Pohjois-Savon kärä­jäoi­keus tuomitsi 49-vuotiaan miehen törkeästä sek­suaa­li­sesta kajoa­mi­sesta lapseen kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdot­to­maan van­keu­teen.

Mies kos­ket­teli 15-vuotiasta lasta vaat­tei­den alta suku­puo­lie­lin­ten alueelta kesämökin aitassa Rau­ta­lam­milla.

Kärä­jäoi­keus määräsi samalla täy­tän­töön­pan­ta­vaksi miehelle aikai­sem­min lapsen hou­kut­te­le­mi­sesta sek­suaa­li­siin tar­koi­tuk­siin tuomitun ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen.

Mies oli uuden rikoksen tapah­tu­ma­het­kellä 47-vuotias.

Tilan­ne­me­dia ei julkaise miehen nimeä, koska kärä­jäoi­keu­den asia­kir­joissa puhutaan tytön olleen mieheen nähden riip­pu­vai­sessa asemassa ja heidän suhteensa oli erittäin läheinen. Mies on kan­ta­suo­ma­lai­nen.

Rikos tapahtui juhan­nu­saat­tona Rau­ta­lam­milla

Törkeä sek­suaa­li­nen kajoa­mi­nen lapseen tapahtui Rau­ta­lam­milla per­jan­taina 20. kesäkuuta 2025.

Asia­no­mis­taja oli mennyt lepäämään kesämökin aittaan muiden jäädessä gril­laa­maan rantaan. Mies tuli myöhemmin aittaan pyytämään häntä syömään.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan mies laittoi kätensä asia­no­mis­ta­jan shortsien sisään ja hieroi tätä kli­to­rik­sen sekä muun suku­puo­lie­lin­ten alueelta.

Asia­no­mis­taja yritti puhumalla päästä pois tilan­teesta. Kos­ket­telu kesti hänen mukaansa noin puolesta minuu­tista minuut­tiin.

Mies lopetti tekonsa ja pyysi asia­no­mis­ta­jaa olemaan ker­to­matta tapah­tu­neesta. Asia­no­mis­taja kertoi asiasta myöhemmin samana iltana toiselle hen­ki­lölle ja äidilleen, joka soitti polii­sille.

Poliisi saapui mökille ja vei miehen pois paikalta. Mies oli vapau­tensa menet­tä­neenä 21.-23. kesäkuuta 2025.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta sek­suaa­li­sesta kajoa­mi­sesta lapseen ja törkeästä sek­suaa­li­sesta kajoa­mi­sesta lapseen.

Ensim­mäi­sen syytteen mukaan mies oli puris­ta­nut 14-vuotiasta lasta vaat­tei­den alta paka­roista Kuu­sa­mossa 1. elokuuta ja 30. mar­ras­kuuta 2024 välisenä aikana.

Toinen syyte koski Rau­ta­lam­milla tehtyä suku­puo­lie­lin­ten alueen kos­ket­te­lua.

Syyttäjä piti jäl­kim­mäistä tekoa törkeänä asia­no­sais­ten läheisen suhteen ja lapsen aseman vuoksi. Syyttäjä katsoi teon tapah­tu­neen lisäksi erityisen nöy­ryyt­tä­vällä tavalla, koska muita hen­ki­löitä oli paikalla ja teko tuli nopeasti heidän tietoonsa.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman van­keus­ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä pituutta.

Syyttäjä vaati lisäksi miehelle 80 euron riko­suh­ri­mak­sua, todis­te­lu­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mista ja aikai­sem­man 60 päivän ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen täy­tän­töön­pa­noa.

Asia­no­mis­taja yhtyi syyttäjän ran­gais­tus­vaa­ti­muk­seen. Hän ei esittänyt vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­muk­sia, koska osapuolet olivat sopineet kor­vauk­sista oikeu­den­käyn­nin ulko­puo­lella.

Vastaaja kiisti ensim­mäi­sen teon

Vastaaja kiisti Kuu­sa­mossa väi­te­tysti tapah­tu­neen sek­suaa­li­sen kajoa­mi­sen lapseen koko­nai­suu­des­saan.

Miehen mukaan hänet oli pyydetty hakemaan päihtynyt asia­no­mis­taja kotiin. Hän kertoi vieneensä tämän omaan huo­nee­seen, pei­tel­leensä hänet ja kään­tä­neensä hänet kyl­kia­sen­toon.

Vastaajan mukaan hänen kätensä oli voinut kyl­kia­sen­toon kään­tä­mi­sen yhtey­dessä olla asia­no­mis­ta­jan reidellä tai pakaran kohdalla. Hän kiisti lait­ta­neensa kättään tämän vaat­tei­den sisälle tai tehneensä mitään sek­suaa­lista.

Mies vetosi vahvaan huma­la­ti­laan

Vastaaja kiisti myös Rau­ta­lam­milla tehdyn rikoksen syytteen mukaisena.

Hän myönsi puris­ta­neensa asia­no­mis­ta­jaa taka­puo­lesta, mutta kiisti kos­ke­tel­leensa tätä suku­puo­lie­lin­ten alueelta. Mies katsoi, että mah­dol­li­nen rikos voitiin arvioida enintään perus­muo­toi­seksi sek­suaa­li­seksi kajoa­mi­seksi lapseen.

Vastaajan mukaan hän lopetti heti havah­tues­saan siihen, että oli tehnyt väärin, ja poistui tilan­teesta. Hän kertoi olleensa aitassa noin 30 sekunnin ajan.

Mies ei ker­to­mansa mukaan vält­tä­mättä muistanut kaikkia tapah­tu­mia vahvan huma­la­ti­lansa vuoksi.

Hän sanoi teon tapah­tu­neen ajat­te­le­mat­to­muu­desta voi­mak­kaassa humalassa. Miehen mukaan hän oli alko­ho­li­soi­tu­nut tapah­tu­mia edel­tä­neen vuoden aikana vii­kon­lop­pui­sin eikä hänen kätensä olisi selvin päin mennyt asia­no­mis­ta­jan taka­puo­lelle.

Mies kertoi hakeu­tu­neensa päih­de­pal­ve­lui­hin välit­tö­mästi päästyään poliisin säilöstä. Hänen mukaansa myös ADHD-lääkitys oli auttanut vähen­tä­mään alkoholin käyttöä.

Vastaaja kertoi mak­sa­neensa asia­no­mis­ta­jalle vahin­gon­kor­vausta ennen oikeu­den­käyn­tiä vähen­tääk­seen tälle aiheu­tu­nutta kär­si­mystä.

Ensim­mäi­nen syyte hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi Kuu­sa­mossa väi­te­tysti tapah­tu­nutta sek­suaa­lista kajoa­mista lapseen koskeneen syytteen.

Asia­no­mis­ta­jan ker­to­musta tuki todistaja, jolle hän oli kertonut tapah­tu­neesta. Todistaja ei kui­ten­kaan ollut nähnyt itse tilan­netta.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan vastaajan esittämä vaih­toeh­toi­nen tapah­tu­main­kulku oli mah­dol­li­nen. Oikeu­delle jäi var­tee­no­tet­tava epäily miehen syyl­li­syy­destä, joten syyte hylättiin näyt­tä­mät­tö­mänä.

Todis­ta­jat tukivat asia­no­mis­ta­jan ker­to­musta

Rau­ta­lam­min tapah­tu­man osalta vastaaja myönsi itse kos­ke­neensa asia­no­mis­ta­jaa tavalla, joka oli hänenkin mukaansa mennyt liian pitkälle.

Asia­no­mis­ta­jan ker­to­musta tukivat todis­ta­jat. Yksi todis­ta­jista näki miehen menevän aittaan ja havaitsi asia­no­mis­ta­jan olleen tapah­tu­man jälkeen jär­kyt­ty­nyt, itkuinen ja hieman sokissa.

Asia­no­mis­taja ei aluksi halunnut kertoa tapah­tu­neesta. Todistaja kehotti häntä kertomaan asiasta äidilleen.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei asia­no­mis­ta­jalla ollut syytä kertoa tapah­tu­neesta väärin tai liioi­tella miehen menet­te­lyä.

Oikeuden mukaan asiassa ei jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä siitä, että mies kos­ket­teli asia­no­mis­ta­jaa vaat­tei­den alta suku­puo­lie­lin­ten ja kli­to­rik­sen alueelta.

Oikeus piti rikosta törkeänä

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asia­no­mis­taja oli mieheen nähden riip­pu­vai­sessa asemassa ja heidän suhteensa oli erittäin läheinen.

Rikos oli siten omiaan aiheut­ta­maan erityistä vahinkoa asia­no­mis­ta­jalle. Kärä­jäoi­keus piti tekoa sen laadun, olo­suh­tei­den ja läheisen suhteen vuoksi myös koko­nai­suu­tena arvos­tel­len törkeänä.

Oikeus ei kui­ten­kaan katsonut rikoksen tapah­tu­neen syyttäjän väit­tä­mällä tavalla erityisen nöy­ryyt­tä­vissä olo­suh­teissa. Muut samalla kiin­teis­töllä olleet henkilöt eivät nähneet tekoa.

Aikai­sempi ehdol­li­nen vankeus pantiin täy­tän­töön

Mies oli tuomittu Oulun kärä­jäoi­keu­dessa mar­ras­kuussa 2023 lapsen hou­kut­te­le­mi­sesta sek­suaa­li­siin tar­koi­tuk­siin 60 päivän ehdol­li­seen van­keu­teen.

Ehdol­li­sen vankeuden koeaika päättyi mar­ras­kuussa 2025. Rau­ta­lam­min rikos tehtiin koeajan lop­pu­puo­lella.

Kärä­jäoi­keus määräsi aikai­sem­man ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen täy­tän­töön­pan­ta­vaksi, koska aikai­sempi ja nyt käsitelty rikos olivat saman­kal­tai­sia.

Törkeästä sek­suaa­li­sesta kajoa­mi­sesta lapseen olisi kärä­jäoi­keu­den mukaan yksinään tuomittu noin kahden vuoden ja neljän kuukauden van­keus­ran­gais­tus.

Ran­gais­tusta lievensi se, että mies oli pyrkinyt hyvit­tä­mään tekoaan mak­sa­malla asia­no­mis­ta­jalle korvausta ennen oikeu­den­käyn­tiä.

Uudesta rikok­sesta ja täy­tän­töön­pan­ta­vaksi mää­rä­tystä aikai­sem­masta ran­gais­tuk­sesta tuo­mit­tiin yhteinen kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdoton van­keus­ran­gais­tus.

Ran­gais­tuk­sessa huo­mioi­daan miehen 21.-23. kesäkuuta 2025 kestänyt vapau­den­me­ne­tys.

Mak­set­ta­vaa mää­rät­tiin 165 euroa

Mies vel­voi­tet­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 85 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Tuo­mio­lau­sel­massa mää­rät­ty­jen maksujen yhteis­määrä on 165 euroa.

Asia­no­mis­ta­jan edun­val­vo­jan sijai­selle mak­set­tiin valtion varoista 5 490,63 euroa. Summa jäi valtion vahin­goksi, eikä sitä määrätty miehen kor­vat­ta­vaksi.

Asia­no­mis­taja ei esittänyt vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­muk­sia oikeu­dessa, koska kor­vauk­sista oli sovittu oikeu­den­käyn­nin ulko­puo­lella. Sovitun kor­vauk­sen määrää ei ilmoi­tettu jul­ki­sessa tuomiossa.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion elokuussa

Rikosasia tuli vireille Pohjois-Savon kärä­jäoi­keu­dessa maa­nan­taina 6. hei­nä­kuuta.

Asia käsi­tel­tiin kärä­jä­tuo­ma­rin ja kahden lau­ta­mie­hen kokoon­pa­nossa. Kärä­jäoi­keu­dessa kuultiin vastaajaa ja todis­ta­jia sekä kat­sot­tiin asia­no­mis­ta­jan kuu­le­mi­sesta tehty tallenne.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu pää­kä­sit­te­lyn tarkkaa päivää.

Pohjois-Savon kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa per­jan­taina 21. elokuuta.

Asia­no­mis­ta­jan ja hänen huol­ta­jiensa hen­ki­löl­li­syy­det, koko oikeu­den­käyn­tiai­neisto sekä asia­no­mis­ta­jien hen­ki­löl­li­syy­den pal­jas­ta­vat tuomion osat on määrätty salassa pidet­tä­viksi 60 vuoden ajaksi. Muilta osin ratkaisu on julkinen.

Vastaaja on ilmoit­ta­nut tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon. Valitus on toi­mi­tet­tava vii­meis­tään maa­nan­taina 21. syyskuuta.