Etelä-Karjalan kärä­jäoi­keus ratkaisi tie­to­suo­ja­ri­kosta ja vir­ka­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mista koskeneen asian, jossa lääkärinä ja ama­nuens­sina työs­ken­nel­lyt nainen katseli työ­to­ve­rinsa ja tämän perheen poti­las­tie­toja ilman työ­teh­tä­viin liittyvää perus­tetta.

Nykyisin 39-vuotias nainen teki yhteensä seitsemän hen­ki­lö­ha­kua Lifecare-poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mässä. Haut koh­dis­tui­vat hänen kol­le­gaansa, tämän puolisoon ja perheen kahteen alai­käi­seen lapseen.

Tapah­tu­mat sijoit­tui­vat Lap­peen­ran­taan elokuun 2023 ja tammikuun 2024 väliselle ajalle. Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Syyttäjän mukaan nainen käytti Etelä-Karjalan hyvin­voin­tia­lueella työ­teh­tä­viensä vuoksi saamiaan käyt­töoi­keuk­sia tar­koi­tuk­seen, johon niitä ei ollut annettu.

Hänellä ei ollut per­heen­jä­se­niin hoi­to­suh­detta eikä muutakaan vir­ka­teh­tä­vään liittyvää perus­tetta heidän henkilö- ja ter­veys­tie­to­jensa käsit­te­lylle. Syyttäjä katsoi menet­te­lyn lou­kan­neen kaikkien neljän yksi­tyi­syyttä.

Tie­to­suo­ja­ri­kok­sen lisäksi syyttäjä vaati ran­gais­tusta vir­ka­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­sesta, koska nainen oli käyttänyt virkaansa liittyviä poti­las­tie­to­jär­jes­tel­män käyt­töoi­keuk­sia muuhun kuin teh­tä­viensä hoi­ta­mi­seen.

Nainen myönsi yhden kat­se­lu­ker­ran mutta kiisti muut

Nainen myönsi kat­so­neensa kol­le­gansa tietoja ilman työ­teh­tä­viin liittyvää syytä tammikuun lopussa 2024. Tältä osin hän myönsi molemmat rikokset ja pyysi tekoaan anteeksi.

Muilta osin hän kiisti syytteen. Hän kertoi kat­so­neensa perheen nuoremman lapsen tietoja työ­teh­tä­viensä vuoksi ja kiisti kat­sel­leensa puolison tai vanhemman lapsen tietoja lainkaan.

Nainen kertoi myös koke­neensa työ­pai­kalla kiu­saa­mista. Hän kiisti pyr­ki­neensä vai­kut­ta­maan kol­le­gansa päi­vys­tys­vuo­roi­hin tai puhu­neensa tämän perheestä.

Loki­tie­dot eivät sopineet seli­tyk­seen päi­vys­tys­käyn­nistä

Kärä­jäoi­keus vertasi naisen ker­to­musta poti­las­tie­to­jär­jes­tel­män loki­tie­toi­hin, työ­nan­ta­jan ilmoit­ta­miin työai­koi­hin ja perheen nuoremman lapsen päi­vys­tys­käyn­nin ajan­koh­taan.

Lapsi oli käynyt päi­vys­tyk­sessä mar­ras­kuun alussa 2023. Nainen kertoi oikeu­dessa avan­neensa tiedot tuolloin ja tehneensä niihin mer­kin­töjä. Loki­tie­doista ei kui­ten­kaan ilmennyt kysei­selle päivälle tällaista tietojen avaamista.

Oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että eri per­heen­jä­sen­ten tietoja oli katsottu samoina päivinä osin peräkkäin. Työ­nan­ta­jan tietojen mukaan nainen oli ollut kat­se­lua­jan­koh­tina töissä.

Nainen kertoi kir­jau­tu­vansa jär­jes­tel­mään kortilla ja tun­nus­lu­vulla sekä pitävänsä kortin aina mukanaan. Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa ei esitetty näyttöä siitä, että hänen tun­nuk­siaan olisi käyttänyt joku muu.

Perhe kertoi huolesta ja lasten kul­jet­ta­mi­sesta kouluun

Kollega kertoi kuul­leensa työ­pai­kalla, että nainen oli puhunut hänen lastensa ter­vey­sa­sioista. Tämän jälkeen hän oli ryhtynyt sel­vit­tä­mään poti­las­tie­to­jensa katselua.

Kollegan puolison tekemä tie­to­pyyntö puo­les­taan paljasti, että hakuja oli koh­dis­tu­nut koko per­hee­seen. Puoliso kertoi tapah­tu­neen aiheut­ta­neen jatkuvaa huolta siitä, mihin tietoja käy­tet­täi­siin.

Van­hem­pien mukaan he olivat huolen vuoksi kul­jet­ta­neet lapsia itse kouluun ja har­ras­tuk­siin sekä ohjeis­ta­neet heitä tark­kai­le­maan poik­kea­via tilan­teita.

Kärä­jäoi­keus katsoi kaikki syytteen mukaiset katselut näy­te­tyiksi

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt naisen osit­taista kiis­tä­mistä uskot­ta­vana suhteessa loki­tie­toi­hin ja muuhun näyttöön. Oikeu­delle ei jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä hänen syyl­li­syy­des­tään tie­to­suo­ja­ri­kok­seen ja vir­ka­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­seen.

Oikeus katsoi, ettei menet­te­lyä voitu sen hai­tal­li­suu­den ja vahin­gol­li­suu­den vuoksi pitää koko­nai­suu­tena vähäisenä.

Kolmelle per­heen­jä­se­nelle kär­si­mys­kor­vauk­sia

Nainen vel­voi­tet­tiin maksamaan kol­le­gal­leen 950 euroa, tämän puo­li­solle 700 euroa ja van­hem­malle lapselle 500 euroa yksi­tyi­syy­den louk­kauk­sen aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Nuoremman lapsen kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin. Kärä­jäoi­keu­den mukaan teko­het­kellä kuu­si­vuo­tias lapsi ei ollut todis­te­lun perus­teella tullut tie­toi­seksi tapah­tu­neesta, joten oikeus ei katsonut kär­si­mys­kor­vauk­sen edel­ly­tys­ten täyttyvän hänen osaltaan.

Nainen mää­rät­tiin lisäksi kor­vaa­maan van­hem­pien oikeu­den­käyn­ti­ku­luja 3 889,57 euroa ja 1 228,25 euroa sekä valtiolle lasten avus­ta­mi­sesta aiheu­tu­neita kuluja 715,35 euroa ja 753 euroa.

Poti­las­tie­to­jen luvat­to­masta kat­se­lusta 5 340 euron sakot

Etelä-Karjalan kärä­jäoi­keus tuomitsi 39-vuotiaan naisen tie­to­suo­ja­ri­kok­sesta ja vir­ka­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­sesta yhteiseen 60 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Yhden päi­vä­sa­kon määrä oli 89 euroa, joten sakkojen yhteis­mää­räksi tuli 5 340 euroa.

Hänet mää­rät­tiin lisäksi maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 268 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.