Etelä-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi Mikkelin torilla tapah­tu­neen pahoin­pi­te­lyn, jossa mies palasi jo rau­hoit­tu­nee­seen tilan­tee­seen ja löi uhria uudelleen päähän. Uhri kaatui katu­ki­veyk­seen ja menetti tajun­tansa. Pahoin­pi­te­lijä meni tämän jälkeen herät­te­le­mään häntä.

Tapah­tu­mat sattuivat 13. kesäkuuta 2024. Pahoin­pi­te­lystä syytetty nykyisin 26-vuotias mies myönsi teon. Nykyisin 46-vuotias uhri oli samassa oikeu­den­käyn­nissä itsekin syy­tet­tynä: hänen hal­lus­saan oli ollut puukko yleisellä paikalla.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lopussa.

Pois­tu­massa ollut mies palasi ja löi kahdesti

Syyttäjä vaati nuo­rem­malle miehelle ran­gais­tusta pahoin­pi­te­lystä. Hän oli ensin lyönyt uhria nyrkeillä päähän ja ylä­var­ta­loon. Miehet olivat pys­ty­pai­nin yhtey­dessä kaatuneet maahan, minkä jälkeen pahoin­pi­te­lijä oli potkinut maassa makaavaa uhria.

Pahoin­pi­te­lijä oli jo lähtenyt käve­le­mään pois, kun uhri pääsi takaisin jaloil­leen. Mies palasi tämän luokse ja löi kahdesti nyrkillä päähän. Uhri kaatui uudelleen, löi päänsä katu­ki­veyk­seen ja menetti tajun­tansa.

Oikeus katsoi tapah­tu­ma­ku­lun näy­te­tyksi. Miehen tun­nus­tusta tukivat video­tal­len­teet torilta ja syven­nyk­sestä sekä valokuvat ja lää­kä­rin­lau­sunto. Kuvatut vammat sopivat ker­rot­tuun väki­val­taan.

Uhrille tuli nenäluun murtuma, kasvojen mustelmia ja ruhjeita sekä taka­rai­volle veren­pur­kauma. Lää­kä­rin­lau­sun­nossa oli lisäksi kliininen vai­ku­telma aivo­tä­räh­dyk­sestä. Nenäluun murtuma oli hyväa­sen­toi­nen ja itsestään parantuva, ja aivo­tä­räh­dyk­sen vuoksi oli annettu seu­ran­taoh­jeet.

Oikeus huomioi myös uhrin herät­te­lyn

Kärä­jäoi­keus painotti päähän koh­dis­tu­nei­den iskujen ja katuun kaa­tu­mi­sen vaa­ral­li­suutta. Sen mukaan vaka­vam­pi­kin hen­ki­lö­va­hinko olisi voinut aiheutua helposti. Oikeus piti sat­tu­man­va­rai­sena sitä, että vammat olivat jääneet mah­dol­li­siin seu­rauk­siin nähden vähäi­siksi.

Ran­gais­tusta arvioi­des­saan oikeus otti kuitenkin huomioon, ettei pahoin­pi­te­lyä voitu esitetyn näytön perus­teella pitää täysin pro­vo­soi­mat­to­mana. Huomioon otettiin myös se, että mies oli pahoin­pi­te­lyn jälkeen mennyt herät­te­le­mään tajutonta uhria. Ratkaisu ei tarkemmin kuvaa pro­vo­soin­nin sisältöä.

Mies hyväksyi vastuunsa tila­päi­sestä haitasta, mutta piti uhrin vaatimaa korvausta liian suurena. Hän kiisti kokonaan vaa­ti­muk­sen pysyvän haitan kor­vaa­mi­sesta ja vastusti oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jen kor­vaa­mista, jos uhrin vaa­ti­muk­set eivät menes­tyisi kokonaan.

Puukko oli uhrin mukaan unohtunut työ­hou­sui­hin

Uhria syy­tet­tiin erikseen toisen vahin­goit­ta­mi­seen sovel­tu­van esineen tai aineen hal­lus­sa­pi­dosta. Hän myönsi pitä­neensä puukkoa mukanaan, mutta kiisti toi­mi­neensa tahal­li­sesti. Hänen mukaansa puukko oli jäänyt vahin­gossa työ­hou­su­jen taskuun, kun hän oli lähtenyt suoraan töistä baariin.

Kärä­jäoi­keus katsoi, että puukon mukana pitäminen oli voinut olla työ­teh­tä­vissä hyväk­syt­tä­vää. Tämä ei kui­ten­kaan oikeut­ta­nut sen myö­hem­pään hal­lus­sa­pi­toon yleisellä paikalla. Oikeus piti menet­te­lyä tahal­li­sena.

Mies pyysi jättämään ran­gais­tuk­sen mää­rää­mättä pahoin­pi­te­lyssä saamiensa vammojen vuoksi. Oikeus ei katsonut laissa sää­det­ty­jen edel­ly­tys­ten täyttyvän.

Pahoin­pi­te­lystä ehdol­lista, puukon hal­lus­sa­pi­dosta sakot

26-vuotias mies tuo­mit­tiin pahoin­pi­te­lystä neljän kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 30. syyskuuta 2028. Tuomioon mer­kit­tiin vapau­den­me­ne­ty­saika 13.–16. kesäkuuta 2024. Oikeus katsoi ehdol­li­sen ran­gais­tuk­sen mah­dol­li­seksi teon vaka­vuu­den ja rikos­re­kis­te­rin osaot­teesta ilmenevän aiemman rikol­li­suu­den puut­tu­mi­sen perus­teella.

Hänen on mak­set­tava uhrille tila­päi­sestä haitasta 850 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 13. kesäkuuta 2024 alkaen. Uhri oli vaatinut tästä 4 800 euroa, kun taas vastaaja oli hyväk­sy­nyt 500 euroa. Lisäksi vaadittu 10 000 euron korvaus pysyvästä haitasta hylättiin kokonaan: väi­te­tyistä pysyvistä muisti- ja tasa­pai­no­häi­riöistä ei ollut esitetty näyttöä.

Uhrin 4 392,50 euron oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­vaa­ti­muk­sesta mää­rät­tiin kor­vat­ta­vaksi 400 euroa. Tälle summalle maksetaan vii­väs­tys­kor­koa kuukauden kuluttua tuomion anta­mi­sesta. Kor­vauk­sen määrään vaikutti se, että uhrin vaa­ti­muk­set menes­tyi­vät vain osittain.

Pahoin­pi­te­li­jän mak­set­ta­viksi tulivat myös 80 euron riko­suh­ri­maksu, 130,30 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set ja 20 euron lää­kä­rin­to­dis­tus­ku­lut. Hen­ki­lö­to­dis­ta­jia ei lopulta kuultu miehen tun­nus­tet­tua teon vasta pää­kä­sit­te­lyssä, mutta heidän kut­su­mis­taan pidettiin tar­peel­li­sena. Puo­lus­ta­jan 2 049,67 euron palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen jäi valtion kus­tan­nuk­seksi.

46-vuotias mies tuo­mit­tiin toisen vahin­goit­ta­mi­seen sovel­tu­van esineen tai aineen hal­lus­sa­pi­dosta 20 päi­vä­sak­koon. Päi­vä­sa­kon määrä oli 22 euroa, joten sakkoja kertyi 440 euroa. Lisäksi hänen mak­set­ta­vak­seen tuli 40 euron riko­suh­ri­maksu.