Päijät-Hämeen kärä­jäoi­keus ratkaisi ravintola Iloisessa Karhussa Lahdessa tapah­tu­neen ampumisen, jossa mies sai kaksi luodin osumaa kes­ki­var­ta­loonsa. Luodit eivät läpäis­seet ihoa, ja vammat jäivät pin­nal­li­siksi. Oikeus katsoi uhrin sel­viy­ty­mi­sen johtuneen sat­tu­masta.

Ampuminen tapahtui 9. tou­ko­kuuta. Nykyisin 22-vuotias mies kiisti olleensa paikalla, pitä­neensä asetta hal­lus­saan tai ampu­neensa uhria.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun alussa. Asiassa oli rat­kais­tava sekä ampujan hen­ki­löl­li­syys, että se, täyttikö teko vähäi­siksi jääneistä vammoista huo­li­matta tapon yrityksen tun­nus­mer­kis­tön.

Tuoppi, kaup­pa­kuitti ja kame­ra­ku­vat yhdis­ti­vät miehen ravin­to­laan

Syyttäjän mukaan uhriin ammuttiin lähie­täi­syy­deltä ainakin kaksi laukausta .22-kalii­pe­rin luoteja käyt­tä­vällä aseella. Osumat tulivat oikeaan kylkeen ja rin­ta­ke­hän oikealle puolelle.

Uhri ja hänen puo­li­sonsa nimesivät oikeu­dessa syytetyn ampujaksi. He eivät kui­ten­kaan tunteneet tätä ennestään. Kärä­jäoi­keus piti ker­to­muk­sia uskot­ta­vina, mutta katsoi vasta oikeu­dessa tapah­tu­neen tun­nis­ta­mi­sen tar­vit­se­van tuekseen muuta näyttöä.

Itse ampu­mi­sesta ei ollut val­von­ta­ka­me­ra­tal­len­netta. Syytetyn entuu­des­taan tuntenut todistaja kuitenkin kertoi tämän olleen ravin­to­lassa, ja paikalta löy­ty­neessä tuopissa oli hänen sor­men­jäl­kiään.

Oikeus vertasi syytetyn ulkonäköä kaupan ja ravin­to­lan kame­ra­ku­viin. Kaupassa tehdyt ostokset oli maksettu hänen pank­ki­kor­til­laan, ja samat ostokset näkyivät myöhemmin ravin­to­lan baa­ri­tis­kille luo­vu­tet­tuina. Näiden tietojen perus­teella oikeus katsoi hänen olleen paikalla tekoai­kaan.

Pois­tu­mi­sauto vahvisti näyttöä ampujasta

Sor­men­jäl­kiä sisäl­tä­nyt tuoppi löytyi siitä kohdasta pöytää, jossa ampuja oli uhrin ja tämän puolison mukaan istunut. Miestä tuntenut todistaja osoitti oikeu­dessa toisen istu­ma­pai­kan. Oikeus piti hänen ker­to­mus­taan tältä osin epä­sel­vänä ja muut­tu­neena eikä antanut sille rat­kai­se­vaa mer­ki­tystä.

Toinen todistaja oli nähnyt aseen kanssa liik­ku­neen henkilön poistuvan autolla ja kuvannut auton. Ajoneuvo kuului syytetyn isoisälle. Kame­ra­ku­vien perus­teella syytetty oli saapunut samalla autolla paikalle, ja autosta löytyi myös hänen DNA:taan.

Kärä­jäoi­keus katsoi kame­ra­ku­vien, todis­ta­jan­ker­to­mus­ten ja teknisen näytön muo­dos­ta­van koko­nai­suu­den, jonka perus­teella ampujan hen­ki­löl­li­syy­destä ei jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä.

Puolustus vetosi aseen heikkoon tehoon

Mies kiisti ensi­si­jai­sesti koko ampumisen. Tois­si­jai­sesti puolustus katsoi, ettei teko voinut olla tapon yritys, koska vammojen perus­teella aseella ei olisi voinut aiheuttaa kuo­let­ta­via vammoja. Puo­lus­tuk­sen mukaan ampuja oli tiennyt aseen omi­nai­suu­det.

Ampuma-asetta ei löydetty. Kes­kus­ri­kos­po­lii­sin tut­ki­muk­sissa tapah­tu­ma­pai­kan luodit todettiin kuitenkin ampuma-aseissa käy­tet­tä­viksi luodeiksi. Aseen tarkkaa tyyppiä tai omi­nai­suuk­sia ei voitu selvittää.

Oikeus ei pitänyt uskot­ta­vana väitettä, että ampuja olisi voinut var­muu­della tietää aseen olevan kyke­ne­mä­tön aiheut­ta­maan kuolemaa. Syytetty kiel­täy­tyi tulemasta kuulluksi eikä sel­vit­tä­nyt tarkemmin väit­teensä perus­teita.

Kärä­jäoi­keus painotti osumien tulleen rinnan ja kyljen alueelle elin­tär­kei­den elinten kohdalle. Lyhyt ampu­mae­täi­syys huomioon ottaen tekijän oli oikeuden mukaan täytynyt pitää kuolemaa tekonsa varsin toden­nä­köi­senä seu­rauk­sena. Teko kat­sot­tiin tapon yri­tyk­seksi.

Luvat­to­man aseen pitäminen mukana ravin­to­lassa ja sen käyt­tä­mi­nen ampu­mi­seen muiden asiak­kai­den keskellä täyttivät myös törkeän ampuma-ase­ri­kok­sen tun­nus­mer­kis­tön. Ran­gais­tusta arvioi­des­saan oikeus piti tekoa vaa­ral­li­sena ja yllät­tä­vänä, mutta huomioi vammojen vähäi­syy­den ja sen, ettei suun­ni­tel­mal­li­suu­desta ollut viitteitä.

Ravintola-ampu­mi­sesta neljä vuotta ja kymmenen kuukautta vankeutta

Kärä­jäoi­keus tuomitsi Anton Kalervo Salmelan tapon yri­tyk­sestä ja törkeästä ampuma-ase­ri­kok­sesta yhteiseen neljän vuoden ja kymmenen kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen. Ran­gais­tuk­seen mer­kit­tiin vapau­den­me­ne­ty­saika 20. tou­ko­kuuta–1. syyskuuta.

Mies mää­rät­tiin pidet­tä­väksi edelleen van­git­tuna ran­gais­tuk­sen täy­tän­töön­pa­non alka­mi­seen tai uuteen mää­räyk­seen asti. Yhtey­den­pi­don rajoi­tuk­set pois­tet­tiin tuo­mio­päi­västä lukien.

Uhrille mää­rät­tiin kor­vat­ta­vaksi kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta 700 euroa, kär­si­myk­sestä 3 500 euroa ja vau­rioi­tu­neista vaat­teista 60 euroa. Yhteensä 4 260 euron kor­vauk­selle on mak­set­tava vii­väs­tys­kor­koa 9. tou­ko­kuuta alkaen.

Lisäksi mies vel­voi­tet­tiin maksamaan 120 euron riko­suh­ri­maksu, 134,90 euroa todis­te­lu­ku­luja ja 20 euroa lää­kä­rin­to­dis­tus­ku­luja. Hänen on kor­vat­tava valtiolle myös uhrin avus­ta­mi­sesta maksetut 5 224,98 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 2. lokakuuta alkaen. Oma puolustus maksoi 6 400,27 euroa, joka jäi valtion mak­set­ta­vaksi.

Mies on ilmoit­ta­nut tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon.