunut ja työs­ken­nel­lyt nainen olisi mat­kus­ta­nut kaksi kertaa viikossa Tam­pe­reelle tekemään etätöitä, jotka olisi voinut tehdä myös Sei­nä­joella.

Suun­ni­teltu lää­ke­tut­ki­mus­toi­minta Tam­pe­reella ei koskaan käyn­nis­ty­nyt.

Oikeus katsoi näy­te­tyksi, että yhtiön omistama asunto oli pääa­sial­li­sesti yksi­tyis­käy­tössä ja että nainen sai siitä vas­tik­kee­tonta etua.

Myös osa­ke­kau­pan osalta oikeus katsoi osak­kei­den myynnin omalle yhtiölle tapah­tu­neen tie­toi­sesti yli­hin­taan. Oikeuden mukaan nainen oli itse työs­ken­nel­lyt Omena Terveys Oy:ssä, joten hänen täytyi tuntea yhtiön talou­del­lista tilan­netta.

Veroja jäi mää­rää­mättä kymmeniä tuhansia euroja

Hen­ki­lö­koh­tai­sen vero­tuk­sen osalta mää­rää­mättä jääneen veron määrä oli syytteen ja oikeuden hyväk­sy­män laskelman mukaan vuonna 2020 yhteensä 30 642,58 euroa ja vuonna 2021 yhteensä 36 745,04 euroa.

Lisäksi yhtiön vero­tuk­sessa vähen­nys­kel­vot­to­miksi kat­sot­tu­jen menojen vuoksi veroa oli jäänyt mää­rää­mättä yli 19 000 euroa.

Kärä­jäoi­keus katsoi naisen toimineen verojen vält­tä­mis­tar­koi­tuk­sessa useilla eri tavoilla. Menet­te­lyyn kuuluivat mat­ka­las­kut, lapsille maksetut palkat, Tampereen asunto ja osa­ke­kauppa.

Useiden eri toimien ja vältetyn veron määrän vuoksi veropetos arvioi­tiin koko­nai­suu­tena törkeäksi.

Hyvin­voin­tia­lue epäili 378 tunnin lää­kä­ri­las­ku­tusta

Kol­man­nessa syy­te­koh­dassa naisen väi­tet­tiin las­kut­ta­neen yhtiönsä kautta Etelä-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­luetta töistä, joita ei ollut tehty.

Syyttäjän mukaan perus­teet­to­mia laskuja oli 54 päivältä ja yhteensä 378 lää­kä­rin­työ­tun­nilta. Väitetyn vahingon määrä oli 75 222 euroa.

Hyvin­voin­tia­lue oli sel­vit­tä­nyt eri­tyi­sesti etäpäiviä, joilta naisella ei ollut kir­jau­tu­mi­sia työ­ko­neelle tai poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mään, vaikka hänen työ­kir­jas­saan oli työ­mer­kin­töjä.

Nainen kiisti las­kut­ta­neensa teke­mät­tö­mästä työstä. Hän kertoi työ­teh­tä­viinsä kuuluneen muun muassa hoi­to­neu­vot­te­luja, per­he­ruo­kai­luja, Teams-pala­ve­reita, kehit­tä­mis­työtä, puheluita ja satojen lähet­tei­den sel­vit­tä­mistä.

Kaikki työ ei hänen mukaansa edel­lyt­tä­nyt kir­jau­tu­mista sairaalan tie­to­jär­jes­tel­miin.

Pelkät puuttuvat kir­jau­tu­mi­set eivät osoit­ta­neet teke­mä­töntä työtä

Kärä­jäoi­keus kiinnitti huomiota siihen, ettei hyvin­voin­tia­lue ollut päi­vä­koh­tai­sesti sel­vit­tä­nyt, oliko nainen voinut tehdä etä­päi­vinä sellaisia tehtäviä, jotka eivät näkyneet poti­las­tie­to­jär­jes­tel­män loki­tie­doissa.

Todis­te­lussa tuli myös esiin, että lähet­teitä oli tulos­tettu naisen tekemää sel­vi­tys­työtä varten.

Oikeuden mukaan jär­jes­tel­mä­kir­jau­tu­mis­ten puut­tu­mista ei voitu pitää ainoana mittarina sille, oliko työtä tehty.

Kärä­jäoi­keus piti mah­dol­li­sena ja uskot­ta­vana, että nainen oli kes­kit­tä­nyt etä­päi­viinsä tehtäviä, joita pystyi tekemään ilman kir­jau­tu­mista poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mään.

Oikeuden mukaan näyt­tä­mättä jäi, että hän olisi tahal­li­sesti las­kut­ta­nut talou­del­lista hyötyä tavoi­tel­len töistä, joita ei todel­li­suu­dessa tehnyt.

Nainen tuo­mit­tiin vero­ri­kok­sista – törkeä petos­syyte hylättiin

Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 50-vuotiaan naisen törkeästä vero­pe­tok­sesta ja vero­pe­tok­sesta yhteiseen kuuden kuukauden ehdol­li­seen van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Koeaika päättyy 27. elokuuta 2028.

Kärä­jäoi­keus otti ran­gais­tusta lie­ven­tä­vänä huomioon sen, että nainen oli maksanut kaikki vero­saa­ta­vat koko­nai­suu­des­saan ja siten poistanut rikos­tensa vai­ku­tuk­sia.

Hyvin­voin­tia­lueen 75 222 euron las­ku­tuk­seen liittynyt törkeä petos­syyte hylättiin, koska syyl­li­syy­destä jäi järkevä epäily.

Nainen mää­rät­tiin lisäksi maksamaan 80 euron riko­suh­ri­maksu, Vero­hal­lin­nolle 500 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja sekä kor­vaa­maan valtiolle 4 539,96 euroa puo­lus­ta­jansa palk­kiosta.