Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus tuomitsi 34-vuotiaan miehen 40 päi­vä­sak­koon toisen vakavaan vahin­goit­ta­mi­seen sovel­tu­van esineen tai aineen hal­lus­sa­pi­dosta.

Miehen hallusta löytyi Riihimäen rau­ta­tiea­se­man edustalla keit­tiö­veitsi, jonka terän pituus oli 11,5 sent­ti­met­riä.

Veitsi oli mukana rau­ta­tiea­se­man edustalla

Rikos tapahtui Rii­hi­mäellä 11. hel­mi­kuuta.

Syyttäjän mukaan mies piti yleisellä paikalla hal­lus­saan keit­tiö­veistä ilman jär­jes­tys­laissa tar­koi­tet­tua hyväk­syt­tä­vää syytä. Veitsi soveltui syyttäjän mukaan toisen vakavaan vahin­goit­ta­mi­seen.

Tapah­tu­ma­paik­kana oli Riihimäen rau­ta­tiea­se­man edusta. Poliisin valo­ku­va­liit­teestä ilmeni, että miehen hallusta löytyneen keit­tiö­veit­sen terä oli 11,5 sent­ti­met­riä pitkä.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta ja riko­suh­ri­mak­sua

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta toisen vakavaan vahin­goit­ta­mi­seen sovel­tu­van esineen tai aineen hal­lus­sa­pi­dosta.

Syyttäjä katsoi miehen rikkoneen jär­jes­tys­la­kia pitämällä veistä hal­lus­saan yleisellä paikalla ilman hyväk­syt­tä­vää syytä.

Lisäksi syyttäjä vaati, että mies vel­voi­te­taan maksamaan valtiolle 120 euron riko­suh­ri­maksu. Tuo­mioa­sia­kir­jassa syyttäjä ei esittänyt tiettyä päi­vä­sak­ko­jen määrää koskevaa vaa­ti­musta.

Mies kertoi olevansa asunnoton

Mies ei saapunut kärä­jäoi­keu­den pää­kä­sit­te­lyyn. Hänet oli kutsuttu oikeuteen uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen pois­sao­los­taan huo­li­matta ja hänet voidaan tuomita sak­ko­ran­gais­tuk­seen.

Haaste oli annettu hänelle tiedoksi 5. kesäkuuta.

Esi­tut­kin­nassa mies tunnusti pitä­neensä keit­tiö­veistä hal­lus­saan. Hän kertoi kan­ta­vansa veistä mukanaan, koska hän oli asunnoton ja tarvitsi veistä ruo­kail­les­saan.

Miehen mukaan veitsi oli hänen mukanaan ainoas­taan ruo­kai­lu­tar­koi­tuk­sessa.

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt selitystä riit­tä­vänä

Kärä­jäoi­keus katsoi poliisin valo­ku­va­liit­teen osoit­ta­van, että miehen hallusta oli löytynyt yleisellä paikalla 11,5 sent­ti­met­rin terällä varus­tettu keit­tiö­veitsi.

Oikeus ei pitänyt miehen ruo­kai­lu­tar­pee­seen perus­tu­nutta selitystä sel­lai­sena uskot­ta­vana sel­vi­tyk­senä, joka olisi muo­dos­ta­nut jär­jes­tys­lain mukaisen hyväk­syt­tä­vän syyn veitsen hal­lus­sa­pi­dolle.

Mies ei myöskään saapunut pää­kä­sit­te­lyyn esit­tä­mään muita perus­teita sille, miksi hänellä olisi ollut hyväk­syt­tävä syy pitää keit­tiö­veistä mukanaan rau­ta­tiea­se­man edustalla.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen syyttäjän esittämän vaa­ti­muk­sen mukai­sesti toisen vakavaan vahin­goit­ta­mi­seen sovel­tu­van esineen tai aineen hal­lus­sa­pi­toon.

Tuomiossa ei esitetä, että mies olisi käyttänyt veistä toisen uhkaa­mi­seen tai vahin­goit­ta­mi­seen. Rikos­tuo­mio perustui veitsen hal­lus­sa­pi­toon yleisellä paikalla ilman hyväk­syt­tä­vää syytä.

Mak­set­ta­vaa kertyi yhteensä 360 euroa

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen 40 päi­vä­sak­koon. Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi mää­rät­tiin kuusi euroa, joten sak­ko­ran­gais­tuk­sen suu­ruu­deksi tuli 240 euroa.

Päi­vä­sa­kon rahamäärä perustui miehen viimeksi vah­vis­te­tun vero­tuk­sen tietoihin hänen kuu­kau­sit­tai­sista net­to­tu­lois­taan.

Lisäksi mies vel­voi­tet­tiin maksamaan valtiolle 120 euron riko­suh­ri­maksu. Sakosta ja riko­suh­ri­mak­susta kertyi siten mak­set­ta­vaa yhteensä 360 euroa.

Tuo­mio­lau­sel­maan ei kirjattu näiden lisäksi muita seu­raa­muk­sia.

Kärä­jäoi­keus ratkaisi asian elokuussa

Rikosasia tuli vireille Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keu­dessa 12. maa­lis­kuuta. Asia käsi­tel­tiin miehen pois­sao­losta huo­li­matta, ja kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa 7. elokuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä pää­kä­sit­te­ly­päi­vää.

Rat­kai­suun sai hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä piti ilmoittaa vii­meis­tään 14. elokuuta. Mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä ilmoit­ta­neen on toi­mi­tet­tava vali­tuk­sensa vii­meis­tään 7. syyskuuta. Vas­ta­va­li­tuk­sen mää­rä­päivä on 21. syyskuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei ilmene, ilmoi­tet­tiinko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä mää­räa­jassa.