Etelä-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi vahin­gon­te­koa­sian, jossa mies rikkoi toisen omistaman hen­ki­löau­ton tuu­li­la­sin lyömällä sitä puhe­li­mella. Teko tapahtui Mik­ke­lissä 4. tou­ko­kuuta 2024.

Nykyisin 21-vuotias mies myönsi teon esi­tut­kin­nassa. Hän ei saapunut oikeuteen, joten asia rat­kais­tiin hänen pois­sao­los­taan huo­li­matta.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Valokuvat tukivat tun­nus­tusta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta vahin­gon­teosta. Puhe­li­mella lyöminen oli rikkonut tuu­li­la­sin ja aiheut­ta­nut auton omis­ta­jalle talou­del­lista vahinkoa. Omistaja vaati lasin kor­jaus­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mista.

Oikeu­dessa oli kir­jal­li­sena näyttönä syyttäjän valo­ku­va­liite ja auton omistajan toi­mit­ta­mia kuvia. Kärä­jäoi­keu­den mukaan nämä tukivat miehen esi­tut­kin­nassa antamaa tun­nus­tusta, jonka oikeel­li­suutta ei ollut syytä epäillä. Vahin­gon­teko kat­sot­tiin näy­te­tyksi.

Miehelle oli annettu haas­teessa tieto mah­dol­li­suu­desta ratkaista asia ilman häntä. Haaste oli myös annettu tiedoksi ennen syy­teoi­keu­den van­hen­tu­mista.

Kor­jaus­las­kua ei esitetty

Auton omistaja ei toi­mit­ta­nut kuittia tuu­li­la­sin kor­jaa­mi­sesta eikä kus­tan­nu­sar­viota. Kärä­jäoi­keus piti silti hänen vaa­ti­maansa korvausta uskot­ta­vana arviona lasin uusi­mi­sesta aiheu­tu­neesta vahin­gosta.

Omistaja oli vaatinut myös mah­dol­lis­ten oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jensa kor­vaa­mista. Oikeuden mukaan asiassa ei kui­ten­kaan ilmennyt, että tällaisia kuluja olisi syntynyt.

Vahin­gon­teosta sakot ja lasin korvaus

Mies tuo­mit­tiin vahin­gon­teosta 30 päi­vä­sak­koon. Kuuden euron päi­vä­sa­kolla mak­set­ta­vaa tuli 180 euroa. Päi­vä­sa­kon määrä perustui vuoden 2024 vero­tus­tie­toi­hin.

Lisäksi hänet mää­rät­tiin maksamaan auton omis­ta­jalle 450 euron vahin­gon­kor­vaus ja valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Tuomio on lain­voi­mai­nen.