Kainuun kärä­jäoi­keus tuomitsi 43-vuotiaan miehen met­säs­tys­rik­ko­muk­sesta 15 päi­vä­sak­koon.

Mies ampui metson ollessaan yksi­tyi­sellä tiellä. Hän kiisti syytteen ja kertoi ampu­neensa linnun tiealueen ulko­puo­lelta puuhun tukeutuen.

Metso ammuttiin Suo­mus­sal­mella

Met­säs­tys­rik­ko­mus tapahtui Suo­mus­sal­mella tiistaina 21. lokakuuta 2025.

Mies oli tapah­tu­ma­het­kellä luval­li­sella met­säs­tys­ret­kellä. Hän ampui metson kahdella lau­kauk­sella.

Met­säs­tys­lain mukaan met­sä­ka­na­lin­tua ei saa ampua linnun tai ampujan ollessa yksi­tyi­sellä tiellä. Asiassa ei ollut eri­mie­li­syyttä siitä, että mies ampui metson. Rat­kais­ta­vana oli, oliko hän lau­kaus­het­kellä tiea­lueella vai metsän puolella.

Mies oli rikoksen tapah­tu­ma­het­kellä 42-vuotias. Hän ehti täyttää 43 vuotta ennen tuomion antamista.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta met­säs­tys­rik­ko­muk­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta met­säs­tys­rik­ko­muk­sesta.

Syyttäjän mukaan mies ampui metson tahallaan tai huo­li­mat­to­muu­desta ollessaan yksi­tyi­sellä tiellä. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman sak­ko­ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä määrää.

Syyttäjä vaati miehen vel­voit­ta­mista kor­vaa­maan valtiolle mah­dol­li­set todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Lisäksi syyttäjä vaati miestä menet­tä­mään valtiolle vastoin met­säs­tys­la­kia ammutun metson 700 euron arvon.

Mies kertoi ampu­neensa puuhun tukeutuen

Mies kiisti syytteen.

Hänen mukaansa metso ammuttiin tiealueen ulko­puo­lelta tiealueen ulko­puo­lelle. Mies kertoi ampu­neensa linnun puuta vasten tuettuna.

Mies perusteli ker­to­mus­taan sillä, ettei tiea­lueella kasvanut yhtään puuta. Hänen mukaansa ampuminen puuhun tukeutuen ei tämän vuoksi olisi ollut mah­dol­lista tieltä.

Oikeu­dessa mies kertoi olleensa met­säs­tä­mässä alueella ja nähneensä linnun ollessaan tieuralla kaar­teessa. Lintu huomasi hänet ja hyppäsi hei­nik­koon puurajan lähei­syy­teen.

Mies kertoi perään­ty­neensä hieman ja jät­tä­neensä tavaransa mutkan taakse. Hän ampui lintua ensim­mäi­sen kerran puuhun tukeutuen, siirtyi sen jälkeen lähem­mäksi ja ampui toisen lau­kauk­sen.

Mies ei muistanut, oliko hän ylittänyt kohtia, joissa tapah­tu­ma­paik­kaa myöhemmin tutkinut koi­ra­par­tio oli liikkunut. Hän perusteli muis­ta­mat­to­muut­taan tapah­tu­masta kulu­neella ajalla.

Mies kertoi ampu­neensa metson luval­li­sen met­säs­tyk­sen yhtey­dessä havait­tuaan linnun maastossa. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei kerrota muuta syytä ampu­mi­selle.

Metsän puolelta ei löytynyt ihmisen jälkiä

Tapah­tu­ma­paik­kaa tutkineen todis­ta­jan mukaan tiellä oli ihmisen jälki ja kuusen alla näkyi verijälki.

Alueella tehtiin haju­jäl­ki­tut­ki­mus, joka kohdistui pääa­siassa tieuran ulko­puo­lelle ja syvem­mälle metsään. Tut­ki­muk­sessa ei löytynyt ihmisen jälkiä metsän puolelta.

Todis­ta­jan mukaan koira olisi varmasti havainnut, jos metsässä olisi liikkunut ihminen.

Kärä­jäoi­keus piti todis­ta­jan ker­to­musta uskot­ta­vana ja joh­don­mu­kai­sena. Ker­to­musta tukivat myös tapah­tu­ma­paik­kaa koskevat kartat ja valokuvat.

Oikeus piti myös miehen ker­to­musta sinänsä luo­tet­ta­vana, mutta metsän puolelta puut­tu­neet ihmisen jäljet puhuivat hänen ker­to­mus­taan vastaan.

Näyttöä koko­nai­suu­tena arvioi­tuaan kärä­jäoi­keus katsoi, ettei miehen syyl­li­syy­destä jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä.

Sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi 840 euroa

Kainuun kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen met­säs­tys­rik­ko­muk­seen ja tuomitsi hänet 15 päi­vä­sak­koon.

Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 56 euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi yhteensä 840 euroa. Päi­vä­sa­kon suuruus perustui miehen viimeksi vah­vis­tet­tui­hin vero­tie­toi­hin.

Mies mää­rät­tiin lisäksi menet­tä­mään valtiolle ampumansa metson 700 euron arvo. Metson arvo perustui maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riön ase­tuk­seen elävän riis­tae­läi­men ohjeel­li­sista arvoista.

Sakon ja valtiolle mene­tet­tä­vän metson arvon yhteis­määrä on 1 540 euroa.

Asiassa ei syntynyt valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia, joten miestä ei määrätty kor­vaa­maan niitä. Tuo­mio­lau­sel­maan ei merkitty met­säs­tys­kiel­toa, aseen menet­tä­mistä tai muita seu­raa­muk­sia.

Kärä­jäoi­keus ratkaisi asian elokuussa

Rikosasia tuli vireille Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa 1. kesäkuuta. Kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa maa­nan­taina 24. elokuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä käsit­te­ly­päi­vää.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 31. elokuuta. Vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 23. syyskuuta ja vas­ta­va­li­tuk­sen 7. lokakuuta.