Kymen­laak­son kärä­jäoi­keus ratkaisi lapsen sek­suaa­lista hyväk­si­käyt­töä koskeneen asian, jossa teini-ikäinen poika teki lasta kohtaan sek­suaa­li­sia tekoja Haminassa vuosina 2018–2020. Lapsi kertoi tapah­tu­mista ensim­mäi­sen kerran sai­raa­lassa kesä­kuussa 2023. Äidin tuolloin kuvaamaa videota käy­tet­tiin myöhemmin oikeu­dessa todis­teena.

Nykyisin 22-vuotias mies oli tekojen aikaan 15–16-vuotias ja uhri 8–10-vuotias. He tunsivat toisensa ennestään ja viettivät aikaa yhdessä.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Lapsi kertoi kos­ket­te­lusta yhteisten peli­het­kien aikana

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta nuorena henkilönä tehdystä lapsen sek­suaa­li­sesta hyväk­si­käy­töstä. Syytteen mukaan mies kos­ket­teli lasta sek­suaa­li­sesti vaat­tei­den päältä ja teki muitakin sek­suaa­li­sia tekoja useilla eri kerroilla mar­ras­kuun 2018 ja syyskuun 2020 välisenä aikana.

Lapsen kertoman mukaan kos­ket­te­lua tapahtui muun muassa video­pe­lien pelaa­mi­sen yhtey­dessä vastaajan kotona. Hän ei aluksi ymmär­tä­nyt tapah­tu­mia eikä tiennyt, miten niihin pitäisi reagoida. Myöhemmin häntä hävetti ja pelotti, ettei häntä uskot­taisi.

Lapsi kertoi myös vastaajan kiel­tä­neen puhumasta tapah­tu­mista muille. Vastaaja ei muistanut tällaista kes­kus­te­lua. Puolustus kiinnitti oikeu­dessa huomiota siihen, ettei ker­to­mis­kielto ollut tullut esiin lapsen polii­si­kuu­lus­te­lussa.

Mies myönsi yhden kos­ket­te­lun ja vetosi nuoreen ikäänsä

Mies myönsi kos­ket­ta­neensa lasta kerran vaat­tei­den päältä syys­kuussa 2020. Hän sanoi toi­mi­neensa hetken mie­li­joh­teesta ja kiisti tavoi­tel­leensa sek­suaa­lista tyy­dy­tystä.

Muista tapah­tu­mista mies kertoi lähinnä, ettei muistanut niitä. Hän piti joitakin tekoja mah­dol­li­sina, mutta katsoi niiden ajoit­tu­neen aikaan ennen hänen 15-vuo­tis­päi­väänsä ja riko­soi­keu­del­li­sen vastuun alkamista. Hänen mukaansa kyse oli yksit­täi­sistä tilan­teista.

Mies pyysi jättämään hänet ran­gais­tuk­seen tuo­mit­se­matta tai mää­rää­mään vähim­mäis­ran­gais­tusta lievemmän seu­raa­muk­sen. Hän vetosi nuoreen ikäänsä, ymmär­tä­mät­tö­myy­teen, har­kit­se­mat­to­muu­teen ja tapah­tu­mista kulu­nee­seen pitkään aikaan.

Oikeus piti lapsen ker­to­musta joh­don­mu­kai­sena

Kärä­jäoi­keus piti lapsen ker­to­musta loogisena ja yksi­tyis­koh­tai­sena. Vaikka tarkkojen ajan­koh­tien muis­ta­mi­nen oli vaikeaa, lapsi pystyi sijoit­ta­maan tapah­tu­mia syyt­teessä mai­nit­tuun aikaan muun muassa koulun aloit­ta­mi­sen ja vastaajan eri asuntojen perus­teella.

Äidin kertomus ja kir­jal­li­nen näyttö tukivat oikeuden mukaan lapsen ker­to­musta. Oikeus kuitenkin erotti toi­sis­taan lapsen ker­to­muk­sen ja siitä myöhemmin tehdyt kir­jauk­set: sairaalan ilmoitus perustui lapsen kertomaan, eikä se yksin osoit­ta­nut tekoja. Myöskään lää­kä­rin­lau­sunto ei yksi­se­lit­tei­sesti vah­vis­ta­nut sek­suaa­li­ri­kosta eikä sulkenut sitä pois.

Vastaajan kertomus jäi oikeuden mukaan suppeaksi ja epä­var­maksi. Myös hänen esi­tut­kin­nassa antamansa vas­tauk­set tukivat osittain syytettä. Oikeus ei pitänyt uskot­ta­vana selitystä, jonka mukaan yhtä tekoa lukuun ottamatta kaikki muut mah­dol­li­set teot olisivat tapah­tu­neet ennen hänen 15-vuo­tis­päi­väänsä.

Kärä­jäoi­keus katsoi syytteen näy­te­tyksi. Ran­gais­tusta arvioi­des­saan se huomioi, ettei lähes kahden vuoden ajanjakso tar­koit­ta­nut sään­nöl­li­sesti tois­tu­nutta hyväk­si­käyt­töä, vaan ajoit­tai­sia tekoja.

Hyväk­si­käy­töstä ehdol­lista vankeutta ja kor­vauk­set uhrille

Mies tuo­mit­tiin nuorena henkilönä tehdystä lapsen sek­suaa­li­sesta hyväk­si­käy­töstä viiden kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 25. syyskuuta 2028. Tuomioon mer­kit­tiin vapau­den­me­ne­ty­saika 18.–20. elokuuta.

Oikeus otti huomioon tekijän alai­käi­syy­den, mutta ei löytänyt perus­teita jättää häntä ran­kai­se­matta tai alittaa ran­gais­tu­sas­teik­koa. Valvontaa ei määrätty, koska työssä käyvän miehen elä­män­ti­lanne vaikutti olevan kunnossa eikä hänellä ollut rikos­re­kis­te­ri­mer­kin­töjä.

Uhrille mies mää­rät­tiin maksamaan kär­si­myk­sestä 1 600 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 12. syyskuuta 2020 lukien sekä asian­hoi­to­ku­luista 200 euroa. Tätä suurempi kär­si­mys­kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin.

Lisäksi miehen mak­set­ta­viksi tulivat 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 354,70 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia. Uhrin kolmelle avus­ta­jalle valtion varoista maksetut 451,80 euroa, 1 920,15 euroa ja 903,60 euroa hänet vel­voi­tet­tiin kor­vaa­maan valtiolle vii­väs­tys­kor­koi­neen kuukauden kuluttua tuomion anta­mi­sesta.

Miehen oman puo­lus­ta­jan palkkio, mat­ka­ku­lut ja arvon­li­sä­vero olivat yhteensä 3 936,94 euroa. Ne mak­set­tiin valtion varoista, ja mies mää­rät­tiin kor­vaa­maan valtiolle 20 prosentin oma­vas­tuuo­suu­tena 787,39 euroa.