Oulun kärä­jäoi­keus ratkaisi Yli­vies­kassa tapah­tu­neet kaksi lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mista, joissa mies käytti lähi­pii­rinsä hen­ki­löitä yhtey­de­not­toi­hin. Ensin nainen sai puhelun, jossa ker­rot­tiin miehen haluavan puhua hänelle. Myöhemmin toinen henkilö pyysi Mes­sen­ge­riin lähe­te­tyillä vies­teillä naista soit­ta­maan.

Nykyisin 41-vuotias mies oli määrätty naisen suojaksi lähes­ty­mis­kiel­toon hel­mi­kuussa 2025. Kielto koski myös yhtey­de­no­ton yrit­tä­mistä. Kiellon vastaiset yhtey­de­no­tot tapah­tui­vat saman vuoden elo–syys­kuussa.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun alku­puo­lella. Mies kiisti syytteet ja kertoi, ettei tiennyt kolmannen henkilön mah­dol­li­sesta soitosta mitään.

Miehen ääni kuului puhelun taustalta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta kahdesta lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­sesta. Ensim­mäi­nen teko ajoittui elokuun 29. päivän ja syyskuun 4. päivän välille. Syytteen mukaan mies pyysi toista henkilöä soit­ta­maan naiselle ja kertomaan, että hänellä oli tälle asiaa.

Naisen mukaan soittaja ilmoitti heti puhelun alussa miehen käskeneen soittaa ja haluavan puhua. Nainen vastasi, ettei halunnut puhua ja yhtey­de­notto rikkoi lähes­ty­mis­kiel­toa. Soittaja toisti pyynnön.

Nainen kertoi kuul­leensa taustalta huma­lai­selta vai­kut­ta­neen miehen äänen. Hän ei saanut sanoista selvää, mutta äänen voi­mak­kuus antoi ymmärtää miehen olevan soittajan vieressä.

Todis­ta­jana kuultu soittaja väitti kyseessä olleen vahin­ko­pu­helu. Hänen mukaansa aiempi puhe­lu­tieto oli akti­voi­tu­nut puhe­li­messa, eikä syyt­teessä kuvattua kes­kus­te­lua käyty.

Oikeus piti selitystä ris­ti­rii­tai­sena ja epä­to­den­nä­köi­senä. Soittaja ja mies olivat juuri ennen puhelua kes­kus­tel­leet naisesta. Todistaja ei kyennyt uskot­ta­vasti selit­tä­mään vahin­ko­pu­he­lun syn­ty­mistä.

Messenger-viestit tukivat näyttöä

Toinen yhtey­de­notto tapahtui 15. syyskuuta 2025. Toinen miehen lähi­pii­riin kuulunut henkilö lähetti naiselle Mes­sen­ge­rissä pyynnön soittaa omaan nume­roonsa, koska miehellä oli naiselle asiaa.

Viestien lähettäjä kertoi oikeu­dessa toi­mi­neensa omasta aloit­tees­taan. Hänen mukaansa mies ei liittynyt vies­tei­hin eikä ollut paikalla niitä lähe­tet­täessä.

Kärä­jäoi­keus piti viestejä vahvana suorana todis­teena. Niiden sisältö oli olen­nai­sesti ris­ti­rii­dassa lähet­tä­jän ker­to­muk­sen kanssa. Kun nainen vastasi miehen rikkovan lähes­ty­mis­kiel­toa taas, vies­tit­te­lijä totesi, ettei nainen pystyisi todis­ta­maan sitä. Oikeuden mukaan tämäkin tuki sitä, ettei lähettäjä ollut liik­keellä omalla asiallaan.

Nainen kertoi koke­neensa viestit ahdis­ta­viksi, koska oli kuvi­tel­lut pääs­seensä miehestä eroon lähes­ty­mis­kiel­lolla.

Oikeus piti naisen ker­to­musta joh­don­mu­kai­sena ja yksi­tyis­koh­tai­sena. Se katsoi ker­to­muk­sen ja viestien osoit­ta­van molempien yhtey­de­not­to­jen tapah­tu­neen miehen pyynnöstä. Puo­lus­tuk­sen vaih­toeh­toi­nen tapah­tu­man­kulku jäi niin epä­to­den­nä­köi­seksi, ettei syyl­li­syy­destä jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä.

Kahdesta rik­ko­mi­sesta sakot ja kär­si­mys­kor­vauk­set

Mies tuo­mit­tiin kahdesta lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­sesta yhteiseen 40 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen. Kuuden euron päi­vä­sa­kolla sakko oli 240 euroa. Lisäksi hänelle mää­rät­tiin 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 80 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia valtiolle.

Naiselle miehen on mak­set­tava ensim­mäi­sestä teosta 350 euroa kär­si­mys­kor­vausta vii­väs­tys­kor­koi­neen 4. syyskuuta 2025 alkaen ja toisesta teosta 250 euroa kor­koi­neen 15. syyskuuta 2025 alkaen. Asian­hoi­to­ku­luista mää­rät­tiin 50 euron korvaus, jolle kertyy vii­väs­tys­kor­koa 8. lokakuuta alkaen.

Miehen on kor­vat­tava valtiolle myös naisen avus­ta­mi­sesta maksetut 1 242,45 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 8. lokakuuta alkaen. Hänen oman avus­ta­jansa palkkio, mat­ka­ku­lut ja arvon­li­sä­vero, yhteensä 3 145,03 euroa, jäävät valtion vahin­goksi.

Tuomio on lain­voi­mai­nen.