Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 30-vuotiaan miehen 70 päivän ehdol­li­seen van­keu­teen kahdesta törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta.

Mies ajoi hen­ki­löau­toa päih­ty­neenä Teuvalla kaksi kertaa yhden viikon aikana hei­nä­kuussa 2021. Ensim­mäi­sen ajon jälkeen hänen verensä alko­ho­li­pi­toi­suu­deksi mitattiin 1,71 promillea. Toisella kerralla pitoisuus oli 1,31 promillea ja ajo päättyi auton suis­tu­mi­seen ojaan.

Mies oli rikosten tapah­tu­ma­het­kellä 25-vuotias.

Ensim­mäi­sellä kerralla alko­ho­li­pi­toi­suus oli 1,71 promillea

Ensim­mäi­nen törkeä rat­ti­juo­pu­mus tapahtui Teuvalla sun­nun­taina 11. hei­nä­kuuta 2021.

Syyttäjän mukaan mies kuljetti hen­ki­löau­toa yleisillä teillä nau­tit­tuaan alkoholia. Hänen verensä alko­ho­li­pi­toi­suus oli ajon jälkeen 1,71 promillea.

Syyttäjä katsoi olo­suh­tei­den olleen sellaiset, että ajo oli omiaan aiheut­ta­maan vaaraa toisen tur­val­li­suu­delle.

Esi­tut­kinta aloi­tet­tiin 3. syyskuuta 2021 ja syyte nos­tet­tiin 16. syyskuuta 2021.

Uusi rat­ti­juo­pu­mus tapahtui viikon kuluttua

Toinen törkeä rat­ti­juo­pu­mus tapahtui sun­nun­taina 18. hei­nä­kuuta 2021 Luo­van­tiellä Teuvalla.

Mies kuljetti jälleen hen­ki­löau­toa alkoholin vai­ku­tuk­sen alaisena. Hänen verensä alko­ho­li­pi­toi­suus oli ajon aikana 1,31 promillea.

Mies oli tuolloin ajo­kiel­lossa ja ajoi ilman vaa­dit­ta­vaa ajo-oikeutta. Hän menetti Luo­van­tiellä hen­ki­löau­ton hallinnan, minkä seu­rauk­sena auto suistui kul­ku­suun­nas­saan tien oikealle puolelle ojaan.

Syyttäjän mukaan miehen ajo oli omiaan aiheut­ta­maan vaaraa toisen tur­val­li­suu­delle.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta neljästä rikok­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta kahdesta törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta, kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mista oikeu­detta koskeva vaatimus perustui siihen, että mies ajoi jäl­kim­mäi­sellä kerralla ajo­kiel­lon aikana ilman vaa­dit­ta­vaa ajo-oikeutta.

Lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mista koskevan syytteen mukaan mies laiminlöi olo­suh­tei­den edel­lyt­tä­män huo­lel­li­suu­den ja varo­vai­suu­den, menetti autonsa hallinnan ja suistui ojaan.

Syyttäjä vaati lisäksi miehen vel­voit­ta­mista kor­vaa­maan valtiolle ensim­mäi­sen teon päih­de­tut­ki­mus­ku­luina 74,16 euroa ja toisen teon päih­de­tut­ki­mus­ku­luina 87 euroa.

Syyttäjä vaati myös 80 euron riko­suh­ri­mak­sua kummankin törkeän rat­ti­juo­pu­muk­sen perus­teella. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman van­keus­ran­gais­tuk­sen tai mah­dol­li­sen sak­ko­ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä määrää.

Vastaaja tunnusti teot esi­tut­kin­nassa

Vastaaja oli haastettu istun­to­kä­sit­te­lyyn sillä uhalla, että asia voitiin ratkaista hänen pois­sao­los­taan huo­li­matta. Hän ei saapunut istuntoon, mutta hänen oikeu­del­li­nen avus­ta­jansa esitti kärä­jäoi­keu­delle ran­gais­tuk­sen lie­ven­tä­mistä koskevan pyynnön.

Mies oli tun­nus­ta­nut molemmat törkeät rat­ti­juo­pu­muk­set esi­tut­kin­nassa. Kärä­jäoi­keu­den mukaan tun­nus­tus­ten oikeel­li­suutta ei ollut syytä epäillä, ja niitä tuki asiassa esitetty kir­jal­li­nen todistelu.

Miehen avustaja pyysi ottamaan ran­gais­tusta lie­ven­tä­vänä seikkana huomioon sen, että tapah­tu­mista ja esi­tut­kin­nasta oli ehtinyt kulua oikeu­den­käyn­tiin mennessä noin viisi vuotta.

Avustajan mukaan mies oli myös toipunut vakavasta alko­ho­lion­gel­masta. Hän työs­ken­teli oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sessa ja oli val­mis­tu­massa pian.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei kerrota, miksi mies lähti kum­mal­la­kaan kerralla kul­jet­ta­maan autoa päih­ty­neenä. Vakava alko­ho­lion­gelma tuotiin esille hänen elä­män­ti­lan­net­taan ja myöhempää rai­tis­tu­mis­taan koskevana taus­ta­tie­tona.

Oikeus ei lie­ven­tä­nyt ran­gais­tusta käsit­te­lyn keston vuoksi

Kärä­jäoi­keus ei hyväk­sy­nyt asian pitkää käsit­te­lyai­kaa ran­gais­tusta lie­ven­tä­väksi perus­teeksi.

Oikeuden mukaan esi­tut­kin­nat aloi­tet­tiin suh­teel­li­sen pian tekojen jälkeen ja syytteet nos­tet­tiin pian esi­tut­kin­to­jen val­mis­tut­tua.

Kärä­jäoi­keu­den tie­to­jär­jes­tel­mään mer­kit­ty­jen tietojen mukaan miestä yri­tet­tiin haastaa vuosien 2021 ja 2026 välisenä aikana lukuisia kertoja siinä onnis­tu­matta. Hänestä tehtiin samalla ajan­jak­solla myös useita etsin­tä­kuu­lu­tus­pyyn­töjä haas­ta­mista varten.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei asian käsit­te­lyn vii­väs­ty­mi­nen johtunut vira­no­mai­sen toi­min­nasta. Käsit­te­lyn kestoa ei tämän vuoksi otettu huomioon ran­gais­tusta lie­ven­tä­vänä seikkana.

Myöskään tun­nus­ta­mi­selle ei annettu ran­gais­tuk­sen mit­taa­mi­sessa mer­kit­tä­vää pai­noar­voa. Oikeuden mukaan kir­jal­li­nen todistelu olisi joka tapauk­sessa osoit­ta­nut miehen syyl­lis­ty­neen tör­kei­siin rat­ti­juo­pu­muk­siin, eikä tun­nus­ta­mi­nen ollut olen­nai­sesti nopeut­ta­nut vira­no­mais­ten työtä.

Kärä­jäoi­keus otti kuitenkin huomioon miehen myön­tei­sen elä­män­muu­tok­sen, rai­tis­tu­mi­sen ja hakeu­tu­mi­sen oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­seen.

Kaksi syytettä hylättiin van­hen­tu­neina

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen syyt­tei­den mukai­sesti kahteen törkeään rat­ti­juo­pu­muk­seen.

Sen sijaan kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mista oikeu­detta ja lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mista koskevat syytteet hylättiin.

Hyl­kää­mi­nen ei perus­tu­nut siihen, ettei­vätkö syyt­teissä kuvatut tapah­tu­mat olisi voineet tapahtua. Syy­teoi­keus oli van­hen­tu­nut, koska tekojen tapah­tu­mi­sesta oli ehtinyt kulua yli kaksi vuotta ennen haasteen tie­dok­sian­toa.

Ran­gais­tuk­seksi 70 päivää ehdol­lista vankeutta

Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen kahdesta törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta yhteiseen 70 päivän van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Van­keus­ran­gais­tus mää­rät­tiin ehdol­li­seksi. Koeaika päättyy 18. elokuuta 2028.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan ehdol­li­nen vankeus oli mah­dol­li­nen, koska miehellä ei ollut aikai­sem­pia rikos­re­kis­te­ri­mer­kin­töjä eivätkä tekojen luonne tai hänen syyl­li­syy­tensä edel­lyt­tä­neet ehdot­to­man van­keus­ran­gais­tuk­sen mää­rää­mistä.

Oikeus piti ehdol­lista vankeutta yksinään riit­tä­mät­tö­mänä seu­raa­muk­sena. Sen vuoksi miehelle mää­rät­tiin ehdol­li­sen vankeuden lisäksi 40 päi­vä­sa­kon oheis­sakko.

Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 11 euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi yhteensä 440 euroa.

Miehen mak­set­ta­vaksi mää­rät­tiin yhteensä 681,16 euroa

Kärä­jäoi­keus määräsi miehen maksamaan valtiolle yhden 80 euron riko­suh­ri­mak­sun.

Lisäksi hänen on kor­vat­tava valtiolle päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia 74,16 euroa ja 87 euroa eli yhteensä 161,16 euroa.

Oheis­sakko, riko­suh­ri­maksu ja päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­set ovat yhteensä 681,16 euroa.

Syyttäjä oli vaatinut erillistä 80 euron riko­suh­ri­mak­sua kummankin törkeän rat­ti­juo­pu­muk­sen perus­teella, mutta tuo­mio­lau­sel­maan mer­kit­tiin yksi 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Ajokielto määräytyy pro­mil­le­jen eikä oheis­sa­kon perus­teella

Kärä­jäoi­keu­den tuomiossa ei määrätty ajo­kiel­lon täs­mäl­listä pituutta. Ajo­kiel­lon ratkaisee poliisi eril­li­sessä ajo­kiel­toa­siassa, eikä tuo­mioa­sia­kir­jasta ilmene poliisin tekemän päätöksen sisältöä.

Miehelle määrätty 40 päi­vä­sa­kon oheis­sakko ei tässä tapauk­sessa määritä ajo­kiel­lon ohjeel­lista pituutta. Koska molemmat törkeät rat­ti­juo­pu­muk­set johtuivat pel­käs­tään alko­ho­lista, poliisin ajo­kiel­to­tau­lu­kossa kesto arvioi­daan veren alko­ho­li­pi­toi­suu­den perus­teella.

Ensim­mäi­sen teon 1,71 promillen alko­ho­li­pi­toi­suus kuuluu tau­lu­kossa välille 1,50–1,99 promillea. Ensi­ker­ta­lai­sen ajo­kiel­lon normaali kesto on tällöin kahdeksan kuukautta ja ohjeel­li­nen vaih­te­lu­väli kuudesta kymmeneen kuukautta.

Toisen teon 1,31 promillen alko­ho­li­pi­toi­suus kuuluu välille 1,20–1,49 promillea. Mies oli viikkoa aikai­sem­min syyl­lis­ty­nyt törkeään rat­ti­juo­pu­muk­seen, joten poliisin taulukon mää­ri­tel­mää soveltaen hän kuuluu jäl­kim­mäi­sen teon osalta Uusija B -ryhmään. Sen nor­maa­li­pi­tui­nen ajokielto on yksi vuosi ja kaksi kuukautta. Ohjeel­li­nen vaih­te­lu­väli on yhdestä vuodesta yhteen vuoteen ja neljään kuu­kau­teen.

Kyse on kuitenkin kahdesta eril­li­sestä ajo­kiel­to­ri­kok­sesta, joten ajo­kiel­lon täs­mäl­listä koko­nais­pi­tuutta ei voi päätellä suoraan yhdestä tau­luk­ko­ri­vistä. Poliisin mukaan kestoon vai­kut­ta­vat rikosten vaka­vuu­den ja aikai­sem­pien ajo­kiel­to­ri­kos­ten lisäksi muun muassa ajo­kiel­lon vai­ku­tuk­set toi­meen­tu­loon ja vält­tä­mät­tö­mään liik­ku­mi­seen.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei myöskään ilmene, kuinka pitkään mies oli tekojen jälkeen väliai­kai­sessa ajo­kiel­lossa tai miten tämä aika otetaan huomioon lopul­li­sessa ajo­kiel­to­pää­tök­sessä.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa elokuussa

Rikosasia tuli vireille Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keu­dessa 16. syyskuuta 2021.

Asia käsi­tel­tiin istun­to­kä­sit­te­lyssä vastaajan pois­sao­losta huo­li­matta. Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa tiistaina 18. elokuuta. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä istun­to­päi­vää.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 25. elokuuta. Mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä ilmoit­ta­neen on toi­mi­tet­tava vali­tuk­sensa vii­meis­tään 17. syyskuuta. Vas­ta­va­li­tuk­sen mää­rä­päivä on 1. lokakuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei vielä ilmene, ilmoi­te­taanko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä.