Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus ratkaisi väki­val­ta­ju­tun, jossa nykyisin 44-vuotias mies löi käsi­sa­halla kohti miehen päätä ja potki tätä lattialla Pol­vi­jär­vellä. Oikeus piti mar­ras­kuussa 2025 tapah­tu­nutta pahoin­pi­te­lyä törkeänä, mutta kaikkia uhrin vakavia vammoja ei voitu lukea vastaajan syyksi.

Samassa asiassa rat­kais­tiin myös vastaajan ja tämän entisen seu­rus­te­lu­kump­pa­nin, nykyisin 42-vuotiaan naisen väliset pahoin­pi­te­lyt edel­li­seltä hei­nä­kuulta. Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Tulijat palasivat asuntoon pois­ta­mis­käs­kyn jälkeen

Mar­ras­kuun tapah­tu­mat alkoivat, kun vastaaja ja hänen seu­ras­saan ollut toinen henkilö menivät asuntoon, jossa vastaajan nai­sys­tävä oli viet­tä­mässä iltaa. Asunnon haltijan ja uhrin mukaan tulijoita pyy­det­tiin pois­tu­maan. Uhri kertoi työn­tä­neensä heidät ulos, mutta vieraat tulivat takaisin ennen oven lukit­se­mista.

Syyttäjän mukaan vastaaja löi uhria nyrkillä, käsi­sa­halla ja har­jan­var­rella sekä potki tätä maassa. Vastaaja kiisti nyrkki- ja sahaiskut. Hän väitti uhrilla olleen puukon ja kertoi toisen paikalla olleen kaataneen tämän lattialle.

Vastaaja myönsi oikeu­dessa lyöneensä har­jan­var­rella kylkeen ja tal­lan­neensa uhrin päätä saa­dak­seen puukon pois. Hänen mukaansa kyse oli puo­lus­tau­tu­mi­sesta vaa­ral­lista hyök­käystä vastaan. Hän kiisti pahoin­pi­te­lyn törkeyden ja vetosi myös mah­dol­li­seen hätä­var­je­lun liioit­te­luun.

Hätä­pu­he­lun taustalta kuului huuto sahasta

Hätä­kes­kuk­seen soittanut vastaajan seu­ra­lai­nen kertoi puukolla uhkaa­mi­sesta ja siitä, että he olivat hakanneet uhrin. Soittaja kielsi teräa­seella lyömisen. Puhelun taustalta kuului kuitenkin huuto ”Sahalla!”.

Oikeus katsoi huudon, uhrin pään viil­to­haa­van ja asunnosta löytyneen sahan tukevan uhrin ker­to­musta sahalla lyö­mi­sestä. Myös asunnon haltija oli nähnyt vastaajan potkivan lattialla maannutta uhria päähän. Vastaajan käytöstä ennen tapah­tu­mia kuvannut todistaja kertoi mus­ta­suk­kai­suu­desta ja mukana olleista asta­loista.

Oikeuden mukaan vastaaja löi uhria ainakin kerran nyrkillä leukaan ja useita kertoja käsisahan terällä päätä kohti. Osa sahais­kuista osui päähän. Väkivalta jatkui har­jan­var­rella lyö­mi­sellä ja useilla potkuilla päähän, kaulaan ja ylä­var­ta­loon. Se loppui vasta sivul­lis­ten puututtua tilan­tee­seen.

Puukkoa ja sahaa ei tutkittu

Uhrin sormissa oli syviä viil­to­haa­voja, kat­ken­neita jänteitä ja her­mo­vau­rio. Hän kertoi vammojen syntyneen tor­jues­saan sahais­kuja kädellään. Vastaaja puo­les­taan yhdisti ne puukon otta­mi­seen uhrin kädestä.

Poliisi löysi puukon ulkona olleen auton kone­pel­liltä, jonne vastaaja kertoi vieneensä sen. Oikeus katsoi sor­mi­vam­mo­jen sopivan myös puukon poi­sot­ta­mi­seen. Kun puukkoa ja sahaa ei ollut tutkittu, vammojen syntytapa jäi epä­sel­väksi. Sor­mi­vam­moja ei siksi luettu vastaajan aiheut­ta­miksi.

Myöskään väite siitä, että har­jan­var­ren isku olisi kaatanut uhrin, ei tullut näy­te­tyksi. Ker­to­mus­ten mukaan toinen henkilö kaatoi tämän. Vastaajan aiheut­ta­miksi kat­sot­tiin pään haavat ja kuhmu sekä kipu ja särky.

Hätä­var­je­lu­väi­tettä oikeus ei silti hyväk­sy­nyt. Vastaaja oli itse hakeu­tu­nut konf­lik­tiin ja tun­keu­tu­nut asta­loilla varus­tau­tu­neena asuntoon tekemään väki­val­taa. Oikeus piti ilmeisenä motiivina mus­ta­suk­kai­suutta. Puo­lus­tus­ky­vyt­tö­män uhrin pot­ki­mi­nen ja monella väli­neellä jatkettu väkivalta tekivät teosta raa’an, julman ja koko­nai­suu­tena törkeän.

Entisten kump­pa­nien väkivalta arvioi­tiin erikseen

Heinäkuun tapah­tu­missa nykyisin 42-vuotias entinen kumppani oli lyönyt 44-vuotiasta kolmesti nyrkillä päähän ja repinyt hiuksista. Hän myönsi pahoin­pi­te­lyn.

Samassa yhtey­dessä 44-vuotiaan jalka osui sängyn jal­ko­päässä istuneen entisen kumppanin kasvoihin. Vastaaja selitti nos­ta­neensa jalan tor­juak­seen uutta hyök­käystä. Lähie­täi­syy­deltä tilanteen nähneen todis­ta­jan mukaan entinen kumppani oli kuitenkin tuolloin puhunut lapsiin liit­ty­vistä asioista.

Oikeus katsoi, ettei hyökkäys enää jatkunut. Jalan osuminen ja vammojen aiheu­tu­mi­nen olivat olleet niin toden­nä­köi­siä, että teko oli tahal­li­nen. Vastaajan syyksi luettiin ylähuulen haava ja turvotus. Kaulan mustelman ja tur­vo­tuk­sen yhteys hänen tekoonsa jäi näyt­tä­mättä.

Ehdol­li­sen vankeuden lisäksi yhdys­kun­ta­pal­ve­lua

Kärä­jäoi­keus tuomitsi 44-vuotiaan pahoin­pi­te­lystä ja törkeästä pahoin­pi­te­lystä vuoden ja kuuden kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen sekä 60 tunnin yhdys­kun­ta­pal­ve­luun. Koeaika päättyy 29. syyskuuta 2028. Ran­gais­tuk­sesta vähen­ne­tään vapau­den­me­ne­tys 4.–6. mar­ras­kuuta 2025. Syyttäjän van­git­se­mis­vaa­ti­musta ei hyväk­sytty.

Ehdol­li­suutta puolsi aikai­sem­pien rikos­re­kis­te­ri­mer­kin­tö­jen puut­tu­mi­nen. Oikeus piti pelkkää ehdol­lista vankeutta kuitenkin riit­tä­mät­tö­mänä.

Vastaajan on mak­set­tava mar­ras­kuun uhrille 1 500 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta sekä 1 000 euroa kär­si­myk­sestä. Molem­mille summille tulee vii­väs­tys­kor­koa 4. mar­ras­kuuta 2025 alkaen. Lisäksi hän maksaa 50 euroa sel­vit­te­ly­ku­luja vii­väs­tys­kor­koi­neen 29. lokakuuta alkaen. Sor­mi­vam­moi­hin liittyvät korvaus- ja sai­raan­hoi­to­ku­lu­vaa­ti­muk­set hylättiin. Mää­rät­tyjä kor­vauk­sia ei soviteltu vastaajan pyy­tä­mällä tavalla.

Vas­taa­jalle mää­rät­tiin lisäksi 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 223,50 euroa valtiolle kor­vat­ta­via todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia. Uhrin avustajan 2 259 euron palkkio maksetaan valtion varoista, mutta vastaaja korvaa sen valtiolle vii­väs­tys­kor­koi­neen 29. lokakuuta alkaen. Hänen oman puo­lus­ta­jansa 2 183,70 euron palkkio jää valtion mak­set­ta­vaksi.

42-vuotias nainen tuo­mit­tiin pahoin­pi­te­lystä 70 päi­vä­sak­koon. Yhdeksän euron päi­vä­sakko tuottaa yhteensä 630 euroa. Hänen mak­set­ta­vak­seen tuli lisäksi 80 euron riko­suh­ri­maksu.