Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi laittoman uhkauksen syytteen, joka koski Tam­pe­reella tou­ko­kuussa 2025 lähe­tet­tyjä viestejä. Oikeus katsoi miehen uhanneen vas­taa­not­ta­jaa tap­pa­mi­sella ja väki­val­lalla, mutta hylkäsi syytteen: vakavaa vaaraa koskeva näyttö jäi riit­tä­mät­tö­mäksi.

Nykyisin 47-vuotias mies kiisti tap­pouh­kauk­set ja sanoi tar­koit­ta­neensa viestit louk­kauk­siksi. Viestien vas­taa­not­taja puo­les­taan kertoi pelän­neensä ja muut­ta­neensa niiden vuoksi arkista toi­min­taansa.

Ratkaisu annettiin syyskuun puo­li­vä­lissä.

Louk­kaa­vien ilmausten mer­ki­tyk­sestä kiis­tel­tiin

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta 8.–19. tou­ko­kuuta tapah­tu­neesta lait­to­masta uhkauk­sesta. Vies­teissä mies oli viitannut tulevaan koh­taa­mi­seen ja vas­taa­not­ta­jan luokse tule­mi­seen. Saman­si­säl­töi­siä viestejä oli lähetetty myös Tik­To­kissa.

Kään­nös­ten mukaan vies­teissä käy­te­tyillä ilmauk­silla oli useita mer­ki­tyk­siä. Yksi ilmaus saattoi Irakin murteessa tar­koit­taa vas­taa­not­ta­jan hak­kaa­mista tai tap­pa­mista, ja toistakin kuvausta luon­neh­dit­tiin moni­tul­kin­tai­seksi, mah­dol­li­sesti väki­val­tai­seksi louk­kauk­seksi.

Vas­taa­not­taja kertoi ymmär­tä­neensä viestit suoriksi tap­pouh­kauk­siksi, koska hän ja lähettäjä puhuivat samaa kieltä. Hänen mukaansa pelko vaikutti liik­ku­mi­seen ja kou­lun­käyn­tiin sekä aiheutti psyyk­kistä kär­si­mystä. Hän otti muutaman päivän kuluttua yhteyttä poliisiin.

Lähettäjä puo­les­taan kertoi suut­tu­neensa ensin saa­mas­taan louk­kaa­vasta viestistä. Hän myönsi sano­neensa lyövänsä vas­taa­not­ta­jaa tämän tullessa vastaan, mutta kiisti tar­koit­ta­neensa tappaa tai vahin­goit­taa tätä. Hänen mukaansa kyse oli tava­no­mai­sesta rii­ta­ti­lan­teen ilmai­su­ta­vasta.

Mies kertoi taustalla mah­dol­li­sesti olleen hänen tietoonsa tullut vas­taa­not­ta­jan ja hänen entisen puo­li­sonsa välinen suhde.

Pelko ei yksin osoit­ta­nut vakavaa vaaraa

Kärä­jäoi­keus piti viestien sisältöä, kään­nök­siä ja osa­puol­ten ker­to­muk­sia yhdessä riit­tä­vänä näyttönä tap­pa­mi­sella ja väki­val­lalla uhkaa­mi­sesta. Viestejä ei voitu selittää pelkäksi puhe­ta­vaksi tai mer­ki­tyk­set­tö­miksi vas­ta­louk­kauk­siksi.

Oikeuden mukaan asiassa piti kuitenkin osoittaa myös olo­suh­tei­siin perustuva syy pelätä hen­ki­lö­koh­tai­sen tur­val­li­suu­den olevan vakavassa vaarassa. Vas­taa­not­ta­jan kokema pelko ei yksin riittänyt osoit­ta­maan sitä.

Miehet eivät olleet aiemmin tavanneet. Lähet­tä­jän ei osoitettu käyt­tä­neen vas­taa­not­ta­jaan väki­val­taa, sel­vit­tä­neen tämän olin­paik­kaa, pyrkineen tämän luokse tai tehneen muita uhkausten toteut­ta­mi­seen viit­taa­via toimia. Myös mah­dol­li­sen koh­taa­mi­sen toden­nä­köi­syys jäi sel­vit­tä­mättä.

Vas­taa­not­taja kertoi muut­ta­neensa viestien vuoksi Hel­sin­kiin. Muuton yhteys vies­tei­hin jäi kuitenkin epä­sel­väksi, koska perhe ja muu elämä olivat mah­dol­li­sesti siir­ty­neet sinne muista syistä.

Syyte ja kär­si­mys­kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi laittoman uhkauksen syytteen sekä siihen perus­tu­neen 1 500 euron kär­si­mys­kor­vaus­vaa­ti­muk­sen. Myös vaatimus 80 euron riko­suh­ri­mak­susta hylättiin.

Asiassa syntyneet 69 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set jäivät valtion mak­set­ta­viksi. Valtio maksoi myös asia­no­mis­ta­jan kahden avustajan palkkiot arvon­li­sä­ve­roi­neen, 376,50 euroa ja 1 687,72 euroa.