Pohjois-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi Kuopiossa tapah­tu­nutta pari­suh­tee­seen liit­ty­nyttä rikos­ko­ko­nai­suutta koskeneen asian. Mies oli jul­kais­sut toisesta osa­puo­lesta sek­suaa­li­sen kuvan Face­boo­kissa ilman lupaa ja rikkonut tämän suojaksi määrättyä lähes­ty­mis­kiel­toa.

Oikeus totesi miehen syyl­li­seksi myös vuonna 2022 tapah­tu­nee­seen pahoin­pi­te­lyyn. Sen sijaan syytteet rais­kauk­sesta, vai­noa­mi­sesta ja toisesta pahoin­pi­te­lystä hylättiin.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Sek­suaa­li­nen kuva jul­kais­tiin Face­boo­kissa

Syyttäjä vaati nykyisin 55-vuo­tiaalle miehelle ran­gais­tusta kuudesta rikok­sesta. Koko­nai­suu­dessa tar­kas­tel­tiin muun muassa osa­puol­ten vies­tin­vaih­toa, väitettyä pai­nos­ta­mista, sek­suaa­lista kans­sa­käy­mistä ja väki­val­taa.

Mies myönsi jul­kais­seensa naisesta sek­suaa­li­sen kuvan Face­boo­kissa vuo­den­vaih­teessa 2023–2024. Hän kertoi pois­ta­neensa kuvan oma-aloit­tei­sesti noin viiden minuutin kuluttua ja katu­neensa tekoaan.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan nainen oli tun­nis­tet­ta­vissa kuvasta ja julkaisun tekstistä. Miehellä oli Face­boo­kissa satoja seuraajia, ja ainakin yksi todistaja oli nähnyt kuvan. Nainen sai tiedon jul­kai­susta ystä­väl­tään.

Oikeus katsoi kuvan jul­kai­se­mi­sen ilman suos­tu­musta lou­kan­neen olen­nai­sesti naisen sek­suaa­lista itse­mää­rää­mi­soi­keutta.

Lähes­ty­mis­kiel­toa rikottiin myös tapaa­mis­ten ollessa vapaaeh­toi­sia

Mies oli määrätty laa­jen­net­tuun lähes­ty­mis­kiel­toon naisen suojaksi hel­mi­kuusta 2024 hel­mi­kuu­hun 2025. Hän myönsi rik­ko­neensa kieltoa vies­teillä ja puhe­luilla.

Mies oli myös vienyt naisen ovelle hau­ta­kynt­ti­län, jossa luki ”RIP”. Hän kuvasi sitä huonoksi ja maut­to­maksi pilaksi. Oikeus katsoi kynttilän viemisen tapah­tu­neen lähes­ty­mis­kiel­lon mää­rää­mi­sen jälkeen.

Osapuolet olivat myös tavanneet toisiaan vapaaeh­toi­sesti kiellon voimassa ollessa. Tämä ei kärä­jäoi­keu­den mukaan poistanut miehen vastuuta vira­no­mai­sen määräämän kiellon rik­ko­mi­sesta.

Vai­noa­mis­syyt­teen näyttö ei riittänyt

Syyttäjän mukaan mies oli tois­tu­villa yhtey­de­no­toilla, uhkai­lulla, seu­raa­mi­sella ja tark­kai­lulla vainonnut naista. Nainen kertoi koke­neensa pai­nos­tusta ja vai­keuk­sia irtautua suhteesta.

Mies kiisti vai­noa­mi­sen. Hänen mukaansa kyse oli tois­tu­vasti päät­ty­neestä ja uudelleen alka­neesta suhteesta, jossa yhtey­den­pito ja yhteen palaa­mi­nen olivat olleet molem­min­puo­li­sia.

Oikeus totesi viestien sisäl­tä­neen rak­kau­den­tun­nus­tuk­sia, hauk­ku­mista, uhkaavia ilmaisuja ja raha­vaa­ti­muk­sia. Osa yhtey­de­no­toista oli tapah­tu­nut naisen tahdon vas­tai­sesti, osa hänen hyväk­syn­näl­lään tai aloit­tees­taan.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei näyttö osoit­ta­nut yhtey­de­not­to­jen olleen koko­nai­suu­des­saan syyt­teessä tar­koi­te­tulla tavalla oikeu­det­to­mia. Se piti hau­ta­kynt­ti­län viemistä oikeu­det­to­mana, mutta arvioi uhkaavien viestien ja kynttilän jääneen koko­nai­suu­dessa yksit­täi­siksi teoiksi.

Myös väitetty seu­raa­mi­nen ja tarkkailu jäivät näyt­tä­mättä. Mies asui naisen lähellä, eikä auton näkeminen kodin tun­tu­massa osoit­ta­nut riit­tä­vällä var­muu­della tark­kai­lu­tar­koi­tusta. Työ­paik­ka­käyn­neistä osa oli ollut sovittuja, ja mies oli poistunut pyy­det­täessä.

Oikeus arvioi naisen ahdis­tuk­sen liit­ty­neen pikem­min­kin vaikeaan suh­tee­seen ja siitä irtau­tu­mi­seen kuin sel­lai­seen yhtey­de­not­to­jen koko­nai­suu­teen, joka täyttäisi vai­noa­mi­sen tun­nus­mer­kis­tön. Vai­noa­mis­syyte hylättiin.

Rais­kaus­syyte kaatui näytön riit­tä­mät­tö­myy­teen

Rais­kaus­syyt­teessä oli kyse useista suku­puo­liyh­teyk­sistä, joihin nainen ei syyttäjän mukaan ollut osal­lis­tu­nut vapaaeh­toi­sesti. Syytteen mukaan tilan­tei­siin oli liittynyt pit­käai­kaista pai­nos­ta­mista, tie­dot­to­muu­den hyväk­si­käyt­töä tai väki­val­taa.

Mies kiisti syytteen ja kertoi sek­suaa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen olleen vapaaeh­toista. Hän kiisti käyt­tä­neensä väki­val­taa tai jat­ka­neensa seksiä naisen nukah­det­tua.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei viestien ja muun näytön perus­teella osoitettu syyt­teessä tar­koi­tet­tua tilan­netta, jossa nainen ei pai­nos­ta­mi­sen vuoksi olisi pystynyt muo­dos­ta­maan tai ilmai­se­maan tahtoaan. Osa­puol­ten vies­tit­tely ja suhteen kulku vai­kut­ti­vat arvioon.

Yhteen väi­tet­tyyn väki­val­ta­ti­lan­tee­seen liittyi miehen käsi­var­teen tullut purema. Naisen mukaan hän oli purrut miestä pääs­täk­seen pois suku­puo­liyh­tey­destä. Mies kertoi pureman syntyneen pois­taes­saan naista asun­nos­taan.

Kärä­jäoi­keus totesi ker­to­muk­set vas­tak­kai­siksi ja katsoi näytön jääneen riit­tä­mät­tö­mäksi. Rais­kaus­syyte hylättiin.

Hätä­pu­helu ja kuva tukivat pahoin­pi­te­ly­syy­tettä

Mies kiisti myös molemmat pahoin­pi­te­ly­syyt­teet. Myöhempää väitettyä rintaan lyömistä koskenut syyte hylättiin, sillä osa­puol­ten vas­tak­kais­ten ker­to­mus­ten perus­teella tapah­tu­mat jäivät epä­sel­viksi.

Heinäkuun 7. päivänä 2022 tapah­tu­neesta pahoin­pi­te­lystä oli sen sijaan muutakin näyttöä. Nainen oli soittanut hätä­kes­kuk­seen ja kertonut mie­sys­tä­vänsä hakanneen hänet sekä toisen silmänsä tur­von­neen.

Näyttöön kuuluivat lisäksi kuva mus­tu­neesta silmästä ja naisen ystävän kertomus siitä, mitä nainen oli tapah­tu­neesta kertonut. Kärä­jäoi­keus piti tätä pahoin­pi­te­lyä näy­tet­tynä.

Kolmesta rikok­sesta sakot ja kor­vauk­sia

Mies tuo­mit­tiin sek­suaa­li­sen kuvan luvat­to­masta levit­tä­mi­sestä, lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­sesta ja pahoin­pi­te­lystä yhteiseen 80 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen. Päi­vä­sa­kon määrä oli 32 euroa, joten sakkoja kertyi 2 560 euroa. Hänelle mää­rät­tiin lisäksi 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Naiselle mies vel­voi­tet­tiin maksamaan kuvan jul­kai­se­mi­sesta 1 200 euroa kär­si­mys­kor­vausta sekä pahoin­pi­te­lystä 600 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta kor­koi­neen.

Lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­nen ei korot­ta­nut ran­gais­tusta, eikä siitä määrätty kär­si­mys­kor­vausta, koska osapuolet olivat tavanneet myös vapaaeh­toi­sesti. Psyyk­kistä tila­päistä haittaa koskenut kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin, sillä sen syy-yhteyttä syyksi luet­tui­hin tekoihin ei näytetty riit­tä­vällä var­muu­della. Myös hylät­tyi­hin syyt­tei­siin perus­tu­neet kor­vaus­vaa­ti­muk­set ja van­git­se­mis­vaa­ti­mus hylättiin.

Miehen mak­set­ta­vaksi mää­rät­tiin 227,60 euroa valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia sekä avus­ta­jien palk­kioista 564 euroa oman puo­lus­ta­jan osalta ja 784 euroa naisen avustajan osalta. Jäl­kim­mäi­selle mää­rät­tiin vii­väs­tys­korko. Avus­ta­jien palk­kioi­den loppuosat jäivät valtiolle.