Mies puristi kättelyssä optikkoliikkeen työntekijälle hermovaurion Pudasjärvellä - Oikeus piti tekoa tahallisena

Oulun käräjäoikeus tuomitsi 50-vuotiaan miehen Pudasjärvellä tehdystä pahoinpitelystä 30 päiväsakkoon.

Oulun kärä­jäoi­keus tuomitsi 50-vuotiaan miehen pahoin­pi­te­lystä 30 päi­vä­sak­koon.

Mies puristi kät­te­ly­ti­lan­teessa optik­ko­liik­keen työn­te­ki­jän kättä niin voi­mak­kaasti, että työn­te­ki­jälle aiheutui kipua, veren­pur­kauma ja kahden sormen her­mo­vau­riot.

Vastaajan mukaan kyse oli taval­li­sesta kät­te­lystä ja vamma tapa­tur­masta. Kärä­jäoi­keus katsoi miehen käyt­tä­neen ruu­miil­lista väki­val­taa tahallaan.

Pahoin­pi­tely tapahtui Pudas­jär­vellä

Pahoin­pi­tely tapahtui Pudas­jär­vellä torstaina 27. mar­ras­kuuta 2025.

Mies asioi optik­ko­liik­keessä, jossa ilmeni, ettei hänen pyy­tä­määnsä tut­ki­musta voitu tehdä kyseisenä päivänä.

Mies ja työn­te­kijä kät­te­li­vät tut­ki­mus­huo­neesta pois­tut­tuaan. Kättely tapahtui miehen aloit­teesta.

Mies oli rikoksen tapah­tu­ma­het­kellä 49-vuotias.

Työn­te­kijä pyysi miestä lopet­ta­maan puris­ta­mi­sen

Työn­te­ki­jän mukaan mies puristi hänen oikeaa kättään heti voi­mak­kaasti. Työn­te­kijä löysäsi omaa otettaan osoit­taak­seen, että kättelyn piti päättyä.

Mies ei kui­ten­kaan hel­lit­tä­nyt, vaan jatkoi käden puris­ta­mista. Työn­te­kijä sanoi miehelle, ettei tämän tarvinnut puristaa niin lujaa.

Puris­ta­mi­sen lopet­ta­mi­sen jälkeen mies sanoi, että hänellä oli vielä voimat tallessa.

Työn­te­ki­jän mukaan kättely kesti pitkään eikä ollut normaali. Molemmat käyttivät kät­te­lyssä oikeaa kättään.

Kahteen sormeen tuli her­mo­vau­rio

Työn­te­kijä oli heti tapah­tu­man jälkeen yhtey­dessä lääkäriin, ja hänen kätensä rönt­gen­ku­vat­tiin samana päivänä.

Hänelle aiheutui kämmenen veren­pur­kauma sekä etu- ja kes­ki­sor­men alueen tun­to­her­mo­vau­riot. Her­mo­vau­rioi­den arvioitu toi­pu­mi­saika oli neljästä kuuteen kuukautta.

Työn­te­kijä kärsi noin viikon ajan kovasta kivusta ja sai­raus­lo­mansa aikana kes­ki­vai­keasta kivusta. Tämän jälkeen kipu jatkui lie­vem­pänä.

Työn­te­kijä joutui tapah­tu­man jälkeen keven­net­tyi­hin työ­teh­tä­viin. Hän kertoi kärä­jäoi­keu­den pää­kä­sit­te­lyssä kär­si­vänsä edelleen her­mo­ki­vuista, jotka rajoit­ti­vat hänen arkeaan ja työe­lä­määnsä.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta pahoin­pi­te­lystä

Syyttäjä vaati miehelle ensi­si­jai­sesti ran­gais­tusta pahoin­pi­te­lystä.

Tois­si­jai­sesti syyttäjä vaati ran­gais­tusta törkeästä vam­man­tuot­ta­muk­sesta. Tois­si­jai­sen syytteen mukaan mies oli vähintään törkeästä huo­li­mat­to­muu­desta aiheut­ta­nut työn­te­ki­jälle vähäistä vaka­vam­man her­mo­vau­rion.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä lajia tai määrää.

Syyttäjä vaati lisäksi miehelle 80 euron riko­suh­ri­mak­sua sekä vel­vol­li­suutta korvata valtiolle 20 euron lää­kä­rin­to­dis­tus­kulu ja todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Työn­te­kijä vaati mieheltä 3 600 euroa kor­vauk­sena kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta. Lisäksi hän vaati 104,70 euroa kor­vauk­sena pää­kä­sit­te­ly­päi­vän ansion­me­ne­tyk­sestä.

Vastaajan mukaan vamma oli tapaturma

Vastaaja vaati pahoin­pi­te­ly­syyt­teen, syyttäjän muiden vaa­ti­mus­ten ja työn­te­ki­jän kor­vaus­vaa­ti­mus­ten hyl­kää­mistä.

Miehen mukaan hän ei aiheut­ta­nut vammaa tahallaan, vaan kyse oli tapa­tur­masta. Hän kuvaili kättelyä nor­maa­liksi ja kahdesta kolmeen sekuntia kes­tä­neeksi.

Vastaaja kertoi käyt­tä­neensä itselleen tava­no­maista voimaa. Hänen mukaansa työn­te­kijä puristi kät­te­lyssä voi­mak­kaam­min kuin hän.

Mies vetosi lisäksi aikai­sem­paan tapa­tur­maansa, jonka vuoksi hänen oikean kätensä puris­tus­voima oli hänen mukaansa taval­lista heikompi. Hän katsoi, ettei olisi edes kyennyt puris­ta­maan työn­te­ki­jän kättä syyt­teessä kuvatulla voimalla.

Mies kertoi tar­koit­ta­neensa kom­men­til­laan koiransa kuolemaa

Vastaaja myönsi sano­neensa kättelyn jälkeen, että hänellä oli vielä voimia jäljellä.

Hänen mukaansa kommentti ei tar­koit­ta­nut puris­tus­voi­maa. Mies kertoi vii­tan­neensa siihen, että hänellä oli edelleen jak­sa­mista koiransa hil­jat­tain tapah­tu­neen kuoleman jälkeen.

Miehen mukaan hän oli kes­kus­tel­lut työn­te­ki­jän kanssa aikai­sem­min menet­tä­mäs­tään koirasta. Työn­te­kijä puo­les­taan kertoi, ettei koirasta ollut kes­kus­teltu kyseisen asioin­ti­käyn­nin aikana.

Vastaaja ei ker­to­muk­sensa mukaan yrittänyt vahin­goit­taa työn­te­ki­jää, koska hän piti tapah­tu­nutta taval­li­sena kättelynä.

Todistaja kuuli pyynnön olla puris­ta­matta niin kovaa

Optik­ko­liik­keessä ollut todistaja ei nähnyt koko kät­te­ly­ti­lan­netta. Hän kuuli kuitenkin työn­te­ki­jän sanovan miehelle jotakin sen tapaista, ettei tämän tarvinnut puristaa niin kovaa.

Kun todistaja kääntyi katsomaan tilan­netta, miehen ja työn­te­ki­jän kädet olivat edelleen kiinni toi­sis­saan kät­te­lya­sen­nossa.

Todis­ta­jan esi­tut­kin­ta­ker­to­muk­sen mukaan mies sanoi, että hänellä olisi voimaa puristaa enem­män­kin. Tämän jälkeen mies löysäsi otteensa ja lähti kohti ovea.

Oikeus ei uskonut taval­li­seen kättelyyn

Kärä­jäoi­keus piti työn­te­ki­jän ker­to­musta yksi­tyis­koh­tai­sena, joh­don­mu­kai­sena ja uskot­ta­vana. Todis­ta­jan kertomus ja lää­ke­tie­teel­li­set asia­kir­jat tukivat sitä.

Oikeuden mukaan miehen täytyi pitää vähintään hyvin toden­nä­köi­senä, että voimakas ja jatkunut puris­ta­mi­nen merkitsi ruu­miil­li­sen väki­val­lan käyt­tä­mistä.

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt mah­dol­li­sena, että veren­pur­kauma ja kahden sormen her­mo­vau­riot olisivat syntyneet nor­maa­lissa kät­te­lyssä.

Vastaajan ker­to­muk­sessa oli oikeuden mukaan myös sisäisiä ris­ti­rii­toja. Oikeus piti epäus­kot­ta­vana, että työn­te­ki­jän olisi taval­li­sessa muutaman sekunnin kät­te­lyssä tarvinnut pyytää puris­ta­mi­sen lopet­ta­mista.

Vastaajan esittämä puris­tus­voi­ma­testi ei osoit­ta­nut, ettei hän olisi kyennyt aiheut­ta­maan vammoja. Kärä­jäoi­keus huomautti, että tut­kit­tava pystyi itse vai­kut­ta­maan testissä käyt­tä­määnsä puris­tus­voi­maan.

Näillä perus­teilla mies tuo­mit­tiin ensi­si­jai­sen syytteen mukai­sesti pahoin­pi­te­lystä. Tois­si­jaista törkeää vam­man­tuot­ta­musta koskevaa syytettä ei tarvinnut arvioida.

Mak­set­ta­vaa kertyi 3 147,73 euroa

Mies tuo­mit­tiin 30 päi­vä­sak­koon. Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 22 euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi 660 euroa.

Miehen on lisäksi mak­set­tava valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu sekä kor­vat­tava 329,20 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set ja 20 euron lää­kä­rin­to­dis­tus­kulu.

Työn­te­ki­jälle mies mää­rät­tiin maksamaan 2 000 euroa kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta. Kor­vauk­selle kertyy vii­väs­tys­kor­koa rikoksen tapah­tu­ma­päi­västä lähtien.

Lisäksi miehen on kor­vat­tava työn­te­ki­jälle 58,53 euroa pää­kä­sit­te­ly­päi­vän ansion­me­ne­tyk­sestä.

Sakosta ja muista kiin­teistä mak­su­vel­vol­li­suuk­sista kertyi yhteensä 3 147,73 euroa.

Asia käsi­tel­tiin elokuussa

Rikosasia tuli vireille Oulun kärä­jäoi­keu­dessa 31. maa­lis­kuuta.

Kärä­jäoi­keus käsitteli asian pää­kä­sit­te­lyssä maa­nan­taina 10. elokuuta. Pää­kä­sit­te­lyssä kuultiin vastaajaa, asia­no­mis­ta­jaa ja optik­ko­liik­keessä ollutta todis­ta­jaa.

Oulun kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa maa­nan­taina 24. elokuuta.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 31. elokuuta. Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei ilmene, ilmoi­te­taanko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä.

Etusivulla nyt







Tilanneuutiset



Rikosuutiset