Oulun kärä­jäoi­keus ratkaisi Raahessa tapah­tu­neen pahoin­pi­te­lyn, jossa mies löi naista kahdesti nyrkillä päähän ja jatkoi väki­val­taa tämän kaaduttua lattialle. Oikeuden mukaan lyöntejä ja potkuja tukeva näyttö riitti, vaikka mies kertoi muis­ta­vansa vain yhden lyönnin.

Teko tapahtui 12. maa­lis­kuuta 2025. Nykyisin 63-vuotiasta miestä koskeva tuomio annettiin syyskuun puo­li­vä­lissä.

Mies myönsi yhden lyönnin

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta pahoin­pi­te­lystä. Syytteen mukaan mies löi naista kahdesti nyrkillä päähän, minkä jälkeen tämä kaatui lattialle. Mies potkaisi naista joitakin kertoja selkään ja kerran jalkaan. Syyt­tee­seen sisältyi myös väite kuris­ta­mi­sesta.

Naiselle aiheutui kipua, mustelmia, naarmu selkään ja kuhmu päähän. Mies tunnusti yhden lyönnin, mutta kertoi, ettei muistanut pot­ki­mista tai kuris­ta­mista.

Hätä­pu­helu ja valokuvat tukivat ker­to­musta

Nainen kertoi oikeu­dessa pahoin­pi­te­lystä. Hänen ker­to­mus­taan tuki hätä­kes­kus­tal­lenne, jolla hän kuvasi nyrkillä päähän lyömistä. Myös valo­ku­vissa näkyvät vammat sopivat hänen kuvaa­maansa väki­val­taan.

Kuris­ta­mista nainen ei muistanut omassa ker­to­muk­ses­saan ennen kuin hänelle vii­tat­tiin hänen esi­tut­kin­nassa anta­maansa kuvauk­seen. Valo­ku­vista ei saatu tukea kuris­ta­mi­selle. Kärä­jäoi­keu­den perus­te­lu­jen mukaan esi­tut­kin­ta­ker­to­mus ei yksin riittänyt näyt­tä­mään tätä osaa syyt­teestä toteen.

Lyön­neistä ja potkuista oikeus piti näyttöä riit­tä­vänä. Se painotti väki­val­lan koh­dis­tu­neen päähän ja lattialla maan­nee­seen ihmiseen. Teko ei ollut koko­nai­suu­tena vähäinen eikä oikeuden mukaan sakolla sovi­tet­ta­vissa.

Pahoin­pi­te­lystä ehdol­lista vankeutta

Mies tuo­mit­tiin pahoin­pi­te­lystä 30 päivän ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 15. maa­lis­kuuta 2028. Lisäksi hänen mak­set­ta­vak­seen mää­rät­tiin 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 65 euroa valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Mies oli tuomittu aiemmin kolme kertaa ehdol­li­seen van­keu­teen. Oikeus katsoi uudenkin ehdol­li­sen ran­gais­tuk­sen riit­tä­väksi, kun huomioon otettiin van­him­mista tuo­mioista kulunut aika ja aiempien rikosten eri­lai­suus. Myös vammojen vähäisyys vaikutti ran­gais­tuk­sen pituuteen.