Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa rat­ti­juo­pu­musta, törkeää rat­ti­juo­pu­musta, neljää kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mista oikeu­detta ja kahta huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kosta. Teot tapah­tui­vat Tam­pe­reella 16. syyskuuta 2025 sekä 2., 4. ja 10. hel­mi­kuuta. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun puo­li­vä­lin paik­keilla.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta kah­dek­sasta rikok­sesta

Rikok­sista epäiltiin 25-vuotiasta miestä. Hän oli syys­kuussa tehtyjen rikosten aikaan 24-vuotias.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta rat­ti­juo­pu­muk­sesta, törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta, neljästä kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta ja kahdesta huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kok­sesta.

Lisäksi syyttäjä vaati miestä maksamaan valtiolle 120 euron riko­suh­ri­mak­sun, yhteensä 307 euroa päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia ja valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Syyttäjä vaati miehen aikai­sem­man saman­kal­tai­sen rikol­li­suu­den huo­mioi­mista ran­gais­tusta koven­ta­vana perus­teena rat­ti­juo­pu­muk­sissa ja ajo-oikeu­detta aja­mi­sissa.

Syyttäjän mukaan mies ajoi syys­kuussa hen­ki­löau­tolla Tampereen Ato­mi­ka­dulla ilman ajo-oikeutta. Hänen verensä alko­ho­li­pi­toi­suus oli ajon jälkeen 0,64 promillea.

Miehen verestä todettiin lisäksi muun muassa kokaiinia, tet­ra­hyd­ro­kan­na­bi­no­lia, alp­rat­so­laa­mia, diat­se­paa­mia, nor­diat­se­paa­mia ja pre­ga­ba­lii­nia. Hänellä ei ollut huu­mau­sai­neiksi luo­ki­tel­ta­vien lää­keai­nei­den käyt­tä­mi­seen oikeut­ta­via lää­ke­mää­räyk­siä.

Helmikuun 2. päivänä mies ajoi hen­ki­löau­tolla Tampereen Pispalan val­ta­tiellä ilman ajo-oikeutta. Hänen verensä alko­ho­li­pi­toi­suus oli ajon jälkeen 1,65 promillea, ja verestä todettiin myös pre­ga­ba­lii­nia. Tiellä oli ajon aikana muuta lii­ken­nettä.

Mies ajoi samalla autolla ilman ajo-oikeutta Pispalan val­ta­tiellä uudelleen 4. hel­mi­kuuta. Kuusi päivää myöhemmin hän ajoi ilman ajo-oikeutta Tampereen Juvan­ka­dulla.

Mies kiisti ajaneensa ensim­mäi­sellä kerralla

Mies kiisti syys­kuussa tapah­tu­neen rat­ti­juo­pu­muk­sen ja kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sen oikeu­detta. Hänen mukaansa hän ei ollut kul­jet­ta­nut autoa.

Mies myönsi kuitenkin käyt­tä­neensä syyt­teessä lue­tel­tuja huu­mau­sai­neita ja lää­keai­neita. Hän tunnusti myös kaikki hel­mi­kuussa tehdyt rikokset.

Mies vastusti aikai­sem­man rikol­li­suu­tensa käyt­tä­mistä ran­gais­tuk­sen koven­ta­mis­pe­rus­teena. Hän hyväksyi päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia koskevat vaa­ti­muk­set.

Kärä­jäoi­keus katsoi poliisin seu­ran­neen autoa kat­kea­matta

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehen veressä olleet alkoholi ja muut aineet olivat rii­dat­to­mia. Rat­kais­ta­vana oli, oliko juuri mies kul­jet­ta­nut autoa syys­kuussa.

Todis­ta­jana kuullun poliisin mukaan partion näköyh­teys autoon ei katkennut ajon ja pysäh­ty­mi­sen välillä. Poliisi tunsi miehen entuu­des­taan ja näki hänen nousevan autosta. Paikalla ei ollut muita hen­ki­löitä.

Kärä­jäoi­keus piti poliisin ker­to­musta riit­tä­vänä näyttönä siitä, että mies oli kul­jet­ta­nut autoa.

Mies oli tun­nus­ta­nut hel­mi­kuussa tehdyt rikokset. Hänen tun­nus­tus­taan tukivat labo­ra­to­rio­lau­sun­not, eikä kärä­jäoi­keu­della ollut aihetta epäillä tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen kaikkiin kah­dek­saan rikokseen.

Ran­gais­tusta mitat­taessa oikeus hyväksyi syyttäjän vaatiman koven­ta­mis­pe­rus­teen. Mies oli aikai­sem­min syyl­lis­ty­nyt tois­tu­vasti saman­kal­tai­siin rikoksiin, mikä osoitti oikeuden mukaan ilmeistä piit­taa­mat­to­muutta lain kiel­loista ja käskyistä.

Miehelle neljä kuukautta ehdotonta vankeutta

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen kah­dek­sasta rikok­sesta yhteiseen neljän kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Anka­rim­min ran­gais­ta­vana rikoksena oikeus piti hel­mi­kuussa tehtyä törkeää rat­ti­juo­pu­musta. Van­keus­ran­gais­tus mää­rät­tiin miehen rikos­re­kis­te­rin vuoksi ehdot­to­mana.

Mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 120 euron riko­suh­ri­maksu ja yhteensä 307 euroa päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia. Muita valtiolle kor­vat­ta­via todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia ei ollut aiheu­tu­nut.

Mies ilmoitti mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon, joten tuomio ei ole lain­voi­mai­nen.