Päijät-Hämeen kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa törkeää rat­ti­juo­pu­musta, tappoa, kolmea tapon yritystä ja lii­ken­ne­pa­koa tie­lii­ken­teessä. Teot tapah­tui­vat Hei­no­lassa 6. jou­lu­kuuta 2025. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta taposta ja kolmesta tapon yri­tyk­sestä

Rikok­sista epäiltiin 30-vuotiasta miestä, joka oli teko­het­kellä 29-vuotias.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta, taposta, kolmesta tapon yri­tyk­sestä ja lii­ken­ne­paosta tie­lii­ken­teessä. Tapon yritysten vaih­toeh­toi­sina syytteinä olivat kolme vaaran aiheut­ta­mista.

Lisäksi syyttäjä vaati miehen van­git­se­mista, jos hänet tuo­mit­tai­siin yli kahden vuoden van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Miestä vaa­dit­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu, 134 euroa päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia ja 3 581,79 euroa kuo­le­man­syyn sel­vit­tä­mi­sestä. Hänen vaa­dit­tiin korvaavan myös valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Syyttäjän mukaan mies kuljetti hen­ki­löau­toa yli kahden promillen humalassa. Auto löy­det­tiin myöhemmin hylättynä Hei­nä­saa­ren­tien hiek­ka­par­kista vau­rioi­tu­neena.

Mies ohjasi auton Vir­ta­ka­dulla jal­ka­käy­tä­välle, kiihdytti ja törmäsi kovalla nopeu­della takaapäin jal­ka­käy­tä­vällä kävel­lee­seen mieheen.

Uhri pais­kau­tui auton kone­pel­lin kautta tuu­li­la­siin ja lensi sen jälkeen noin kymmenen metriä ennen katuun putoa­mista. Hänelle aiheutui lukuisia vammoja sekä kuolemaan johtaneet kal­lon­mur­tuma, kal­lon­si­säi­siä veren­vuo­toja ja rin­ta­ke­hä­vam­moja.

Syyttäjän mukaan mies yritti samalla tappaa kolme uhrin seurassa kävel­lyttä miestä. Auto ei kui­ten­kaan osunut heihin.

Tör­mäyk­sen jälkeen mies poistui paikalta pysäh­ty­mättä tai aut­ta­matta vakavasti louk­kaan­tu­nutta uhria.

Mies vetosi muis­ta­mat­to­muu­teen ja kiisti tahal­li­sen hen­ki­ri­kok­sen

Mies kiisti kaikki syytteet eikä ker­to­mansa mukaan muistanut tapah­tu­mia.

Hän kiisti ajaneensa autoa. Jos hänen kat­sot­tai­siin olleen kul­jet­taja, kyse ei hänen mukaansa ollut tahal­li­sesta hen­ki­ri­kok­sesta.

Mies kiisti myös yrit­tä­neensä tappaa kolme muuta jalan­kul­ki­jaa. Hän myönsi vaih­toeh­toi­set vaaran aiheut­ta­mi­set siinä tapauk­sessa, että hänen kat­sot­tai­siin kul­jet­ta­neen autoa.

Miehen mukaan hän ei ollut ohjannut autoa tar­koi­tuk­sel­li­sesti jal­ka­käy­tä­välle, kiih­dyt­tä­nyt jalan­kul­ki­joita kohti tai yrittänyt törmätä heihin.

Myös lii­ken­ne­pa­koa koskeva syyte kiis­tet­tiin. Miehellä ei kui­ten­kaan ollut huo­mau­tet­ta­vaa syyttäjän tapah­tu­ma­ku­vauk­seen, jos hänen kat­sot­tai­siin olleen auton kul­jet­taja.

Kärä­jäoi­keus katsoi pilk­kaa­mi­sen toimineen teon motiivina

Mies oli ennen tapah­tu­maa asioinut Maxi Grillillä. Uhrin seu­ruee­seen kuuluneet henkilöt olivat lähes­ty­neet pöydässä voi­mak­kaasti päih­ty­neenä istunutta miestä, puhuneet hänen mak­su­ta­vas­taan ja pil­kan­neet häntä.

Uhri oli kuvannut tilan­netta puhe­li­mel­laan, kunnes ravin­to­lan työn­te­kijä kielsi kuvaa­mi­sen.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen ymmär­tä­neen jou­tu­neensa pilkan ja kuvaa­mi­sen kohteeksi. Tapah­tu­mat muo­dos­ti­vat oikeuden mukaan uskot­ta­van motiivin myö­hem­mälle menet­te­lylle, vaikka ne olivat erittäin vähäinen syy vakavalle väki­val­lalle.

Jalan­kul­ki­jat pois­tui­vat ravin­to­lasta ensin. Mies lähti heidän jälkeensä noin 1-3 minuutin kuluttua.

Kärä­jäoi­keus piti miestä auton kul­jet­ta­jana

Mies oli tullut Heinolaan yksin ja poistunut ravin­to­lasta yksin. Hänen käy­tös­sään ollut auto lähti liik­keelle pian hänen pois­tu­mi­sensa jälkeen.

Vir­ta­ka­dulta löytyi autosta irron­neita osia, ja autossa oli jalan­kul­ki­jaan tör­mää­mi­seen sopivia vaurioita. Poliisi löysi auton myöhemmin läheltä paikkaa, jossa mies heräsi metsästä.

Poliisin tavoit­taessa miehen auton avaimet olivat hänen hal­lus­saan. Kärä­jäoi­keu­den mukaan vaih­toehto, jossa joku toinen henkilö olisi ajanut autoa, ei ollut uskottava.

Oikeus katsoi näy­te­tyksi, että mies kuljetti autoa ja törmäsi jalan­kul­ki­jaan.

Auto kulki jal­ka­käy­tä­vällä 51 metriä

Ren­kaan­jäl­kien ja poliisin tekemän rekonst­ruk­tion perus­teella auto kulki jal­ka­käy­tä­vällä 51 metrin matkan. Suuren osan matkasta ajolinja oli suora.

Tapah­tu­ma­paikka oli hyvin valaistu. Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehen täytyi nähdä edessään olleet jalan­kul­ki­jat ja ymmärtää ajavansa jal­ka­käy­tä­vällä.

Mies oli ennen törmäystä kyennyt hal­li­tusti käyn­nis­tä­mään auton, peruut­ta­maan pysä­köin­ti­pai­kalta ja väis­tä­mään toista ajoneuvoa. Tör­mäyk­sen jälkeen hän ohjasi auton takaisin ajo­ra­dalle, jarrutti, kääntyi ja jatkoi kovalla nopeu­della pois paikalta.

Oikeus ei pitänyt uskot­ta­vana, että mies olisi ajautunut vahin­gossa kymmenien metrien matkaksi jal­ka­käy­tä­välle ja sat­tu­malta törmännyt juuri häntä vähän aikai­sem­min pil­kan­nee­seen seu­ruee­seen kuu­lu­nee­seen henkilöön.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen ohjanneen auton tar­koi­tuk­sel­li­sesti jal­ka­käy­tä­välle ja jalan­kul­ki­joi­den suuntaan.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen tappoon

Auton nopeus oli tör­mäys­het­kellä vähintään 40 kilo­met­riä tunnissa. Mies kiihdytti jalan­kul­ki­joita kohti eikä jar­rut­ta­nut ennen törmäystä.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan näyttö ei osoit­ta­nut, että miehen nime­no­mai­sena tar­koi­tuk­sena olisi ollut tappaa uhri. Hänen tar­koi­tuk­se­naan saattoi olla uhrin pelot­te­le­mi­nen tai vahin­goit­ta­mi­nen.

Miehen täytyi kuitenkin ymmärtää, ettei selin kävel­leellä uhrilla ollut käy­tän­nössä mah­dol­li­suutta väistää. Oikeuden mukaan hänen täytyi pitää törmäystä ja uhrin kuolemaa tekonsa varsin toden­nä­köi­sinä seu­rauk­sina.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen tappoon.

Kolmea tapon yritystä koskevat syytteet hylättiin. Auto kulki jal­ka­käy­tä­vän vasem­massa reunassa, kun muut jalan­kul­ki­jat olivat keskellä ja oikealla. Oikeuden mukaan mies ei voinut pitää heihin tör­mää­mistä varsin toden­nä­köi­senä.

Mies oli kuitenkin aiheut­ta­nut heille tahallaan vakavan hengen tai terveyden vaaran. Hänet kat­sot­tiin syyl­li­seksi kolmeen vaaran aiheut­ta­mi­seen.

Miehen veren alko­ho­li­pi­toi­suus oli ajon aikana yli kaksi promillea. Hänet kat­sot­tiin syyl­li­seksi myös törkeään rat­ti­juo­pu­muk­seen ja lii­ken­ne­pa­koon tie­lii­ken­teessä.

Vakuu­tu­syh­tiö vaati yli 5 500 euroa

If Vahin­ko­va­kuu­tus vaati mieheltä 5 361,01 euroa asia­no­mis­ta­jalle mak­sa­mas­taan kor­vauk­sesta ja 200 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luista.

Mies kiisti vaa­ti­muk­sen perusteen mutta hyväksyi vaaditut määrät.

Kärä­jäoi­keus hyväksyi vakuu­tu­syh­tiön vaa­ti­muk­set koko­nai­suu­des­saan.

Mies tuo­mit­tiin yli yhdek­säksi vuodeksi van­keu­teen

Kärä­jäoi­keus tuomitsi Santtu Oskari Poutasen taposta, törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta, kolmesta vaaran aiheut­ta­mi­sesta ja lii­ken­ne­paosta yhteiseen yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Ran­gais­tuk­sesta vähen­ne­tään miehen aikai­sempi vapau­den­me­ne­tys. Hänet mää­rät­tiin heti van­git­ta­vaksi ja pas­si­tet­ta­vaksi Mikkelin vankilaan.

Mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu, 134 euroa päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia, 3 581,79 euroa kuo­le­man­syyn sel­vit­tä­mi­sestä ja 960 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Hänen on lisäksi kor­vat­tava valtiolle uhrin omaisten ja muiden asia­no­mis­ta­jien oikeu­den­käyn­tia­vus­ta­jien palk­kioita yhteensä 17 030,31 euroa.

Miehen puo­lus­ta­jille mak­set­tiin valtion varoista yhteensä 12 323,22 euroa. Nämä kus­tan­nuk­set jäivät valtion vahin­goksi.

Tuomio ei ole lain­voi­mai­nen.