Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa eläin­suo­je­lu­ri­kosta. Rikos tapahtui Loimaan Alas­ta­rolla 21. syyskuuta 2022 ja 12. jou­lu­kuuta 2023 välisenä aikana. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion 27. elokuuta.

Syyttäjä vaati eläin­ten­pi­to­kiel­toa

Rikok­sesta epäiltiin 83-vuotiasta naista. Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta eläin­suo­je­lu­ri­kok­sesta ja tois­si­jai­sesti eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­sesta.

Lisäksi syyttäjä vaati naisen vel­voit­ta­mista kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set ja maksamaan 80 euron riko­suh­ri­mak­sun. Syyttäjä vaati myös vähintään kahden vuoden eläin­ten­pi­to­kiel­toa sekä naisen omis­ta­mien tai pitämien eläinten tuo­mit­se­mista valtiolle mene­te­tyiksi.

Eläinten oloissa havait­tiin lukuisia puutteita

Syyttäjän mukaan Kanniston kotie­läin­ti­lalla tehdyissä eläin­suo­je­lu­tar­kas­tuk­sissa havait­tiin puutteita eläinten ravin­non­saan­nissa, juo­ma­ve­dessä, pito­paik­ko­jen puh­tau­dessa ja olo­suh­teissa, lii­kun­nan­tar­peen täyt­tä­mi­sessä sekä sairaiden eläinten hoidossa.

Yhtä kania pidettiin yksin umpi­sei­näi­sessä kar­si­nassa, jossa se ei nähnyt ympä­ril­leen eikä voinut olla teke­mi­sissä muiden kanien kanssa. Kyyh­kys­tar­han matala ja osittain not­kah­ta­nut katto puo­les­taan esti lintuja len­tä­mästä kunnolla.

Emokissan ja sen pentujen kar­si­nassa oli beto­ni­lat­tia ilman kui­vi­ketta tai muuta läm­mi­kettä. Myö­hem­mässä tar­kas­tuk­sessa kis­sa­huo­neen läm­pö­ti­laksi mitattiin 11 astetta ja ilmassa havait­tiin runsaasti ammo­niak­kia.

Syyttäjän mukaan lampaille ei ollut riit­tä­västi ravintoa eikä kuivaa makuu­paik­kaa tai sääsuojaa. Tar­kas­tuk­sissa lampaat todettiin laihoiksi. Myös nautojen suo­ja­ka­tok­sesta puuttui riittävä puhdas ja kuiva makuutila.

Puutteita havait­tiin useilla tar­kas­tus­ker­roilla, vaikka naiselle oli annettu neuvoja ja mää­räyk­siä niiden kor­jaa­mi­seksi.

Nainen myönsi eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­sen

Nainen kiisti eläin­suo­je­lu­ri­kok­sen mutta myönsi syyl­lis­ty­neensä lie­vem­pään eläin­suo­je­lu­rik­ko­muk­seen. Hän myönsi suurimman osan tar­kas­tuk­sissa havai­tuista puut­teista sekä sen, ettei ollut valvonut eläinten hyvin­voin­tia ja olo­suh­teita riittävän usein.

Nainen kiisti kuitenkin aiheut­ta­neensa eläimille kipua tai kär­si­mystä. Hän kiisti myös toi­mi­neensa tahal­li­sesti tai törkeän huo­li­mat­to­masti.

Naisen mukaan päävastuu eläinten hyvin­voin­nista oli ollut toisella eläin­ten­pi­tä­jällä. Hän katsoi oman vastuunsa rajoit­tu­neen eläin­ten­hoi­ta­jien ohjeis­ta­mi­seen ja val­vo­mi­seen.

Eläimiä tuli tilalle enemmän kuin oli tarkoitus

Nainen kertoi aiko­neensa vähentää tilan eläin­mää­rää. Koro­na­pan­de­mian jälkeen ihmiset olivat kuitenkin tuoneet eläimiä tilalle, eikä hän ollut osannut kiel­täy­tyä niiden vas­taa­not­ta­mi­sesta.

Säh­kö­lin­ja­töi­den vuoksi laitumia oli jouduttu purkamaan, mutta uusien raken­ta­mi­seen ei ollut riittänyt rahaa. Nainen oli samalla hoitanut ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sesti muis­ti­sai­rasta puo­li­soaan, minkä vuoksi aika oli ollut hänelle hen­ki­sesti raskasta.

Nainen kertoi luot­ta­neensa pal­kat­tuun eläin­ten­hoi­ta­jaan eikä ollut ryhtynyt tekemään sään­nöl­li­siä tar­kas­tuk­sia. Hän oli lukenut eläin­suo­je­lu­tar­kas­tus­ten ker­to­muk­sia kiireessä, mutta ei ollut aina palannut niihin myöhemmin.

Vastuu eläimistä kuului myös naiselle

Kärä­jäoi­keus katsoi naisen olleen vastuussa eläimistä ja niiden hyvin­voin­nista. Hän omisti osan tilaa pitä­neestä maa­ta­lou­syh­ty­mästä, asui tilalla ja vastasi eläinten hoidosta, pito­paik­ko­jen raken­teista sekä eläin­ten­hoi­ta­jien työn val­vo­mi­sesta.

Oikeuden mukaan nainen oli pitkään toi­mi­neena maa­ti­lay­rit­tä­jänä rikkonut keskeistä huo­lel­li­suus­vel­vol­li­suut­taan. Tilalla oli suuri määrä eläimiä, joiden hoidosta vastasi pääa­siassa vain yksi työn­te­kijä.

Nainen ei ollut ryhtynyt valvomaan eläinten hyvin­voin­tia, vaikka puut­teista oli kerrottu hänelle tois­tu­vasti. Kärä­jäoi­keu­den mukaan hän otti tietoisen riskin siitä, että eläimille aiheu­tuisi kär­si­mystä.

Kaneille, linnuille ja muille eläimille aiheutui kär­si­mystä

Oikeus katsoi yksin pidet­ty­jen kanien kärsineen sosiaa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen ja ympä­ris­tön näkemisen puut­tu­mi­sesta. Kyyhkyset eivät voineet toteuttaa len­tä­mi­sen tar­vet­taan matalassa tarhassa.

Emo­kis­salle ja pennuille aiheutui kär­si­mystä pit­kit­ty­neestä kyl­myy­destä. Kis­sa­huo­neen kylmyyden ja huonon ilman kat­sot­tiin aiheut­ta­neen eläimille kipua ja kär­si­mystä.

Lampaat olivat saaneet liian vähän ravintoa, ja niiltä puut­tui­vat puhdas ja kuiva makuu­paikka sekä asian­mu­kai­nen sääsuoja. Myös nautojen makuuo­lo­suh­teissa oli puutteita.

Kärä­jäoi­keus hylkäsi osan syyttäjän esit­tä­mistä yksit­täi­sistä väit­teistä, koska lai­min­lyön­tiä tai eläimille aiheu­tu­nutta kär­si­mystä ei niiden osalta osoitettu. Koko­nai­suu­tena naisen kat­sot­tiin kuitenkin mene­tel­leen törkeän huo­li­mat­to­masti.

Oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­vaa­ti­mus hylättiin

Nainen vaati valtiota kor­vaa­maan oikeu­den­käyn­ti­ku­lunsa. Hänen mukaansa oikeu­den­käynti oli ollut tarpeeton, koska hän oli jo hyväk­sy­nyt 264 euron sak­ko­vaa­ti­muk­sen ja maksanut summan.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan syyttäjä ei ollut vah­vis­ta­nut poliisin antamaa sak­ko­vaa­ti­musta, joten nainen ei ollut saanut samasta teosta aikai­sem­paa ran­gais­tusta. Hänen oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­vaa­ti­muk­sensa hylättiin.

840 euroa sakkoa ja viiden vuoden eläin­ten­pi­to­kielto

Kärä­jäoi­keus tuomitsi naisen eläin­suo­je­lu­ri­kok­sesta 30 päi­vä­sak­koon. Yhden päi­vä­sa­kon määrä oli 28 euroa, joten mak­set­ta­vaa kertyi 840 euroa.

Nainen mää­rät­tiin eläin­ten­pi­to­kiel­toon 26. elokuuta 2031 saakka. Kieltoa on nou­da­tet­tava muu­tok­sen­hausta huo­li­matta.

Naisen mah­dol­li­sesti omistamat tai pitämät eläimet mää­rät­tiin valtiolle mene­te­tyiksi. Hänelle annettiin mah­dol­li­suus myydä tai muuten luovuttaa eläimet 10. syyskuuta mennessä. Muiden omistamat eläimet voidaan noutaa samaan päivään mennessä.

Nainen vel­voi­tet­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 139,50 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Tyy­ty­mät­tö­myy­destä saa ilmoittaa 3. syyskuuta mennessä.