Etelä-Savon kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa törkeää kir­jan­pi­to­ri­kosta ja törkeää velal­li­sen epä­re­hel­li­syyttä. Teot tapah­tui­vat Savon­lin­nassa syyskuun 2019 ja kesäkuun 2021 välisenä aikana. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun alku­puo­lella.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta kahdesta törkeästä talous­ri­kok­sesta

Rikok­sista epäiltiin 41-vuotiasta miestä, joka oli tekojen aikana 34-36-vuotias.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta törkeästä kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta ja törkeästä velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­destä.

Lisäksi syyttäjä vaati häntä maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun.

Syyttäjä vaati miehen mää­rää­mistä lii­ke­toi­min­ta­kiel­toon vähintään kolmeksi vuodeksi. Vaa­ti­muk­sen mukaan hänen rikol­lista menet­te­lyään lii­ke­toi­min­nassa ei voitu pitää vähäisenä.

Kir­jan­pito jäi kokonaan tekemättä kolmelta tili­kau­delta

Syyttäjän mukaan mies harjoitti yksi­tyi­senä elin­kei­non­har­joit­ta­jana liike- ja ammat­ti­toi­min­taa syys­kuusta 2019 kesä­kuu­hun 2021 saakka.

Miehen yri­tys­ti­lille mak­set­tiin toi­min­taan liittyviä suo­ri­tuk­sia vuonna 2019 yhteensä 49 413,02 euroa. Vuonna 2020 suo­ri­tuk­sia kertyi 139 845,40 euroa ja vuonna 2021 yhteensä 8 773 euroa.

Yri­tys­toi­min­nan tulot olivat siten yhteensä yli 198 000 euroa.

Mies laiminlöi lii­ke­ta­pah­tu­mien kir­jaa­mi­sen kokonaan. Hän ei pitänyt toi­min­nas­taan edes yhden­ker­taista kir­jan­pi­toa eikä säi­lyt­tä­nyt tosit­teita.

Kir­jan­pi­don täy­del­li­nen lai­min­lyönti jatkui kolmella tili­kau­della. Puuttuvan aineiston vuoksi kir­jan­pi­toa ei voitu laatia jäl­ki­kä­teen.

Syyttäjän mukaan toiminta ei ollut vähäistä. Kir­jan­pi­don täy­del­li­nen lai­min­lyönti vaikeutti oikean ja riittävän kuvan saamista yri­tys­toi­min­nan tulok­sesta ja talou­del­li­sesta asemasta.

Teon kat­sot­tiin tämän vuoksi täyttävän törkeän kir­jan­pi­to­ri­kok­sen tun­nus­mer­kis­tön.

Mies hävisi raha­pe­lei­hin yli 132 000 euroa

Syyttäjän mukaan mies käytti elin­kei­no­toi­min­nas­taan saamiaan tuloja net­ti­ka­si­noi­hin ja Veik­kauk­sen verk­ko­pe­lei­hin.

Pelaa­mi­sesta aiheutui hänelle yhteensä 132 828,72 euron net­to­tap­pio.

Miehen tulot koos­tui­vat sama­nai­kai­sesti ainakin pääosin yri­tys­toi­min­nan myyn­ti­tu­loista. Hänellä ei ollut mer­kit­tä­vää muuta varal­li­suutta.

Mies laiminlöi yri­tys­toi­min­nan arvon­li­sä­ve­ro­jen mak­sa­mi­sen heti toiminnan alka­mi­sesta lähtien. Ensim­mäi­set arvon­li­sä­ve­ro­ve­lat päätyivät ulo­sot­to­pe­rin­tään tou­ko­kuussa 2020, minkä jälkeen ulo­sot­toon siirtyi huo­mat­ta­via määriä muitakin velkoja.

Mies ase­tet­tiin kon­kurs­siin kesä­kuussa 2021. Hänen velkansa olivat tuolloin noin 111 000 euroa varoja suuremmat.

Syyttäjän mukaan mies aiheutti yri­tys­toi­min­taan kuu­lu­mat­to­milla ja tulo­ta­soonsa nähden yli­suu­rilla peli­me­noilla mak­su­ky­vyt­tö­mäksi tule­mi­sensa tai pahensi olen­nai­sesti mak­su­ky­vyt­tö­myyt­tään.

Velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­dessä tavoi­tel­tiin huo­mat­ta­vaa hyötyä ja aiheu­tet­tiin huo­mat­ta­vaa vahinkoa vel­ko­jille. Teon kat­sot­tiin pitkän tekoajan ja käy­tet­ty­jen raha­mää­rien vuoksi olevan koko­nai­suu­tena törkeä.

Mies myönsi syytteet ja kor­vaus­vaa­ti­muk­set

Mies myönsi syyl­lis­ty­neensä törkeään kir­jan­pi­to­ri­kok­seen ja törkeään velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­teen.

Hän tunnusti mene­tel­leensä syyt­teissä kuvatulla tavalla.

Mies myönsi myös velkojien esittämät kor­vaus­vaa­ti­muk­set koko­nai­suu­des­saan sekä perus­teel­taan että mää­räl­tään.

Kärä­jäoi­keus piti miehen tun­nus­tusta luo­tet­ta­vana

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa ei ollut syytä epäillä miehen tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta.

Kir­jal­li­sena näyttönä esi­tet­tiin muun muassa rikos­pe­rus­tei­nen eri­tyis­tar­kas­tus­ker­to­mus, kon­kurs­si­pe­sän pesä­luet­telo ja velal­lis­sel­vi­tys.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen syyt­tei­den mukai­sesti törkeään kir­jan­pi­to­ri­kok­seen ja törkeään velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­teen.

Velkojat vaativat yli 47 000 euroa

Nordea Rahoitus vaati mieheltä 8 440,65 euroa vahin­gon­kor­vausta ja 300 euroa vaa­ti­muk­sen laa­ti­mi­sesta sekä asian sel­vit­tä­mi­sestä aiheu­tu­neita kus­tan­nuk­sia.

OP Vähit­täi­sa­siak­kaat vaati 1 227,31 euroa vahin­gon­kor­vausta ja 300 euroa asian sel­vit­tä­mi­sestä aiheu­tu­neita kus­tan­nuk­sia.

Santander vaati mieheltä 8 870,03 euroa mak­sa­matta jääneestä lop­pu­ve­lasta.

Kes­ki­näi­nen työe­lä­ke­va­kuu­tu­syh­tiö Varma vaati 5 160,71 euroa mak­sa­mat­to­mista yrittäjän elä­ke­va­kuu­tus­mak­suista ja 200 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luista.

Vero­hal­linto vaati mieheltä 23 622,14 euroa vahin­gon­kor­vausta mak­sa­matta jääneistä veroista.

Var­si­nais­ten vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­mus­ten yhteis­määrä oli 47 320,84 euroa. Kulut huo­mioi­den mieheltä vaa­dit­tiin yhteensä 48 120,84 euroa.

Kärä­jäoi­keus hyväksyi kaikki kor­vaus­vaa­ti­muk­set koko­nai­suu­des­saan.

Peli­riip­pu­vuus huo­mioi­tiin ran­gais­tuk­sessa

Ran­gais­tusta mää­rä­tes­sään kärä­jäoi­keus huomioi kir­jan­pi­don lai­min­lyön­tien koko­nais­val­tai­suu­den ja pitkän keston, rikok­silla saa­vu­te­tun hyödyn sekä vel­ko­jille aiheu­tu­neet vahingot.

Oikeus huomioi toisaalta miehen motiivina olleen peli­riip­pu­vuu­den.

Ran­gais­tusta lie­ven­si­vät myös miehen pyrkimys korvata aiheut­ta­miaan vahinkoja työ­tu­loil­laan, työl­lis­ty­mi­nen, rikosten tun­nus­ta­mi­nen ja myö­tä­vai­kut­ta­mi­nen asian sel­vit­tä­mi­seen.

Miehelle vuoden ehdol­li­nen van­keus­ran­gais­tus

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen törkeästä kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta ja törkeästä velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­destä yhteiseen yhden vuoden van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Van­keus­ran­gais­tus mää­rät­tiin ehdol­li­seksi, koska miehellä ei ollut aikai­sem­pia rikos­tuo­mioita. Koeaika päättyy 12. elokuuta 2028.

Mies mää­rät­tiin lisäksi maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Miestä ei määrätty lii­ke­toi­min­ta­kiel­toon, sillä syyttäjä luopui tätä kos­ke­neesta vaa­ti­muk­sesta.

Tuomio on lain­voi­mai­nen.